Katselin uutta näyttöä silmällä pitäen valokuvausta ja näin kuvankäsittelyä. Eli mikään pelihärveli näyttöä en ole hakemassa:)
Katselin tuota Benq, V2400w monitoria. Joka on vissiin saanut aika hyvät arvostelut?
Toisaaltaan 26" himottaisi enemmän, mutta onkohan tuossa koossa enään laadukasta monitoria.
Entäs, vaatiikos noin isot näytöt jo näytönohjaimelta paljon? Nyt on käöytössä muutaman vuoden vanha joku Gforce.
En ole ammattilainen, joten ihan huippu laatua en tarvitse.
Kiitos avusta.
Katselin tuota Benq, V2400w monitoria. Joka on vissiin saanut aika hyvät arvostelut?
Toisaaltaan 26" himottaisi enemmän, mutta onkohan tuossa koossa enään laadukasta monitoria.
Entäs, vaatiikos noin isot näytöt jo näytönohjaimelta paljon? Nyt on käöytössä muutaman vuoden vanha joku Gforce.
En ole ammattilainen, joten ihan huippu laatua en tarvitse.
Kiitos avusta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos et ole ammattilainen niin eipä juuri mitään järkeä ostaa huippunäyttöä. Minä käsittelen kuvani halpisläppärin näytöllä ja silti olen kuviani saanut myytyä, enkä ole edes puoliammattilainen. Sitten jos kuvasi menee painotaloihin ja vaativat parasta mahdollista laatua, on siinä jotain järkeä. Harrastelijalle riittää satasen crt-monitori jos säädöt on suunnilleen kohdallaan.
> Harrastelijalle riittää satasen crt-monitori jos säädöt on suunnilleen kohdallaan.
Mutta tässähän se juju just piileekin: halvankin putkinäytön väritoiston saa silmämääräiselläkin säädöllä (netistä löytyvillä ohjeilla) varsin hyvin kohdilleen ja käytössä on aina täydet 8 bittiä/256 sävyä per kanava, vaikka joutuisi turvautumaan näytönojaimen säätöihin, koska halvoissakin ohjaimissa on yleensä 12 bit D/A-muuntimet.
Mutta halvoissa lituissa onkin 1) värilämpötila poskellaan ja 2) vielä eri suuntaan tummissa ja vaaleissa sävyissä ts. pelkällä värilämpötilasäädöllä ei saa tätä kuntoon. Lisäksi 3) littujen kontrasti- ja kirkkaussäädöt toimivat/vaikuttavat hieman eri tavalla kuin putkinäyttöjen säädöt, joten putkinäyttöjen säätöohjeilla mennään metsään.
Lisäksi 4) signaali siirretään näytönohjaimelta näytölle nykyään digitaalisena, 8 bitin tarkkuudella ... eli heti, kun värilämpötilaa, gammaa tai ylipäätään yhtään mitään muokataan näytönohjaimen säädöillä, mappautuu värejä päällekkäin / tapahtuu liuskoittumusta, kun pelivaraa ei ole.
Mutta haitanneeko tuo mitään, kun 5) halvoissa lituissa (tn-paneelit) itse paneeli on 6-bittinen!
Valokuvia käpistelevän pitäisi siis katsella vähintään 8-bittisellä ja mieluiten 10-bittisellä paneelilla varustettuja näyttöjä, joista ensinmainitut ovat hinnaltaan luokkaa 500 € ja jälkimmäiset toista tonnia... Lisäksi littunäytön väritoiston olisi syytä olla kohdillaan jo paketista vedettäessä tai sitten pitää vielä investoida pari sataa kalibraattoriin, koska littujen silmämääräinen säätö ei oikein tahdo onnistua.
Totta turiset. Siksi en ymmärrä mitä perusharrastelija tekee huippupronäytöillä koska halpisnäyttökin näyttää sen mitä tarvii. Varsinkin jos kuvat ei mene mihinkään myyntiin vaan niitä katsellaan kotona kuin vanhaa valokuva-albumia, on aivan hukkaan heitettyä rahaa sijoittaa tonneja näyttöön. Kuulostaa samalta kuin rikkaiden pennut jotka vaatii isiltä joka viikko uutta usean satasen komponenttia tietokoneeseen että pääsee ylikellottamaan uusia ennätyksiä, ja sitten surffataan sillä koneella nettisivuilla johon riittäisi wanha 486.
Jos näytön kuoret ja merkki kääritään peittoon ja laitetaan näkyville joku valokuva, yksikään harrastelija, ja äärimmäisen harva ammattilainenkaan ei hoksaa perusvalokuvasta onko kyseessä satasen vai viiden tonnin monitori. Kyse on hyvin pitkälle psykologisesta paremmuudesta mutta silloin kun tehdään huippulaatua vaativaa painotuotetta, pitää näyttö olla sellainen että kuva on kerralla valmis painotalolle eikä tarvi edestakaisin pompotella tiedostoja.
Kukaan ei kiellä ostamasta vaikka sadan tuhannen näyttöä, mutta omasta kokemuksesta sanon että se valokuvan laatu tulee jostakin muualta kuin näytön asetuksista.
Minun ottamia lapsikuvia on muutamalla henkilöllä kotona seinällä 40x60cm kokoisenakin. Kuvattu perusdigirungolla, 50 euroa maksaneella manuaalitarkenteisella primella jolla ei toimi kamerassa edes valonmittaus, lisänä ulkoinen perussalama ja kuvienkäsittelyssä halpa karvalakkiläppäri. Silti kuvat on ihan takuulla näyttelykelpoista kamaa. Kuvauskokemusta minulla on noin 23 vuotta ja siinä ajassa on oppinut yhtä ja toista. En ole ikinä nähnyt valokuvaa joka on pilalla halvan näytön takia. Väärin osuneen tarkennusken tai huonon valovoiman takia pilalle menneitä olen nähnyt pilvin pimein. Mutta mikään ei korvaa kuvaajan näkemystä. Jos kuvassa ei ole sitä jotain joka saa katsomaan kuvaa yhä uudelleen ja uudelleen, kyllästymättä, en lähtisi hakemaan lääkettä tietokoneliikkeestä. Liian moni valokuva on nykyään sellainen että vajaan sekunnin vilkaisu pelkkään thumbnailiin saa kyllästymään siihen.
"sitten pitää vielä investoida pari sataa kalibraattoriin, koska littujen silmämääräinen säätö ei oikein tahdo onnistua."
Ei CRT-ruutujakaan mitenkään julmetyn hyvin silmämääräisesti saa kohdilleen.
Jollain tavalla kyllä.
Siksipä jokaisen tulisi nimen omaan kalibroida näyttönsä spyderillä tms vekottimella, käytti putki- tai litturuutua, mikäli haluaa saada sävytoiston yms samalle hehtaarille todellisuuden kanssa.
Jos ei kalibroi näyttöään, on turha marista kummallisen sävyisistä kuvista jos vaikka tilaa niitä paperille tms.
suositteli muutama vuosi sitten putkinäyttöä ammattikuvaajillekin, joten se on varmasti hyvä valinta.Olen jostain lukenut kalibrointilaitteen hinnaksi n.80euroa.Ei siis kuitenkaan niin kallista kuin yllämainittu hinta.Olen myös myynyt 50cmx60cm suurrennuksia maksaville asiakkaille ja käsitellyt ne silmämääräisesti juuri putkinäyttöisellä monitorilla.
Läppärien näytöt ovat surkeista surkeinpia kuvien käsittelyssä.
Se että kuvia saa myytyä ei ole mikään laadun kriteeri.
Ostajissa on kuvanlaadun suhteen samanlaisia puusilmiä kuin myyjissäkin.
Luetteleppa ihan ne todelliset käytännön erot mitä halvassa ja kalliissa näytössä on, siis sellaiset erot joilla on jotain merkitystä tavalliselle harrastelijalle.
Minusta on ihan turha jeesustella näyttöjen eroista jos kuvat on roiskittu jollain kittizoomilla. Ei ne kuvat siitä kymppitonnin näytöllä paremmaksi muutu.
Jos laittaa kuviaan nettiin näkyville, suurin osa katselee niitä kuvia kuitenkin halpisnäytöillä tai läppärillä joten se paremman näytön etu kuvankäsittelyssä ei näy katsojille mitenkään. Ja minusta on kaikista paras tilanne silloin kun kuvasta ei voi edes sanoa onko sitä käsitelty mitenkään. Ne hdr-makkaraperunaoksennukset ja muut villitykset on sellaista etten kyllä haluaisi katsella niitä millään näytöllä. Kukin taaplaa tyylillään. Jos tuntuu että se oma näyttö on pullonkaula valokuvausharrastuksessa niin ei muuta kuin parempaa näyttöä ostamaan.
Sillä ei ole mitään merkitystä minkälaisia puusilmiä ostajat ja myyjät on. Jos kysyntä ja tarjonta kohtaa, en näe siinä mitään ongelmaa.
Erot ovat vaikkapa värien toistossa. Muutamaa läppäriä tutkiessa on etenkin jotkut keltaisen sävyt täysin mahdottomia toistaa.
– näytön ominaisuudet muuttuvat mm. lämpötilan vaihdelleessa, siksi kalibrointi tulisi tehdä parin minuutin välein
– katseluhuoneen valaistusta on myös jatkuvasti kalibroitava sillä sen vaihtelu hämää silmää
– jos huoneessa on ikkuna niin aurinkokin on kalibroitava muutaman minuutin välein, sillä senkin antaman valon väri muuttuu.
– valo heijastuu katseluhuoneen pinnoista monitoriin ja silmiin siksi nekin pitää jatkuvasti kalibroida tai maalata neutraali harmaaksi.
– kuvansäätäjän paidasta heijastuu valoa monitorin lasille joten sekin on kalibroitava tai on käytettävä harmaata paitaa.
– näköaistinkin valkotasapaino muuttuu sen mukaan mitä katsomme joten on ehdottomasti hankittava myös silmien kalibrointiin sopiva laite.
— ja sitten vielä aivojen näkökeskus johon näyttäisi vaikuttavan jopa kuvansäätäjän tunnetila. Tarvitaan aivan ehdottomasti myös kalibrointilaite jonka avulla säädetään aivot sen mukaan mitä katsomme ja miltä nyt tuntuu.
Kuvansäätäminen on komplisoitua hommaa ja ehkä siksi myös niin kivaa.
Hätätilassa kuvan sävyt voi tarkistaa vaikka PhS:n info -paletista (Window/info) jos omistaa vain "satasen lätyn"
Jos tuollainen ero on niin eihän digikuvauksesta tule mitään ilman viiden tonnin näyttöä. Digikuvaus on todellakin ilmaista verrattuna filmikuvaukseen...
löytyy PhS info?"Hätätilassa kuvan sävyt voi tarkistaa vaikka PhS:n info -paletista (Window/info) jos omistaa vain "satasen lätyn" "
> Ei CRT-ruutujakaan mitenkään julmetyn hyvin silmämääräisesti saa kohdilleen.
No ei ehkä ihan täydellisesti, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin, jotta esim. paperitulosteiden tilaaminen netistä onnistuu ilman ikäviä yllätyksiä, jos sattuu löytämään kuvanvalmistajan, jolla ei ole kaikenmaailman automaattimuokkauksia. Kaipaako kukaan muu Ifin pro -linjaa?
Halpa littu tai läppärin näyttö on mission impossible. Olen yrittänyt sekä yhtä läppäriä että 17" littua kalibroida edes kuvien katseluun välttävään kuntoon (muokkauksesta en haaveillutkaan) ja siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään. Värilämpötilasäätöä ei muistaakseni ollut lainkaan ja muutenkin säätövara rajoittui kontrastiin ja kirkkauteen (taustavalo). Näillä eväin oli aina joko tumma tai vaalea pää reilusti tukossa, molempia ei millään saanut linjaan.
17" litun kanssa pystyi kyllä hyödyntämään näytönohjaimen ajurinkin säätöjä, mutta siinäkin lajissa oli kyllä seinä vastassa hyvin äkkiä - ei sitä noin vaan keksitä kolmelle värikanavalle sellaisia gammakäyriä, millä saisi sekä tumman että vaalean pään avattua, että värikylläisyyden ja valkotasapainon pidettyä silti kohdillaan...
Nuo kokemukset vakuuttivat minut siitä, että väreiltään perseellään olevan litun kalibrointi onnistuu vain ja ainoastaan kalibraattorilla, jos se siis ylipäätään on mahdollista...
Kotiin sitten hommasinkin litun, missä väritoisto on sen verran hyvin kohdillaan jo valmiiksi, ettei ole ollut tarvetta pelleillä / investoida kalibraattoriin. Hinta n. 2x halpislittujen hinta ja tämäkään ei vielä ole täydellinen .... vain 8 bit eli säädöistä on syytäkin pysyä irti, kun pelivaraa ei ole. Oikeasti hyvästä olisi vaan pitänyt maksaa vielä 3x enemmän...
Kun ei valokuvissa ole mitään sisältöä niin runkataan sitten näytön asetuksia ja syytetään läppäriä kun kuvat on paskaa. Mitä paskempi kuva(kuvaaja), sen enemmän tarvii photoshopata kuvia.
Tämä se vasta nykyaikaa onkin.
Taisi heitto osua arkaan paikkaan. Kuva on jo laukaistessa joko hyvä tai huono. Sitä ei photarit ja pronäytöt muuksi muuta.
Olen samaa mieltä: jos kuva on hyvä niin se on hyvä. Missä tahans näytössä.
Jos kuva on hyvä niin sitä ei välttämättä näe huonolla bäytöllä. Sommittelun ja jopa kuvan terävyyden voi nähdä huonollakin näytöllä. Kuvan värien oikeellisuutta ei näe huonolla näytöllä. Pieleen menneet värit voivat pilata muuten hyvän kuvan täysin kelvottomaksi.