kal.22-250

Mulla räjähti pari teertä mainitulla kaliperilla. Istuivat selin, ja osui kivispiiraan, täkkä lähti kokonaan. Eipä ollu kun takajalat ja suolet puun juurella. Sitten rupesinkin napauttelemaan päähän. Jos menee ohi, jää lintu terveeksi, ja kummasti osuukin parisadalta metriltä, kun on aivan tyyni keli, ja itseladatut paukut.

Minulla on ollut Sako 22-250 kohta 15 vuotta ja tehdaslatauksilla (varsinkin nopeimmilla) on vähän turhan raju. Sisäänmenoaukko ihan sievä, liki huomaamaton mutta ulostulo sitten eri juttu. Välillä ei ole tarvinnut suolistukseen veistä vaan sisälmykset saanut vetää ulos luodin ulostuloaukosta. Kotilataus hitaalla ruudilla helpottaa mutta sitten onkin jo toinen kysymys olisiko sama ampua jollain toisella kalimpeerillä. Tämä kalimbeeri on hyvä pitkille matkoille, pääsee niissä ikäänkuin oikeuksiinsa. Mutta ammuttaessa alle 200 m matkoilta se ei oikein tuo lisäarvoa muihin lintukalimbeereihin verrattuna. Sehän on kehitetty aikanaan amerikassa tuhoeläinkalimbeeriksi eli ei-syötävän riistan ampumiseen. Yksi aiempi kirjoittaja väitti hajottamista saduksi mutta minä olen kyllä saanut tehdaslatauksilla alle 150 m matkoilta puoli täkkää irti ihan normaalilla kokovaippaluodilla sakon 3,2 g luodilla.

Oikeassa olet siinä, että kyllä se teeri poksahtaa hajalle pienelläkin luodikolla jos luoti sattuu kääntymään sivuttain ennen kuin se osuu lintuun. Itselläni on ollut Tikan 22-250 jo vuodesta 1985. On oikein hyvä lintu pyssy.