Elämä on rakkautta ja........

rakkaudesta tyhjässä huoneessa muitten pilkattavaksi!

Muista, muistan kun se olisi
ollut vasta hetki sitten ja
se tuokio viipyyisi minussa,
niin kuin se viivähti.

Sulkeutui jonnekkin minun
sieluni kuviin ja tulee esiin,
kun ikävän valkoinen vaate
minussa sinuun herää.

Ensimmäinen kerta, silmäni
muistavat sen. Reagoivat
silloin sinuun. Näin enemmän
hetkessä, pidemmälle.

Punertavaa taivasta vasten
nousit minuun. Syvemmälle
kuin kukaan ja lujemmin
kuin mikään ennen.

Ja nytkin se on luona.
Vieressä kuin olisi aina siinä
ollut. Vaikka kertoja on jo
tuhansia ja muistoja.

Ja minä silti elän sitä ensimmäistä.
Ja sen on kuitenkin se kaikki.
Mitä sen jälkeen on toistoa. Rakkaudelle
pakollista ravintoa.

Heräsin silloin ensimmäisellä
kerralla.


http://www.youtube.com/watch?v=T0oCxxppbGo&feature=related


Kiitos runostasi.

Ensimmäinen kerta tuntuu
ja seuraava on toisinto.

Luovuus, kyky irrota siitä
ensimmäisestä, antaa
mahdollisuuden kohdata
asiat uudella tavalla.

Kiinnostavasti.

Iso haaste Rakkaudessakin.

Irrottautua ja kiinnittyä
uudelleen.

Mielenkiintoinen oli
runosi. Erilainen.

Lukijalle ehkä haastava
ja vaatii keskittymistä.
Syventymistä.

Pidin ja viihdyin.

Hyvä runo sinulta.

on se ihanin muisto