Elämänilo kadonnu

Ja olen tullut epäsosiaaliseksi. Minulla on poikaystävä joka ei tähän vaikuta mitenkään. Ajatuksia laihduttamisestakin on, mutta nekin jäännyt ajatuksiksi.
Kaverit hävinnyt, ei jaksa edes vaivautua ottamaan yhteyttä.
Lopetin tupakoinninkin ja rupesin miettimään,että miks?

Tää sama ihme masennus tulee joka saamerin vuosi ja joudun käymään sen läpi yksin kun nykyään kaikki masennus leimataan teiniagnstiin ym. Tuntuu,että ketään ei ota tosissaan.
Ei mulla mitään itsetuhoisia ajatuksia ole,mutta elmänilo on mennyt,että tätä tää elämä on aina?
Herään aamulla, meen kouluun, tuun koulusta ja oon kotona. Todella masentava pyörre jatkunu kohta vuoden.

Ja miten voi saada työtä jos ei ole kokemusta ja kokemusta saa juuri niistä töistä,jota ei saa.
Työharjottelukin kohta, ja pitäs mennä ettimään töitä, ei innosta sitten yhtään.

Nojoo on käyny mielessä,että pitäskö mennä juttelee jollekki, mutta mitä sekin sitten auttais?

En tiiä..