Olen seurannut tämän traktoreihihin ja niihin liittyviin asioihin koskevaa palstaa jo vuosien ajan ja yksi on jäänyt mieleen: Tuo kummallinen "rasvakoura"!
Tuo Rasvakoura on poikineen vuosien ajan kirjoittanut valtavan määrän mielenkiintoisia tarinoita 50-60-70 lukujen elämästä maalaistaloissa niissä vieraillessaan traktorihuoltojen yhteydessä.
Miksi useat haukkujat yrittävät aina kuitenkin vasta- ja muilla kirjoituksillaan halveksia ja mitätöidä hänen kertomuksiaan, jotka ovat olleet todella eläviä ja jopa kansantieteellistä eeppistä kerrontaa.
Mutta, kyllä luullakseni vielä tulee aika kun "Rasvakouran" muistelmat kohotetaan jalustalle iskelmälaulaja Kari Tapion tavoin.
Hänellehän kaikki aikoinaan naureskelivat. Nyt ei enää kukaan.
Tuo Rasvakoura on poikineen vuosien ajan kirjoittanut valtavan määrän mielenkiintoisia tarinoita 50-60-70 lukujen elämästä maalaistaloissa niissä vieraillessaan traktorihuoltojen yhteydessä.
Miksi useat haukkujat yrittävät aina kuitenkin vasta- ja muilla kirjoituksillaan halveksia ja mitätöidä hänen kertomuksiaan, jotka ovat olleet todella eläviä ja jopa kansantieteellistä eeppistä kerrontaa.
Mutta, kyllä luullakseni vielä tulee aika kun "Rasvakouran" muistelmat kohotetaan jalustalle iskelmälaulaja Kari Tapion tavoin.
Hänellehän kaikki aikoinaan naureskelivat. Nyt ei enää kukaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Monenlaista tarinaa on luettu rasvakouran kirjoituksina ja yhtään ei ole niitä liikaa täällä ollut, päin vastoin lisää kaipailisin.
On sen sijaan merkillistä, miten joitakin voivat nuo jutut ärsyttää. Mitä pahaa niissä on?
Monelle meistä nuo jutut ovat tuonneet muistoja noilta vuosikymmeniltä, jolloin Suomi koneellistui, asuttiin niissä Vennamon piirustuksilla tehdyissä taloissa ja kuunneltiin radiosta lauantain toivottuja levyjä. Jawa pyörillä ajettiin ja joku sai jonottamalla uuden volkkarin, eläinlääkärillä oli mersu. Zetkat menivät kylätiellä, että tästäkötästäkötästäkö... , jollakin oli piikkilangankiristäjä, meillä oli sininen diesel Majori, joskus Oskari tuli käymään kylällä täystuholla ja äänen kuuli jo muuntajan mäeltä saakka, sitä me kossit vahdittiin, kun viimein tulivat kohdalle. Veikon salaojakone oli nähtävyys, ensimmäinen paikkakunnalla, harvoin vaan oli täällä kylällä, kun työmaat olivat niin kaukana monasti Mikkelin takana tai sitten jossain vielä kauempana. Ensimmäinen riuku-vammas tuli myös kylälle, se oli jo tosi ihme, semmoinen puntti huitoi ristikon päässä, ojaa tuli silti. Ja tietty ne harmaat fergut, naapuri uitti omansa yömyöhällä lehmien juottopaikalla, kun ohjausjarrut ei ollut yhteen kytkettyinä ja vain valot ilmaisivat fergun sijainnin siellä juottopaikassa. Jotkut saivat ostettua uuden moottorisahan ja muutaman vuoden perästä ihmeteltiin valkoisia sormia, kuulokin oli huonontunut. Monark, Mobylette, Simson, Jupiter olivat tuttuja mobedimerkkejä, niillä mentiin Albertin kioskille ostamaan sitruunasoodaa, isot pojat joi B-kaljaa siitä isosta pullosta. Seurantalolla näytettiin mustavalkoisia kotimaisia elokuvia ja joskus värillisiäkin ulkomalaisia. Lauantaisin oli tanssit, Jussi puri poliisia jalkaan, kun tuli jotain pientä skismaa. Ensimmäiset televisiot tuli kylälle, konkurssiharavasta katolla puhuttiin ja jotkut valitti, ettei silmät kestä televisiota ja meidän ukko, ettei lompakko kestä. Naapuriin tuli uusi Skoda Octavia ja super majori, arveltiin että tekivät velkaa niihin. Meille tuli viimein televisio, se tuotiin mossen takapenkillä ja myyjä oli isän tuttu, usein piti televisiota korjata ja mosse oli pihalla usein. Kauppa-auto alkoi kulkemaan ja sieltä ostettiin jäätelöä, kelirikkoaikaan se upposi tielle ja hinattiin meidän majurilla, isä sai palkaksi limonaadia siitä hinaamisesta. Vaari tuli käymään uudella 565 valmetilla ja oli saannut matkalla sakot, kun ei ollut muistanut uusia ajokorttiaan. Vaarilla ei enään ollut autoa ja ajeli paljon valmetilla, melkein joka kerta sai sakot, kun ei sitten hankkinut sitä korttia enään. Vaarilta paloi kaksi ylihärmän kuivuria ja kolmatta ei enään palopäälikkö antanut laittaa. Meille tuli puimuri, volkkarin koneella oleva pieni massikka, säkkikone, naapurit arvelivat medän tehneen velka siihen...
Siis tätä rataa ja minulle ainakin on tullut muistoja näiden rasvakouran kirjoitusten johdosta, varmaan monelle muullekin. Siis lisää niitä!!
Juupas kyllä mutta tuolla aikanaan rasvakouralla ei ollut ainoatakaan kirosanaa tai muuta arveluttavaa aineistoa kertomuksissaan.
Samoin alkoholin käyttö ja sen seuraukset oli lähes vaiettu asia.
Siistiä ovat kirjoitukset olleet rasvakouralla&son ja kelpaisivat vaikka ala-asteelle opetusmateriaaliksi tämän vuoksi.
Sama juttu oli muuten Spedellä aikanaan näissä tv-ohjelmissa, oli jutut väännetty aika siisteistä aiheista ja siististi.
Kirjoituksellani halusin tuoda noita muistoja, joita rasvakouran kirjoitukset ovat ainakin minulle tuonneet mieleen tuolta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Onko sinuunkin uponnut tuo tarina Rasvakouran poismenosta ja siitä, että juttuja postaa tänne hänen poikansa?
Ilmiselvästi kyseessä on ollut koko ajan yksi ja sama kirjoittaja, Rasvakoura itse. Ei kukaan peri isältään viimeistä pilkkua ja ranskalaista viivaa myöten identtistä, omaperäistä kirjoitustapaa.
Tämä ei tietenkään vähennä juttujen arvoa - nehän ovat ehdottoman kiinnostavia ja tämän traktoripalstan parasta antia!
Ilmeisesti rasvakouralla ei ole kanttia myöntää tuota "narutustaan". Samapa tuo sinänsä, kirjoittaako alkuperäisellä nimellään tai omana poikanaan.
Lisää juttuja - millä nimellä tahansa!
Jutut oli/on "siistiä" ja muistaakseni rasvakouran rouva oli opettaja.Sekin ilmeni jostain jutusta. Varmaan senkin takia näissä ei ole ylimääräistä rasvaisuutta, ja hyvä niin. Mikäs se sellaanen juttu oliskaan jossa tuhlattais palstatilaa enempi kiroiluun tai muuhun rivoiluun kuin asiaan. Mielestäni näissä kertomuksissa on aina keskitytty olennaiseen. Ei muuta kuin lisää vain kertomuksia kehiin.
oon niinkuin tuo rasvakoura kenttätyössä tässä vaan ja oon itsekin nähny ja kuullu kaikenlaista mutta en osais niitä kertoo niin ku toi rasvis vaa
lisää kamaa kehiin