Onko ihmisillä kokemusta toimiiko kavereiden keskeinen seurustelu? (tulipa vaikeesti)
Siis että osa puolet on monta vuotta ollu hyviä kavereita ja sitten vois olla enemmän.. Kärsiikö ystävyys jos meneekin poikki? Pystyykö sen jälkeen olemaan ihan niinkuin ennenkin?
Tekeekö ihminen humalassa sitä mitä oikeesti tarkottaa vai ohjaako halut vaan ajatusta, ihmisestä piittaamatta?
Siis että osa puolet on monta vuotta ollu hyviä kavereita ja sitten vois olla enemmän.. Kärsiikö ystävyys jos meneekin poikki? Pystyykö sen jälkeen olemaan ihan niinkuin ennenkin?
Tekeekö ihminen humalassa sitä mitä oikeesti tarkottaa vai ohjaako halut vaan ajatusta, ihmisestä piittaamatta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
... voiko kaverukset alkaa seurustelemaan, mutta omalla kohdallani olen kyllä hyväkin kaveri ex-äijäni kanssa. Hän on hyvä tyyppi, mukava ja hauska, ihan vain kaverina. Mutta olin liian mustis, siksi suhde ei toiminut. Hänellä kun oli kavereita pilvin pimein, naisiakin. Ei sitä kuitenkaan varmaan pysty olemaan "niinkuin ennen", mutta kavereita kuitenkin. =)
Humalassa minä teen mitä huvittaa, joskus olen kauhia valehtelija jollekin, mutta toiselle voin taas kertoa suoraan, mitä ajattelen. Niinkuin selvinpäinkin. Luulisin, että humalassa rupeaa suurentelemaan asioita. Jos joku tyyppi on ihan ok, niin humalassa tämä on aivan IIIIHANA... Tyyliin noin. ;)
..on sillei, että molemmilla saattaa olla tunteita (ihan varma en oo) mutta mulle on iskeny epävarmuus että jos meidän välit ei enää palaa normaaliks jos erottais yhessä oltuamme.. Inhottava tilanne..
Tämä kyseinen jätkä on muutaman kerran humalassa hiplannu ja vastaavaa.. Tätä en oikein ymmärrä.. Viime kerran jälkeen on oltu vähän hiljasia..
Nii, se voi hyvinkin toimia. Perustelisin sitä näin, että ystävyys/kaveruus on erinomainen pohja seurustelulle! Siinä on jo luottamus ja tuntee toisensa. Jos molemmat sitten tuntee toisiaan kohtaan enemmänki, ei muutaku seurustelemaan. Väittäisin, että tällainen kaveripohjalle rakentunu suhde kestää enemmän ku suora ihastus ja spontaanisti aloitettu suhde.
Se vain, että ystävyys varmasti alkuun kärsii jos menee poikki. Ellei molemmat halua siirtyä takaisin pelkkään ystävyyteen. Jos toinen kuitenkin haluais seurustella, menee aikaa ennen ku pystyy olemaan taas kaverina, tai ehkei enää koskaan pystykään.
Mulla ei ole humalatilasta kokemuksia, mut jotenki mun päässä on kehkeytyny ajatus, että humalassa ihminen toimii alitajunnan varassa ja ne persoonalliset piirteet sillon korostuu. En tiedä sitten. Mutta kuitenkin se tietoinen osa heikkenee, ja siitä johtuu se, että toimii halujensa varassa, ja itsekontrolli vähenee, reaktiokyky heikkenee ym. Tuohon "ohjaako halut vaan ajatusta, ihmisestä piittaamatta".en osaa sanoa, mutta väittäisin, ettei sillon oo niin paljoa väliä kuka siinä on (koska ei pysty niin kontrolloimaan itseään). Nämäki kaikki tietysti sitte on suhteessa nautitun alkoholin määrään... Toivottavasti en nyt kuulostanu miltää opettajalta tms., vaikka oon aatellukki että musta vois tulla jonkinlainen päihdetyöntekijä tai jotai vastaavaa.
Mää en usko tohon aina sillon tällön kuultuun selitykseen "Mää olin niin kännissä etten tiennyt mitä tein".
Kyllä sitä on tullu oltua ittekin aivan mielettämässä jurrissa, ja väitän kiven kovaa, että aina oon tiennyt mitä oon tehny.
Jos joku tulis hirveessä kännissä selittään kuinka paljon mua haluaa, niin eikö olis parasta vaan sanoo, että kattellaan huomenna ja soitellaan tai jotain (jos on itsellä kiinnostusta tai pelkkä yhden illan hoito ei ole mielessä). Jos minkäänlaista yhteydenottoa ei kuulu, niin eikös ne puheet mee sitten viinaksien piikkiin?
Kait se vaan ois rohkeesti kokeiltava.. juteltava ensin asiat halki ja toimia sitten sen mukaan miltä molemmista tuntuu.. voihan se olla etä jompikumpi saa pettyä ja niellä tunteesna.. Toivottakaa onnea!