Ad-HD lapsella

10-vuotiaalla tytöllämme on todettu AD-HD jo esikoulussa. Tällä hetkellä hän käy kolmatta luokkaa toiseen kertaan, jotta perusasiat tulevat omaksutuiksi. Oireilu on jonkin verran muuttunut, ja erilaiset terapiat ovat antaneet apua sekä vinkkejä ylimääräisen energian purkamiseen ja tilanteiden hallintaan. Emme kuitenkaan anna asialle liian suurta painoa, vilkkaus voi olla myöhemmässä elämässä jopa etu.

Muistattehan kohdella kaikkia lapsianne samoilla säännöillä ja periaatteilla, niin yhteishenki pysyy hyvänä.

Tänään 10-vuotias ADHD-poikani oli kiusatuksi jouduttuaan ottanut veitsen ja uhannut kiusaajaansa sillä.

Välillä tuntuu ettei vaikeuksilla ole mitään rajaa, välillä taas menee paremmin. Vuosikausia on väännetty kättä viranomaisten ja lääkärien kanssa, nyt on löytynyt oikea lääkitys ja kuntoutusmuoto, joiden ansiosta menee enimmäkseen ihan kivasti.

Poika on vaihtanut koulua monta kertaa, on nyt ESY-luokalla.

Mun pojallani todettiin sama 5v.Nyt hän on 10v ja erikoisluokalla myös.Käyttäytyminen on välillä hermoja raastavaa,varsinkin kun hänen kielenkäyttönsä on rumaa.Jopa muakin huorittelee kun sattu "kohtaus"päälle.Muuten tarkat säännöt ja norm.arkirutiini pelaa.Ja liikuntaa paljon vilkkauteen,se rauhoittaa..

Meillä taas pojalla on AD/HD diagnoosi, mutta poika on erittäin kiltti ja hiljainen, inattentiivinen.

Jokaisella AD/HD:ta sairastavalla on yksilölliset oireet, ja toinen päivä on helpompi, toinen vaikeampi. Hakekaa apua ja tukea, ettette ihan uuvu itsekin lasten kanssa, koska rankkaa voi tosiaan olla.

Meidän ADHD-mukelomme...

Ensin ylivilkkautta, unettomuutta, säheltämistä ja söheltämistä; ruoan kanssa pelleilyä ja kaikkien asioiden kyseenalaistamista ja vastaanpanemista (hammaspesu, kylvyt, siivoaminen, siirtymiset sisältä ulos, ulkoa sisälle..); raivoa, huutoa, mutta hyviäkin hetkiä ja naurua joskus.

Sitten tarhaan, alkoi todellinen ranttalikausi; tehtävistä kieltäytymistä, oman shown esittämistä, huutoa, kiljumista, itkua, tilanteiden väärinymmärtämisiä, MINÄMINÄMINÄ-asennetta 24 h/vrk. Unettomuutta, ruokaongelmaa, jumittamista, ilkeilyä aina vaan.

Koulu alkoi, sama ralli jatkui. Terapiat ei toimineet, mikään ei toiminut. Avustajasta ei apua, opet väsyi - poika vaihtoi neljä kertaa koulua lyhyen ajan sisällä. Ei nähnyt itsessään mitään vikaa, kaikki muut olivat syyllisiä kaikkeen. Toisaalta lapsi oli ja on äärettömän hellämielinenkin ja tuntee empatiaa ja pyytää aidosti anteeksi ja kiittää, mutta ei käydessään "kierroksilla" niin kuin koulussa ja muualla ihmisten ilmoilla (kaikkialla missä on ohjattua toimintaa ja paljon porukkaa, on addimainen kaaos päällä).

10-vuotiaana rupesi käyttämään väkivaltaa. Otti mm. teräaseen ja uhkasi sillä toista riitatilanteessa. Reaktiot oli primitiivisiä ja negatiivinen toiminta tuli ryhmätilanteissa aina ennen ajatusta.

Vanhempina me väsyimme, meillä kun on muitakin lapsia, jotka jatkuvasti jäivät liian vähälle huomiolle tämän yhden mukelon takia.

Poika sijoitettiin lastenkotiin meidän tahdostamme, nyt hän oppii väkisin ryhmässä olemista ja huomaa, että muualla häneltä vaaditaan ihan samoja juttuja kuin kotonakin, ja että hänellä on ihan samat oikeudet kuin muillakin lapsilla, muttei sen enempää.

Lapsi on kaikki lomat ja viikonloput kotona ja nyt myös lääkityksellä (Ritalin on käytössä koulussa). Lääkitys toimii tosi hyvin ja tämä järjestely muutenkin.