Mikä on tämä kipu?
Pahiten se tuntuu juuri silloin,
kun olemme toisistamme irrottautuneet.
Mistä tämä suru?
Silmien takana kirveltää sillä hetkellä,
kun katoat peruutuspeilistä.
Miksi rakas epäröit?
Kuinka odotankaan sitä päivää,
kun varmuus valtaa eleet, olemuksen ja teot.
Onko aika seisahtanut?
Viisarit eivät liiku,
kun seison varjossa odottamassa
lähestyvää tuttua ja niin rakasta hahmoasi.
Mihin katoavat voimat?
Kun vihdoin taas olet siinä, muutun painottomaksi
ja kaikki muu katoaa,
vain sydämeni hakkaa kuin hullu,
kun puristat sen rintaasi vasten.
Ja sitten kaikki tapahtuu taas uudestaan.
Kipu. Suru. Epäröinti. Odotus. Painottomuus.
Missä viipyy onni? Etkö jo jää?
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM
Pahiten se tuntuu juuri silloin,
kun olemme toisistamme irrottautuneet.
Mistä tämä suru?
Silmien takana kirveltää sillä hetkellä,
kun katoat peruutuspeilistä.
Miksi rakas epäröit?
Kuinka odotankaan sitä päivää,
kun varmuus valtaa eleet, olemuksen ja teot.
Onko aika seisahtanut?
Viisarit eivät liiku,
kun seison varjossa odottamassa
lähestyvää tuttua ja niin rakasta hahmoasi.
Mihin katoavat voimat?
Kun vihdoin taas olet siinä, muutun painottomaksi
ja kaikki muu katoaa,
vain sydämeni hakkaa kuin hullu,
kun puristat sen rintaasi vasten.
Ja sitten kaikki tapahtuu taas uudestaan.
Kipu. Suru. Epäröinti. Odotus. Painottomuus.
Missä viipyy onni? Etkö jo jää?
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä syksyn repivässä tuulessa,
jään kahlitessa rakkaita vesiä ja
sieluni ikävöidessä häntä. Niin kuin
sydämeni ja sieluni tahtoisi repeytyä ja
lähteä etsimään häntä. Minä huudan
tuulen mukaan: sinä vain!
Ei ole muita. Ei koskaan tule samaa
Rakkautta. Sitä, joka sinun tavoin
nostaisi minut pois tästä syksyn lahoavasta
ruskeasta maasta. Katoavien kasvien
tuoksusta. Ja ottaisi minut Rakkauteensa.
Syöksisi minua itseensä ja kuumuuteensa.
Olisit minulle kuin punainen ahjo raudalle
ja muokkaisi niin minua, kuin Sinä. Minä
taivun edessäsi ja se on helppoa. Helppoa
taipua Rakkautesi tansiin ja liekehtiä.
Ja tämä tuuli ja tämä jäinen maa katoaa.
Sinä vain ja ryntään kohti uutta. Sydän
takoen tulen kohti. Ihoni kanalihalla ja
hikisenä. Otan sinut syleilyyni ja lihasteni
valoon. Rakkauden kuumaan kylpyyn.
Ei muita tämän temmeltävän tuulen alla.
Sinä vain.
http://www.youtube.com/watch?v=sxqaw4UVvhM
Kiitos runostasi.
Rakkaudessa usein se
viimeinen askel on
pisin.
Tärkein askel harkituin.
Harkinta on Rakkauden
filosofinen täyttymys.
Ovi takana sulkeutuu,
on vain tie Rakkauteen.
Hieno, täyteläinen runosi,
jossa oli tummaa tunnetta
ja samalla kauneutta.
Sisällökäs ja loppuun
saakka sävynsä säilyttävä
runo.
Hienoa oli tekstisi.
kiittävästä kommentistasi ja erityisesti kauniista vastarunostasi. Ja Tauskista, hieno laulu!
Runossasi tunne-elämän koko kirjo, onnikin, tosin odottelee. Elämänmakuinen oli tämä lukukokemus.
Vaihtarina pysähtyneen ihmisen runonen, yhdistettynä samanmoiseen musiikkiin.:)
Aikani pysähtynyt
katson taivasta
näen sinistä
on kevät
http://www.youtube.com/watch?v=-LreY6-0Z0E
mennään, vaikka jokunen tuiskukin vielä varmaan siedettävä. Kiitokset vaihtareista!!! ja kommentistasi, kyllä, elämää on maisteltu ja jos hyvin käy, sitä maistelua voisi olla vielä myös jäljellä.
.. kysyt moista?
Miten voisin tulla takaisin,
jos en ole lähtenytkään
etkö jo minua tunne
olenko niin pieni
ettet minua huomaa
Seuraan aina mukanasi
vaikka en ole vierelläsi
Olethan sinäkin aina
luonani, sinullahan on
asunto sydämessäni
mutta kyllä todellakin olen sinut siinä huomannut! - Kauniisti valitsit sanasi, kiitos.