Ajattelen sinua vielä,
vaikkei kai pitäisi.
Luultavasti toivot niin
tai ehkä. En ole varma;
oli niin paljon kuitenkin.
Yhä mietin rakkauden olemusta,
onko se polttavaa intohimoa
vai suurta varmuutta
siitä mikä on löytynyt.
Rakkauslujuutta.
En minä tiedä,
kummasta oli kysymys.
Molemmat täyttyivät.
vaikkei kai pitäisi.
Luultavasti toivot niin
tai ehkä. En ole varma;
oli niin paljon kuitenkin.
Yhä mietin rakkauden olemusta,
onko se polttavaa intohimoa
vai suurta varmuutta
siitä mikä on löytynyt.
Rakkauslujuutta.
En minä tiedä,
kummasta oli kysymys.
Molemmat täyttyivät.
Vastaukset 18
Vanhimmat
* * *
Kuitenkin niin,
että intohimo kuuluu osana
rakkauslujuuteen..
:)...vai, mitä.
Mukavaa tätä alkanutta
Vuotta Sinulle!
* *
Kiitos viestistäsi. Mutta rakkauslujuus - luulen että se on harvinaista nykyään. Intohimo kestää vain hetken. Rakkaus, tavallinen sellainen, vähän pitempään. Mutta intohimo ja rakkauslujuus yhdessä, se on vain suru.
Mutta laulu on suruista tehty, murehista muovaeltu.
Joskus kohdannut mummoon ja pappaan
joista loistaa yhä rakkaus toisiansa kohtaan
...se on nykyään harvinaista luulen myös.
Siinä on rakkauslujuutta, jota on rakennettu vuosien myötä..yhdessä.
Siihen kuulunee kaiketi
myös intohimo..enemmän tai vähemmän.
Intohimo yksistään kestää hetken,
mutta olen samaa mieltä se voi lähes tulkoon tuhota ainakin toisen..
Kyynelistä tehty kaulanauha on arvokkain kuitenkin kaikista...
sen arvoa kun ei mitata rahassa.
Kokemuksesi ovat olleet kauniita ja rohkaisevia;
ajatuksesi myös. Niin pitäisikin. Elämä ilman toivoa on surullista.
Tunnistan tunteen ja sen tunteen, ettei näin pitänyt käydä. Ei pitänyt rakastua, ei pitänyt kärsiä.. eikä etenkään tuntea itseään näin yksinäiseksi.
Viimeeksi, kun oli Youtubessa, löysin seuraavan. Oliskohan tässä sitä tunnetta?
http://www.youtube.com/watch?v=sI7HH0faCgQ&feature=related
Uskon, että kokemukset ja tunteet ovat samat sukupuolesta riippumatta. Ihminen on on vain ihminen, mihin muotoon tai väriin hänet onkin puettu.
Kaipuu on yhtä mahdoton pidäteltävä,
kuin vesi joka valuu siivilän läpi.
Juuri mitään ei jäljelle rakkaudesta jää...
Vain muistot ja nekin sattuvat.
Kun luin viestisi, minun piti lähteä katsomaan tähtiä. Ja muistin että niitä on myriaadeja, enemmän kuin voin nähdä.
Ja jokainen ihminen ja jokainen rakkaus on erilainen. Yhtä vähän kuin tähtiä, voi nähdä ihmisten mieleen ja sydämeen, elämään.
Mutta jokainen tahtoo nähdä vain omaan itseensä,
niin minäkin. Mutta sinun surusi erilainen.
Toinen säe
onko siinä
se
kaikki
"Rakkauslujuus"
kuulostaa
enemmältä kuin hyvältä
ja silti...??
Hieno!
Kiitos kauniista viestistäsi. Ja uudisanan arvostelusta myös.
hieno sana ' rakkauslujuus ' liene tuollaista
varmaan ennen kuullutkaan. Ja runosi, se on taas
niin riipaisevan kaunis.
Kun on kerran tavannut ihmisen, joka on jättänyt
jäljen sisinpään, se ei kuole sieltä varmaan kos-
kaan. Mielestäni se on hyvin kauniisti kuvailtu
tässä runossasi. Ja onko muuten edes tarve tie-
tääkään ' kummasta oli kysymys ' kun asiaa on
mahdotonta enää kuroa kiinni.
Tunteet pinnassa mitä koskettavimmilla säkeilä.
Toivon Sinulle tälle vuodelle valoa ja jos mah-
dollista, rakkauttakin sydämeesi.
Sinä olet uskollisesti kommentoinut melkein kaikki runoni, huonommatkin. Kiitos siitä.
Mitä tulee rakkauslujuuteen, en minäkään ole kuullut sitä muden käyttävän. Mutta luulenpa, että sinä olet luonut enemmän kielikuvia kuin kymmenen kirjoittajaa yhteensä.
Rakkauslujuutta... hieno sana - hieno runo!
Kiitos tunnustuksestasi. Annan sille täyden arvon.
Hei
Luin pitkästä aikaa kauniin pienen runosi,osuvasti kirjoitettu. Jotkut jää niin pysvästi mieleen ,tai no omalla kohdalla näin ei ole tapahtunut kuin kerran. Tosiaan mietin itsekin oliko se intohimoa vai mitä?
Kiva runo kuitenkin sinulta! Mukavaa uuden vuoden alkua sinulle!
Kiitos vastauksestasi; myös ne ovat jääneet mmieleen. Muistikin on valikoiva. Kaunista - hyvää vuoden alkamista myös sinulle!
on runosi ja koskettaa ainakin minun sisintäni syvältä. Kiitos runostasi.
Tuota samaa dilemmaa olen myös miettinyt useinkin, olisiko mahdottomuus tuo yhdistelmä intohimo ja varmuus. Sellaisiakin on jotka ainakin väittävät siinä onnistuneensa. Syvä rakkaus ja myrskystä vuorovedeksi muuttuva intohimo, kyllä, vieläkin haluan uskoa siihen, jos vaan löytää sen sielunsa kumppanin.
Kiitos viestistäsi! Ehkäpä toivoa on niin kauan kuin elämääkin.