Koska olen yksinkertainen ihminen, esitän moni-ilmeisen asian kolmiosaisesti. Pyydän anteeksi.
Aloittelija : "Olen tyytyväinen jos vain joku hakee minua. Jännittää niin."/"Kunhan tässä uskaltaisi edes hakea jotakuta. Jännittää niin."
Perusosaaja : "Mulle kelpaa kenen tahansa haku, kaikki käy. Ei tämä niin vakavaa ole."/"Ei niin nöpönuukaa tanssitaidon kanssa, kyllä se yhteinen askeltahti sieltä löytyy. Ei tämä niin vakavaa ole."
Jatkokurssilainen : "Olen vakava tanssiharrastaja, enkä halua tuhlata aikaa aloittelijoihin. Minulle kelpaa VAIN todellinen osaaja(?)."
Tanssin sosiaalisuus ja avarakatseisuus, löytyykö sitä keltään?
Aloittelija : "Olen tyytyväinen jos vain joku hakee minua. Jännittää niin."/"Kunhan tässä uskaltaisi edes hakea jotakuta. Jännittää niin."
Perusosaaja : "Mulle kelpaa kenen tahansa haku, kaikki käy. Ei tämä niin vakavaa ole."/"Ei niin nöpönuukaa tanssitaidon kanssa, kyllä se yhteinen askeltahti sieltä löytyy. Ei tämä niin vakavaa ole."
Jatkokurssilainen : "Olen vakava tanssiharrastaja, enkä halua tuhlata aikaa aloittelijoihin. Minulle kelpaa VAIN todellinen osaaja(?)."
Tanssin sosiaalisuus ja avarakatseisuus, löytyykö sitä keltään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lisäisin neljännen ryhmän, jonka nimi voisi olla - mmm ööö - en keksi enkä edes uskaltaisikaan nimetä tätä ryhmää, johon kirjoittamasi jatkokurssilaisen luonnehdinta mielestäni sopii, hiukan ehkä vielä voisi "täydentää".
Jatkokurssilainen on sitten siltä väliltä. Hiukkasen valikoiva (koska on itse jo suht sujuva tanssija), mutta antaa mennä huumorimielellä vaikka joka kerta ei helmeen osuisikaan.
Tyyppeinä 2-3 ovat minulle mieluisimmat, vaikka tanssillisesti ehkä nelosryhmä niin halutessaan saisikin minut tanssitaivaisiin... Huumori on tärkeä asia, ehkä vielä tärkeämpi kuin itse tanssin rikkeetön sujuminen.
Aloittelijoitakin täytyy jonkun hakea, sitä tietysti toivovat, eihän harjoittelematta opi. Muistetaan, että jokainen meistä on ollut aloittelija joskus.
Vastaus loppukysymykseen: Meiltä tanssihulluilta löytyy!
Niinpä. Niin aloittelijoissa, perustallaajissa kuin edistyneimmissä on sekä vakavikkoja että "humoristeja". Mutta miten välttää vakavikon ja "humoristin" yhteentörmäys? Mistä tunnistaa kumpaan ryhmään tanssija kuuluu, ettei pahoiteta toisen mieltä (ja pilata toisen iltaa)? Seuraamalla koko ilta kaikkia tanssijoita? No siinähän sitä on puuhaa koko illaksi, ei tarvitse ainakaan tanssia!
-Enska Lenska
Viides ryhmä on sitten täällä kirjoittelevat tanssin asiantuntijat joille ei ole mitään hajua koko asiasta mutta täytyy vaan päästä kirjoittamaan jotain toisten artikkeleista kuin esimerkiksi "höpö höpöä" tai "paskaa". Varsin surkuteltavaa kun tanssitietous jää samalle "höpö paskaa" tasolle. Onneksi tietous on sillä tasolla että eivät enempää edes yritä kirjoittaa. Ovatkohan edes millään lailla tietoisia eri tanssilajeista, kun eivät edes uskalla minkään asteista lajikohtaista tanssikommenttia kirjoitella.
Luulin Enska Lenska että Sinulla oli ihan oikeesti paaaaljon huumorintajua. Toivon niin edelleen, vaikka vastauksestasi aloin epäillä ettet kovin rento huumormies ehkä olekaan. Anteeksi, jos olen väärässä.
Tanssitaan, ei vahdita! Ja toivotaan aina että tällä seuraavalla hakijalla/haetulla on huumorintajua - varsinkin jos edellisellä ei ollut ;-)
Jos mää nyt tämän kerran saan tuumia vakavasti ennen kuin saan unihiekkaa silmille?
Kun olen kokenut, lukenut ja teorisoinut tanssiin liittyvä, olen ihmetellyt kovasti tätä vastakkainasettelua sosiaalifoksaajat v.s. helikopterilentäjät. Mikä on tuon lähes vihanpidon asteella olevan kiistan taustalla? Onko muissa harrastuksissa samoin, epäilen ma? Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että tanssi on kuin elämä pienoiskoossa lyhyessä ajassa: mies ja nainen, tapaaminen-ero, inho-himo, rakkaus-viha?
- Enska Lenksa
zzzznnnsskrrh...
Taustalla lienee kateus menestyksestä. Huumorimiehiä jonkin verran häiritsee kun joutuvat hieman katselemaan ympärilleen juttelun lomassa koska kaikki eivät etenekkään samassa tahdissa. Eniten valittavat ne, jotka eivät osaa tanssia eikä kertoa hyviä juttuja. Sekös sapettaa kun heidän "persoonansa" ei vastakkaiseen sukupuoleen tehoa. Helpointa ottaa kateuden kohteeksi tanssitaiturit, koska he ainakin pääsevät tanssimaan ja saavat kiitosta tanssimisesta. Tanssitaitureiden seurassa liikkuu paljon tanssista kiinnostuneita mielistelijöitä jolloin tottumattoman havaitsijan silmään näyttää siltä että tanssitaiturilla kävisi hyvä flaksi muutenkin kuin tanssiparin hankinnassa.
Tuossa kyllä tiivistyi aika hyvin se normaalin kateuden lähde. Tanssitaitoiset ihmiset nyt vaan keskimäärin pääsevät tanssimaan useammin ja aiheuttaa joillekin (huom, vain joillekin) muille kateutta. Hyvin tanssivat ihmiset tanssivat aivan oikeutetusta syystä enemmän kuin huonon tanssitaidon omaat ihmiset.
Oma tarinansa on kokonaan se, miten hyvin paremman tanssitaidon omaavat ihmiset näkevät heikommin tanssivat ryhmänä ja päinvastoin. Molemmista ryhmistä löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita tuomitsemaan toiset ryhmästä saadun kuvan perusteella.
Jatkokurssilainen : "Olen vakava tanssiharrastaja, enkä halua tuhlata aikaa aloittelijoihin. Minulle kelpaa VAIN todellinen osaaja(?)."
Tuossa on nähty asia jotenkin negatiivisessa valossa.
Ethän lähde hiihtolenkillekään kaverin kanssa, joka ei pysy perässä... tai menee sitten tosi kovaa ohi.
Jossain siellä oman taitotason maastossa se paras tanssikaveri luuraa. Ainahan ei saa parasta, mutta sitä kohti varmaan kaikilla meillä on pyrkimys.
Miten kukin sitten osoittaa sen, ettei se paras nyt siinä parina satu aina olemaan, niin sehän on ihan kotikasvatuksesta kiinni.
Näkökulma paremmuudesta ja että "minulle kelpaa vain paras" .!
Tämä tanssipaikka kohtainen ja tanssiilta kohtainen "paras" on aina ns: olemassa ja hän syntyy yleensä supi supi porukoissa syntynyt käsitys naisten keskuudessa.
Miesten keskuudessa en ole huomannut moista "parhaan" katekorisointia.
No sitten se kelpaaminen ja kelpaamttomuus on taas kiinni siitä ketä tämä (salaparas) hakee?! Ja ketkä häntä hakee?!
Osa nauttii/ylpeilee kun on tullut haetuksi , osa pelkää ja kiertelee, osa vähättelee /arvioi, osa kaipaa, osa ikävöi, osa uhoaa.
Mutta tunne kirjo on moninainen!
Tämä "illan paras/parhaat ei tiedä tuosta kipinä sateesta mitään. On vain autuaa tietämätön. Mutta joka haulla lyö kirveensä kiveen jonkun mielestä ja lataa joillekkin vaalenapunaisen tanssikehdon.
Varmaankin moisia tuntemuksia on miehilläkin mutta sitä jaottelua ja "poroeroittelua" ei kuule suoritettavan.
Mutta onkohan se sitten siinä se kokohomman salaisuus ja kantovoima?
Tuleeko mieleen toista harrastusta, jossa ollaan kateellisia, ja missä on jako huonot/hyvät, ja toisen sietokynnys voi olla aika olematon?
Äkkiseltään tulee mieleen mm:
- punttisali / jumpat (aloittelijat on kokeneiden "tiellä" ja kokeneet "valtaavat" kaiken tilan ja esittelevät itseään)
- hiihto, uinti (hitaat jäävät nopeiden jalkoihin ja molempia ärsyttää kun toiset eivät ota muita huomioon)
- autoilu (bemarimies vs fiatmummo)
- matkustaminen (käykääpä lukemassa mm Kanarian keskustelupalstaa täällä, jokaisella on oma vankkumaton mielipide oikeasta...)
- joukkueurheilu (ok, ei ihan sama juttu, mutta jako meidän ja muiden välillä on monesti aika tiukka esim jalkapallossa)
Ja nämä kateelliset ovat yleensä aivan turhaan kateellisia, koska tanssitaiturit ovat enimmäkseen "vain tanssimassa". Kateellinen itse on "myös tanssimassa", eikä tajua että muilla voi olla muut motiivit.
naisilla tapana arvioida "illan huonoin", jota pitää karttaa kuin ruttoa?
parhaat tanssikokemukseni/muistot eivät kyllä taida liikkua millään tavalla toisen kastijakoon.Täytyy sanoa että jollain kuviomäärällä en minä ainakaan saavuta mitään transsitilaa.Päinvastoin siitä tulee jonkinasteinen suoritus.
Joku kyllä varmaan saa siitäkin jotain.
Jonkun kanssa nyt on vain mukava tanssia kun määrätynlainen kemia toimii.Liikkuminen/oleminen on erittäin helppoa.Oliskohan se sitten se kokonaisuus mikä ratkaisee.
Joku nyt vain tykkää enempi esim.jostakin tanssilajista.Vaikuttaa se sekin monella paljon.
Tanssihan on hyvin monimuotoinen "taiteen" ala.
vain tanssisitte ettekä miettisi liikaa niitä filosofisia ulottuvuuksianne. Ettekä fyysisiännekään.