Galluppia

Meillä ajan lisäksi selvää apua oli särkylääkesupoista (Para-suppo). Sen avulla saimme jonkun yön nukuttua, kun eihän sitä joka yö voinut käyttää.

Mekaanisista keinoista hetkellisesti auttoivat jumppapallon päällä pomputtelu, sitterissä keinuttelu, vaunuajelu ja kävely vauva rintarepussa.

Eihän sitä tiedä mikä auttaa kun ei vauva kerro ja tosin auttaako mikaan :] Meillä loppu ilmavaivat kun vaihoin öljy pohjasen d-tipat vesipohjaseen... Mutta samana iltana, laitoin vauvalle vähemmän vaatteita, vain podyn vaihoin vaippa merkkiä annoin erikorviketta en ees muista mitä kaikkee mut tein samana iltana monta eri vaihdosta joku sit autto tai ilmavaivat vain loppu...Käytin cuplatonia, mut uskoin et se auttaa ja helpottiki mun oloa mut kyllä se vauva silti itki.. Mut se oli sellane turva :) Mikä sitte auto sitä ei vauva voi kertoa eikä tuskin itse tiedäkkään

Gallupin sellista että auttoipa hienosti koko päiväksi pehkuihin jääminen, eli vaavi lähes aina tissiin kiinni kun itkua alkoi tulla ja läheinen rento kontakti, sitten nukuttiin yhdessä, välillä luin ja söin sängyssä. näin 3-5 päivään, jolloin ns kontaktoiduttiin ja jatkossakin aina rauhoituskeinona tissi vain.

Vauva aloitti huudon lähes täsmällisesti klo 22 ja sitä jatkui pahimmillaan n. aamuneljään yhtäsoittoa. Cuplatonit, Disflatylit, supot kylvetykset ym. kokeitiin eikä mistään huomattavaa apua.

Viimeisenä keinona kokeiltiin vyöhyketerapiaa, kolmen kerran jälkeen itkuisuus loppui kun lähes seinään. Ikää vauvalla oli tuolloin n. 2,5 kk. Neuvolassa tyrmättiin täysin koko vyöhyketerapia, ja kukapa oikeastaan voi sanoakaan auttoiko vyöhyketerapia vai olisiko koliikki helpottanut jo muutenkin tuossa iässä. Itse kyllä olemme sitä mieltä että tuo v.terapia lopulta auttoi, vauva oli tosi rauhallinen aina sen jälkeen.

Yksi hyvä apu meillä oli myös kantoliina, ei välttämättä lopettanut aina vauvan itkua mutta itse jaksoi paremmin kannella ja hytkytellä huutavaa vauvaa kun ei tarvinnut käsien varassa kannatella.

Nyt meidän koliikkivauva on jo 1v 3 kk vanha mutta edelleen näiden juttujen lueskelu nostaa muistot ja tunteet pintaan. Toivon kovasti voimia kaikille koliikkivauvojen vanhemmille, kyllä se siitä helpottaa vaikka muutaman kuukauden aika eteenpäin ajateltuna voikin tuntua todella pitkälle. Itsekin muistan miten kauhealle tuntui kun neuvolassa vauvan ollessa jotain 1,5 kk sanottiin että kyllä se koliikki helpottaa kolmeen kuukauteen mennessä...mutta niin vaan siitä selvittiin.