Jää vain hiljaisuus -
ja keinuva maa
jalkojeni alla
En minä juokse,
vaikka siltä näyttääkin –
merivirrat ne vain
kuljettavat minua
Ja miksi kiirehtisin
Siihen samaan satamaan,
josta kerran irtaannuin
Sanat on tuuli vienyt,
laulut ovat vaipuneet
aaltojen alle
Rannatkin vaikenevat
sillä ne eivät voi mitään
lähtevien laivojen huudoille
Vain avomeri on turvallinen
sillä se ei voi saartaa
- kuin omaa sieluaan
8.1.2009 kerppunen
lähtevien laivojen huudot
kerppulintu
17
453
Vastaukset
- pups
haikea sävy täsä runossa, minusta hyvin kuvattu eräänlainen tyhjyys tai yksinäisyys...
Pidän tästä runosta.- kerppulintu
Sinulla on muuten kiva nimimerkki.
Minä kirjoitan usein runoja juuri silloin, kun olen haikealla mielellä.
kerppuli
Kauniin tenhoavaa on sanojesi
kaiku kuin säveleesi sointu
- olethan lintu -
kerppulintunen.
Todella pidän
tästä ja
syvälle upposi
mutta ei pohjaan painuen
- vaan elämään.- kerppulintu
Milloin olen lintu, milloin laiva...
Niille on yhteistä ainakin lähteminen ja saapuminen sekä jokin vapauden tai voiman tunto, tuulien ja myrskyjen uhmaaminen, ja suunnistaminen halki ulapan.
Olet oikeassa. Pinnalla täytyy pysyä ja lentää elämään. Meren takana on toinen maa.
kerppuli kerppulintu kirjoitti:
Milloin olen lintu, milloin laiva...
Niille on yhteistä ainakin lähteminen ja saapuminen sekä jokin vapauden tai voiman tunto, tuulien ja myrskyjen uhmaaminen, ja suunnistaminen halki ulapan.
Olet oikeassa. Pinnalla täytyy pysyä ja lentää elämään. Meren takana on toinen maa.
kerppuliNiin monena voi olla ja katsoa
kuin tunnustella peilaamalla
itseään ulkomaailmaa
vasten
jopa löytää
uusia puolia itsestään.- kerppulintu
dolan kirjoitti:
Niin monena voi olla ja katsoa
kuin tunnustella peilaamalla
itseään ulkomaailmaa
vasten
jopa löytää
uusia puolia itsestään.viisaita ajatuksia. Niinhän se on, että ihminen peilaa itseään toisista ihmisistä, heidän suhtautumisestaankin.
Voisikohan löytyä uusia puolia tutusta minästä? Toivotaan näin, vanhat puolet ovatkin joskus hieman masentavia...
kerppuli kerppulintu kirjoitti:
viisaita ajatuksia. Niinhän se on, että ihminen peilaa itseään toisista ihmisistä, heidän suhtautumisestaankin.
Voisikohan löytyä uusia puolia tutusta minästä? Toivotaan näin, vanhat puolet ovatkin joskus hieman masentavia...
kerppuliMinä Kiitän huomaavaisuudestasi
ja oikeassa olemme siinä,että
jotain täytyy itsestään löytään
uutta - uinuvaa- josta ammentaa
sisäistä uskoa ja voimaa.
Sillä tämäkin Runopalsta on
sitä antanut että tavallaan
kuin huomaamatta auttanut
-kaikesta pikku kohusta
huolimatta ja kivoista
kanssa harrastajista.
Sydämen lämpöä
uneesi.- kerppulintu
dolan kirjoitti:
Minä Kiitän huomaavaisuudestasi
ja oikeassa olemme siinä,että
jotain täytyy itsestään löytään
uutta - uinuvaa- josta ammentaa
sisäistä uskoa ja voimaa.
Sillä tämäkin Runopalsta on
sitä antanut että tavallaan
kuin huomaamatta auttanut
-kaikesta pikku kohusta
huolimatta ja kivoista
kanssa harrastajista.
Sydämen lämpöä
uneesi.kirjoitat todella hyvin henkevästi ja kauniisti. Kiitos! Toit sanoillasi lämpöä minulle. k-l.
kerppulintu kirjoitti:
kirjoitat todella hyvin henkevästi ja kauniisti. Kiitos! Toit sanoillasi lämpöä minulle. k-l.
Sinä myös näillä sanoillasi,sillä
jo eka kerrasta kyllä huomasin
kirjoittamisesi jäljen,jonka
laitoin merkille.
Toisinaan aika vaatii
oman aikansa kun
saapuu kohdalle.
Nuku hyvin
ja herää
levollisena.
- Mysteriet
Minä tavoitin sen!
Kiitos- kerppulintu
Se on kai lähdön tunnelmaa ja meren suolaista tuoksua, rantojen kaipausta ja avomeren kutsua. Lokkien ja laivojen huutoja
Irtaantumista...
kerppuli
Pois noista kivikoista
joissa satutti verille asti.
Mikä autuas tunne
jättää taakseen ne rannat,
ulapalle oisko sielä,
missä haavat syvät,
sais hyväilyä?
Huutoa
"lähtevien laivojen huudot"
mereltä kuuluu yhä,
syvällistä syvien vesien sanomaa.
kerppulintu
pidin sanomastas, samaistuin,
itsekki pois rannoilta ulapalle
missä ei ei rannat saartais.
Kirpakkaa pakkaspäivää..Liisa- kerppulintu
samaistuin sinun tekstiisi, Toivonliisa.
Ymmärsit hyvin runoni ajatuksen.
Hiiohoi !
Lähdetään ulapalle...
kerppuli
- Laudi
Kaukaiseen lappiin ja silti..
pikkulikasta asti olen rakastanu kalastajakyliä..
myrsky merellä vei myös kerran rakkaani,
ja silti tauluja raivoavasta merestä mulla on koti täynnä :/...ironista.
Meri ja lokit. Rannaton aava..
Siinä on jotain...julmaakin..
Pidin runostasi, ja samaistuin siihen hetkeksi pieneksi..
Kiitos :)...- kerppulintu
Miekin synnyin Lappiin, ja rakastan kalastajakyliä...
Sinäpä olet kokenut surullisen kohtalon.
Ehkä meren näkeminen jotenkin tuo menneen lähemmäksi. En tiedä.
Mutta minä olen nyt jo purjehtimassa Australian vesillä. Lähestyn Indonesiaa...
Kaikkea hyvää Sinulle Laudi !
Toivon Sinulle hyvää ja onnellista alkanutta vuotta !
Kerppuli - Laudi
kerppulintu kirjoitti:
Miekin synnyin Lappiin, ja rakastan kalastajakyliä...
Sinäpä olet kokenut surullisen kohtalon.
Ehkä meren näkeminen jotenkin tuo menneen lähemmäksi. En tiedä.
Mutta minä olen nyt jo purjehtimassa Australian vesillä. Lähestyn Indonesiaa...
Kaikkea hyvää Sinulle Laudi !
Toivon Sinulle hyvää ja onnellista alkanutta vuotta !
KerppuliKauspa olet matkaamassa...hui.
*Oli ihana tavata. Kaikkea hyvää myös Itsellesi!
Pidä ittestäs huolta, ja Turvallista jo alkanutta Vuotta :)*
annu
tänään, hetki sitten. Siis noin tunti sitten.
:)
Rakastan laivojen ääntä ulapalla
ja katseita jotka kiirivät veden pintaa
kuin näkymättömien lintujen äänet
ja ne saavat sydämeni sykähtämään
ja kuohumaan
ja tanssimaan
ja särkymään kipeästi
Minä rakastan sinun kasvojasi
niiden jokaista uurretta
ja hapuilevaa kosketustasi olkapäällä
ja arkoja sanoja jotka kasvoivat yössä
ja sinä olet voimakkaampi kuin ennen
Rakkaani, et piiloudu enää
niin monien arkisten asioiden alle
Niin kuin laivojen äänet ulapalla
rantaa kohti kiiriessään kertautuvat
kasvavat
kuunnellessani muistojeni maailmaa
osuvat
ja minä heittäydyn kasvoilleni kivikkoon
ja painan poskeni rosoisiin kiviin
ja itken
joskus tuskasta
joskus ikävästä
ja joskus, rakkaani, ilostakin
Mutta niin minä rakastan
kaikkia muistojani
ja vielä sinua rakastan niiden läpi
enemmän kuin ennen
ja vaikka itken ja kärsin
silti minä hymyillen rakastan
kaukaisten laivojen ääniä ulapoilta
kosketuksia jotka katosivat
ihmisiä jotka lähtivät
toisia rantoja kohti
Ja minä otan kipuni vastaan
katsellen kaukana näkymättömissä kulkevia laivoja
sanojen jälkikuvia
katseiden väreilyä ilmassa
kaikkea sitä mikä tekee minusta ihmisen
kun en enää pakene
sisimpääni haudattua kipua
toivotan sinulle hyvää matkaa
Ja särkyneenä
olen eheämpi kuin ennen
eheämpi nyt
näkymättömien kahleiden katketessa
ja laivojen lipuessa
määrättyihin satamiin
- - -
Olisi varmaan pitänyt tehdä niin kuin yleensä teenkin että kirjoitan suoraan palstalle, siis suoraan ruudulle, nytkin minulla oli tämä "vastaa viestiin" -kenttä auki mutta jostain syystä raapustin paperille, ehkä siksi että kirjoittaminen on nopeampaa kynällä. Runo syntyi noin 11:38 - 11:40. Ongelmana sitten on, etten aina itsekään saa kirjoitetusta tekstistä selvää. Omintakeista pikakirjoitustani kun tulkitsen, tuottaa päänvaivaa muistella mitä sanaa missäkin kohtaa olen käyttänyt tai mikä kappale kuuluu mihinkin kohtaan.
Tässä alkuperäinen runoteksti
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1231670147819_5_orig.jpg
:)
HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA KERPPULI.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823193
- 922905
- 532162
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201605Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..61379- 151369
- 191354
Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131321Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein141317Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351285