Heippa!
Minä sain lähetteen laparoskopiaan endometrioosiepäilyn vuoksi. Lasta olemme yrittäneet jo kaksi vuotta ja lääkäri epäilikin vahvasti lapsettomuutemme johtuvan tuosta endosta. Olen netistä kaivanut tietoja tuosta toimenpiteestä, mutta haluaisin kuulla onko jollakulla ihan henkilökohtaista kokemusta? Miltä tuntui? Kauanko olit nukutettuna/kauanko toimenpide kesti? Oliko sinulla endometrioosia vai tehtiinko toimenpide turhaan? Oliko tästä tähystyksestä/endon poistosta hyötyä sinulle raskaaksi tulossa?
Olen hieman hämmentynyt ja peloissani tuosta tulevasta, joten olen enemmän kuin kiitollinen kuullessani minkälaisia kokemuksia teillä muilla on asiasta ollut.
Kiitos jo etukäteen!
Minä sain lähetteen laparoskopiaan endometrioosiepäilyn vuoksi. Lasta olemme yrittäneet jo kaksi vuotta ja lääkäri epäilikin vahvasti lapsettomuutemme johtuvan tuosta endosta. Olen netistä kaivanut tietoja tuosta toimenpiteestä, mutta haluaisin kuulla onko jollakulla ihan henkilökohtaista kokemusta? Miltä tuntui? Kauanko olit nukutettuna/kauanko toimenpide kesti? Oliko sinulla endometrioosia vai tehtiinko toimenpide turhaan? Oliko tästä tähystyksestä/endon poistosta hyötyä sinulle raskaaksi tulossa?
Olen hieman hämmentynyt ja peloissani tuosta tulevasta, joten olen enemmän kuin kiitollinen kuullessani minkälaisia kokemuksia teillä muilla on asiasta ollut.
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle tehtiin laparoskopia melko pian tuloksettomien clomikuurien jälkeen. Toimenpiteeseen menin aamulla sairaalaan klo 8 ja hetkisen odottelun jälkeen annettiin esilääkitys ja leikkaussalin vapauduttua heti toimenpiteeseen. Viimeinen muistikuvani oli, kun lääkäri kertoi ruiskuttavansa nukutuslääkettä suoneeni ja antoi ohjeeksi vain hengittää normaalisti. Muuta en sitten muistakaan. Heräsin vasta herättämössä ja pyysin lasin vettä. Tarkkailivat vähän aikaa mua herättämössä ja kun voin ihan hyvin (en oksennellut eikä ollut mitään pahoinvointia) siirrettiin osastolle. Siellä sain hieman syötävää, joka maistuikin tosi hyvälle. Mihinkään ei koskenut enkä vuotanut verta. Kotiin pääsin saattajan mukana parin kolmen tunnin kuluttua.
Eli ei sitä toimenpidettä kannata pelätä; sinut nukutetaan etkä tunne/muista koko tapahtumaa jälkeenpäin.
Tuloksena lääkäri sanoi toisen munanjohtimeni olevan tukossa, mikä sittemmin yksityisellä lääkärillä osoittautui vääräksi diagnoosiksi. No oli miten oli; nyt toisesta IVF-hoidosta raskaana rv22.
Onnea hoitoosi!
Olin puoli vuotta sitten laparoskopiassa. Esilääkitys oli mukavan tuju, salissa viimeinen muistikuva on siitä kun lääkäri sanoo että nyt hoitaja laittaa nukutusaineen. Sitten heräsin heräämössä, vietiin jonkin ajan päästä huoneeseen lepäilemään ja pois pääsin saattajan kanssa kun hoitajat ensin vahtivat että pystyn käymään vessassa. Toimenpiteen kestoa en muista mutta ei siinä kauaa mennyt. Laparoskopia tehtiin kiinnike-epäilyjen takia (nuoruuden klamydiainfektiot), kiinnikkeitä ei ollut mutta torvet tukossa (toinen kokonaan, toinen melkein kokonaan). Se hyöty tästä oli että tiesimme heti että IVF on ainoa vaihtoehto meillä.
Vatsaonteloon laitettu kaasu vaivasi vähän sen leikkauspäivän ajan, vessassa piti käydä suunnilleen tunnin välein, mutta mitään muuta ihmeellistä ei ollut, ei ollut edes paha olo herätessä. Jäi ihan hyvät fiilikset, hoitajat olivat tosi mukavia ja koko operaation kulku selitettiin tarkasti etu- ja jälkikäteen.
Luonnollisesti operaatio jännitti minuakin etukäteen, mutta osaavissa käsissä siellä ollaan joten ei sitä tarvitse kamalasti pelätä. Sitä paitsi se esilääkitys on niin jytäkkä, että siinä ei pysty kuin hymyilemään :)