Olen siis rippikouluikäinen eikä voisi yhtään kiinnostaa koko ripari. En edes ole uskovainen, päin vastoin. Ainoa kiinnostus on se raha sen jälkeen jonka voisi käyttää vaikka mopoon ;P mutta sekin on aika heikko motivaatio. Niin ja aikakin on kortilla harrastuksen vuoksi. Jos jätän riparin väliin ja kadun sitä myöhemmin voinhan käydä aikuisrippikoulun? Olen vain kuullut juttua.. Mutta tietääkö joku millainen tämä on? Omia/tuttujen kokemuksia?
Aikuisrippikoulusta?
Tempsa.
161782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun olin muutama vuosi sitte saman ikänen niin ei muakaan ripari kiinnostanu, mutta sinne mentiin vaan ja nyt vastailen täällä isosena näihin juttuihin... Aikuisrippikoulun voi toki käydä, mutta se ei ole yhtään samanlainen kuin tämä leiri. Aikuinen käy muutamia kertoja papin yksityisessä opetuksessa ja menettää kaiken sen hauskan mitä olisi voinut kokea rippileirillä. Jos sillä ei muuta saa, sillä riparilla niin ainakin ne lahjarahat mitä sukulaisilta saa. Aikuisrippikoulun käynyt ei varmaan mitään isoja juhlia pidä ja tuskin sukulaisetkaan jaksaa vaivautua tulemaan. Ne juhlat ja rahat ovat melkeinpä palkkio siitä, että jaksoi käydä koko leirin. Anteeksi mahdolliset typot.
En mene leirille vaan päivärippikouluun sillä täällä käpykylässä tunnen kaikki ikäiseni enkä todellakaan halua heidän kanssaan samalle leirille. Eli en menetä mitään jos menen aikuisena. Niin ne rahat, ne ovatkin ainoa syy miksi itse menisin ripille. Inhoan juhlia varsinkin sukujuhlia että eipä sekään mitään haittaisi. Ainoa minkä menetän on se raha/lahja määrä mutta ovatko ne muka niin tärkeitä että jaksaisin kuunnella yli 80h sellaista johon en usko?
voi myös mennä Protu-leirille, Luonto-Liiton leireille, ja vaikka mille leireille, jos leirikokemuksista on puhe
"Aikuisrippikoulun voi toki käydä, mutta se ei ole yhtään samanlainen kuin tämä leiri."
Ihan totta, se ei varmaankaan ole ollenkaan samanlainen. En tosin ole käynyt leiriä, rippikoulun sensijaan. Ja yhä vielä muistan ne ihanat panoajatukset joita päässäni liikkui kun katselin ikäisiäni tyttöjä sekä seurakuntatalolla että kirkossa. Olihan se herttaista.
Leirillä on lisäksi mahollisuus paitsi ajatella, myös osallistua puolelta jos toiseltakin kähmintään ja kopelointiin.. niin, olenpa kuullut että ei ole tavatonta nissä yhteyksissä vapautua poikuudestaan/piikuudestaan :)
Kuinka herttaista!
Mutta mitä tekemistä sillä on sen uskonelämän kanssa mitä siellä yritetään opettaa (enempää kuin niillä juhlillakaan joita lopuksi pidetään ja joissa osa katuu leiritekemisiään, osa elää yhä niiden lumoissa jne).
Notta jätä sinä alkuperäinen kysyjä vain levollisin mielin väliin koko juttu, tältä opetukselliselta kannalta saat varmasti enemmän irti kun käyt yksityisesti papin kanssa läpi ne asiat.
Ja onnellisimmassa tapauksessa ehkä huomaat että et mokomaa tarvitsekkaan :)
Ei se minuakaan kiinnostanut, mutta toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Jos sinulle tarjotaan mahdollisuutta käydä rk. nyt, helpompi nyt. Se on kumminkin leiri, jossa on kasa suunnilleen samanikäisiä tyyppejä, joka tekee siitä loppujen lopuksi ihan hauskan kokemuksen.
Jos sen sanoma ei kiinnosta niin se ei kiinnosta. Ei siellä pakkokäännytetä ketään, vaan annetaan liikaakin tietoa kristinuskosta. Itse ajattelin asian enemmän uskontotieteen kautta, joka helpotti niiden "totuuksien" kuulemista.
Mutta ajatelkaa nyt, onko ihan järkevää käydä läpi konfirmaatio (eli USKON julkinen vahvistaminen), jos ei usko? Ihan vaan rahan takia? "Jee, valehtelenpa uskostani että saan rahaa! Saisinkohan vielä lisää, jos väittäisin uskovani lisäksi Allahiin ja Vishnuun ja Avalokiteshvaraan ja Amitabha-Buddhaan ja Suureen Henkeen ja Maaäitiin ja..."
Mielestäni valheellinen konfirmaatio ei ole kauhean arvokas tapa tienata, mutta omapahan on mielipiteeni.
Itse jätin rippikoulun väliin vanhempien valtavasta painostuksesta huolimatta, koska kantani uskonasioihin oli jo siinä vaiheessa selvä. Ei siellä rippikoulussa edes paljon todellista tietoa uskonnosta saa, tiedän paljon enemmän kristinuskosta kuin keskiverto riparinkäynyt.
Ja jos et usko, et varmaankaan oikeasti edes kaipaisi kirkollista vihkimistä. Tulevaisuutta silmälläpitäen: naimisiin pääsee ilman kirkkoa (siviilivihkiminen), lapset saavat nimen ilman kirkkoa (Kastaminen ei vastoin yleistä harhaluuloa edes ole nimenantotilaisuus, vaan siinä lapsi, jolle vanhemmat ovat jo antaneet nimen, liitetään kirkon jäseneksi.) ja hautaankin pääset ilman kirkkoa.
Ole rehellinen itsellesi. Älä ole tapakristitty vain sen takia kun kaikki muutkin on.
Mun mielestä kannattaa mennä rippileirille vaikka se ei etukäteen kiinnostaisikaan. Se on elämänkokemuksena semmoinen, että sitä on vaikea saada muualta jälkeenpäin. Suurin osa riparin käyvistä nuorista ei ole uskovaisia, mutta silti suurin osa nuorista tykkää riparista tosi paljon. Mä ajattelen niin, että olisin menettäny elämässäni jonkin tosi tärkeän kokemuksen, jos en olisi menny riparille.
""Suurin osa riparin käyvistä nuorista ei ole uskovaisia""
Riparin käyneistä lähes kaikki käy julkisesti tunnustamassa uskonsa jumalaan.
niinhän ne käy, mutta mitä vahinkoo siinä tapahtuu jos ne sen tunnustaa ja ei usko? Lausuu muutaman sanan jokka ei merkitte sille henkilölle mitään...
Katso omaan sydämeesi.
Katso Jeesusta.
mitään vahinkoa, jos jossain rituaalissa tunnustaa ihan vaan muiden mieliksi uskovansa Saatanaan, vaikka ei usko?
Mitäkö käy? Se asettaa koko instituution naurunalaiseksi. Voiko rippikouluperinnettä ja konfirmaatiota edes kunnioittaa, jos valtaosalla riparilaisista kyse on vain tyhjästä sanahelinästä lahjarahojen toivossa? Minun itseni ainakin on vaikea kunnioittaa ihmisiä, jotka niin kevyesti päästävät suustaan uskontunnustuksia ajattelematta mistä koko asiassa edes todella on kyse.
Jeesus on fiktio.
Ei päde.
Tuota...yks puoli tässä on se, että rippileiri on usein eka kerta, kun nuori on omillaan pitkän aikaa pois kotoa, ja se saattaa ajatuksena hermostuttaa etukäteen, että miten pärjää.
Mutta pelkästään jo sen "hei, mä pärjään itseksenikin" -tyylisen kokemuksen vuoksi rippileiri on hieno kokemus nuorelle, joka alkaa vähitellen itsenäistyä vanhemmista.
Rippikoululeirit on kirkon "menestystuote" jossa ratsastetaan leirimahdollisuudella.. Kirkko oikein hihkuu, miten se ratsastaa sekä leireille että jeesukella ja hihkuu hallelujaa..
Muitakin leirejä on kuitenkin tarjolla. Ja muutakin toimintaa ja tekemitä kesällä..
Ruotsissa enää 30 prosenttia nuorista käy rippikoulun... Koska Suomessa herätään siihen, että julkinen uskon tunnutus (konfirmaatio) ei ole hyvä idea, vaan että mahdollinen uskominen tai uskomattomuus eon jokaisen oma asia.. Ja kirjoista saa tietoa, samoin koulussakin on jo opetettu monta vuotta uskontoa kirjoissa...