Kuulin osan aamulla TV:stä kun joku oli kirjoittanut kirja syrjähypyistä. Hän oli kai kerännyt tietoa hypyn tehneiltä ihmisiltä.
Hänen mielestään ihmisillä on valtava pula läheisyydestä. Vaikka on parisuhteessa niin halipula vaivaa. Jäin pohtimaan miksi me emme voi näyttää tunteitamme. Miksi säästämme kosketusta.
Onko ankea kasvatus ja puhumattomuus lapsuudessa ainakin meillä sota-ajan lapsilla syy. Elämä oli ankaraa puurtamista vielä 50-luvulla. En ole nähnyt vanhempieni halavan koskaan. Heillä oli pitkä liitto. Päättyi Isääni kuolemaan.
Mikä hävittää koskettelun niin kiihkeänä,lämpöisenä alkavan suhteen. Aika usein näin yksin liikkuvana kuulee tarinoita että kaikki on hyvin muutoin mutta puoliso on kylmä.
Meillä yksin asuvilla halipula on luonnollista ajoittain. Kuitenkin vapaehtoista yksinoloa. Olen kyllä ollut yksin kaksin suhteessa.
Nyt tuntuu mukavalta kun pikkuinen halii ja pusuttelee. Tyttäreni halii tavatessaan ystäviään ja pussaa aina hyvää yötä lapselleen. Minä yritän sylitellä ja halata pikkuista mahdollisimman paljon. Poikani ei niin luontevasti halaa. Olenko näyttänyt huonoa esimerkkiä? Olenko kasvattanut alitajuntaisesti eri tavalla poikaani ja tyttöäni?
Olen päättänyt olla avoin ja halata mahdollisimman usein ystäviäni ja omaisiani alkavana vuona. Jos tapaan tuntemattoman ihmisen tanssilattialla ja hänen silmänsä viestivät ilkikurisuutta niin aijon aloittaa armottoman flörtin.
Näin jo kottaraisia päivällä puiden juurilla elantoa katsastamassa. Neiti kevät on pian tulossa kaupunkiin. Ihmiset sulavat pimeyden ja kylmyyden väistyttyä.
Hänen mielestään ihmisillä on valtava pula läheisyydestä. Vaikka on parisuhteessa niin halipula vaivaa. Jäin pohtimaan miksi me emme voi näyttää tunteitamme. Miksi säästämme kosketusta.
Onko ankea kasvatus ja puhumattomuus lapsuudessa ainakin meillä sota-ajan lapsilla syy. Elämä oli ankaraa puurtamista vielä 50-luvulla. En ole nähnyt vanhempieni halavan koskaan. Heillä oli pitkä liitto. Päättyi Isääni kuolemaan.
Mikä hävittää koskettelun niin kiihkeänä,lämpöisenä alkavan suhteen. Aika usein näin yksin liikkuvana kuulee tarinoita että kaikki on hyvin muutoin mutta puoliso on kylmä.
Meillä yksin asuvilla halipula on luonnollista ajoittain. Kuitenkin vapaehtoista yksinoloa. Olen kyllä ollut yksin kaksin suhteessa.
Nyt tuntuu mukavalta kun pikkuinen halii ja pusuttelee. Tyttäreni halii tavatessaan ystäviään ja pussaa aina hyvää yötä lapselleen. Minä yritän sylitellä ja halata pikkuista mahdollisimman paljon. Poikani ei niin luontevasti halaa. Olenko näyttänyt huonoa esimerkkiä? Olenko kasvattanut alitajuntaisesti eri tavalla poikaani ja tyttöäni?
Olen päättänyt olla avoin ja halata mahdollisimman usein ystäviäni ja omaisiani alkavana vuona. Jos tapaan tuntemattoman ihmisen tanssilattialla ja hänen silmänsä viestivät ilkikurisuutta niin aijon aloittaa armottoman flörtin.
Näin jo kottaraisia päivällä puiden juurilla elantoa katsastamassa. Neiti kevät on pian tulossa kaupunkiin. Ihmiset sulavat pimeyden ja kylmyyden väistyttyä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eiköhän olleet mustarastaita.
hampaat ja henki haisee!
on hyvin tärkeää. Muistan kuinka tyttäreni aina halasivat ukkejaan, kun lähdimme pois. Ystäviäni halaan, miesystäväni kanssa menemme pidemmälle. Suukottelu tuntuu ihanalta. Yritämme välttää julkisia hellyydenosoituksia, mutta ykskaks unohdamme. Asuin etäavioliitossa ja luulen, että sain enemmän hellyyttä kuin moni samassa taloudessa asuva vaimo. Oli tulosuukot ja lähtösuukot. Lisäksi puhelinkeskustelussa voimme omistautua vain toisillemme. Jonkin tutkimuksen mukaan avioparit keskustelevat aktiivisesti melko vähän toistensa kanssa.
vaan loputkin!!
etää esim. elokuvissa ja romaaneissa annettiin tilaa katsojan ja lukijan mielikuvitukselle, annahan lentää.
muista minäkään yhtään hellyydenosoitusta vanhempieni välillä, sanasotaa useinkin. Kaipa siksi itsekään en osaa halailla muita kuin omaa puolisoani.
En myöskään tunne oloani kotoisaksi, jos joku muu minua halailee.
Sanotaanhan, että ihmisillä on kovinkin erisuuret kehät, jotka heidän yksityisyytensä vaatii.
Mukavaa, jos/kun nykyisin osataan, ja opetetaan jälkikasvullekin tunteiden osoittamista.
Silti, minusta, vähintäänkin halauksen voima on kauniilla, toista arvostavalla käytöksellä.
Kieli on ihmisen vahvin lihas, sillä voidaan tehdä niin pahaa, kuin hyvääkin.
Sillä voidaan loukata, eikä siitä jää edes näkyvää vammaa.
Sillä voidaan myös helliä, kunnioittaa ja vaikka nostaa murheen alhosta, jos halutaan.
laaja oma alue. Leskikurssilla opin halaamaan. Vanhempani eivät koskaan halanneet tai suukotelleet ainakaan meidän nähden.
valetta,meilläkin ainakin kolmekymmentä vuotta oli seksiä joka päivä. Silti mies ehti hurmata haaremin itelleen, että eiköhän se ole pelkkää puppua,konsti vain uskotella, että pääsee piirakkaan käsiksi, ja päin vastoin hipelöimään taikasauvaa. Kyllä hymyilyttää koko aihe,HA HAA HAAAA
Melkein pilkallisesti tuon halipulan tyrmäsit; miksi? Oletko katkera jostakin?
Olen ollut leski jo kolmekymmentä vuotta; ketä tässä halaisi? Metsän puita....?
...tulemisen tarve on voimakkaampi kuin henngissä pysymisen tarve.
Perinreinen suomalainen kasvatus estää läheisyyden ja hyväksyy sukupuolten etääntymistä toisistaan. Kasvatus on ollut kotien, koulujen ja kirkkoväärtien yksituumainen asia.
Eri sukupuolten lähestyminen on ollut aina erityisen kielteistä. Tietysti holtiton seksi tuo tullessaan ei-toivotun raskauden ja tautien mahdollisuuden. Se nyt on sitten johtanut siihen, että pojille on epämiehekästä halata ja ´läyrytä´ rakastamisesta.
Kuvittelen tietäväni mistä kirjoitan. Vaimoni ja minä vietimme kultahätämme toista vuotta sitten. Vaimoni on astetta kylmempi seksuaalisesti kuin itse olen. Se on joko sukuvika tai kasvatuksen tuomaa tai ehkä molempia.
Halaan häntä kuitenkin - rakkainta riivinrautaani.
Vuodet vierivät, kohta olen vanha ja varmaan silloin suorastaan suututtaa ajatellessa, mikä määrä hellyyttä ja halua meni aivan hukkaan. Kun ei kuitenkaan huvita, kenen kanssa tahansa.
Lapsuudesta en ole halailemista oppinut. Päin vastoin mallin ns. järkiavioliittoon, johon ei kuulu joutavat lässytykset ja lääpiskelyt.
Lapsiani pidin heidän pienenä ollessa paljon sylissä. Vielä nytkin saatan joskus halata tai silittää tukasta tai poskesta, jonka he himpun vaivautuneita sietävät, vaan tuskin ottavat pahana. Toivon kuitenkin, etteivät he tulevissa perheissään karsastaisi halailuja.
osasi kiteyttää meikäläisenkin mietteet helkutin hyvin... Niinpä,omaa halikaipuutani olen koittanut siirtää lapsilleni.Ja jopa onnistunutkin siinä:)
Miul tätä halaamis tarvetta olisi viel tarjolla,sille kamraatille jonka haluan tavottaa:))
Hukkaan menee,ootelles...
kirjoitit vaimostasi. Toivotan lisää niitä merkkihäitä. Omilla vanhemmillani lienee ollut sama tilanne kuin teillä. Heidän suhteensa koetinkiveksi muodostuivat monet sairaudet.
Miksi te valitatte halipulaa. Normaalikin ihminen voi halaa puita, kissoja, koiria, lapsiaan, lapsenlapsiaan, ystäviään ym, jos ei ole sitä rakkainta halittavana. Minä halaan joskus tyynyäkin ja sekin riittää. En ole onneton, vaillinainen, turhaan elävä. Elän joka hetki. Ehkä se on niin, että olen elämäni aikana kokenut ja halannut ja rakastanut niin onnellisesti, että minulla se aina vaan kantaa ja rakastan edelleen elämää.
se Reetta piileksii kuneipi ole polulla vastuan tullunna :-)
Puita en ole vielä halannut, pitää varmaan kokeilla joskus, halaan lapsenlapsiani ja koiraa. Tällä hetkellä ei ole vierellä halattavaa kaveria ja tuskin enää tulekaan. En silti ole onneton, enkä tunne, eläväni turhaan. Nautin jokaisesta päivästä ja elän täysillä. Siitä huolimatta, että lapsuudenkodissa ei halattu, vaan haukuttiin ja tapeltiin. Aikuisena vasta olen opetellut osoittamaan hellyyttä.
Mieheni kuoleman jälkeen tunsin itseni vaillinaiseksi parin vuoden ajan. Aika parantaa ja olen taas löytänyt oman identiteettini ja mielenrauhan, olen jopa ihmisenä ehyempi kuin ennen.
miul kierto reitti,ku ei oo kohalle sattunu, sitä sellasta,ihmistä joka miult halia oottas?:))