tulee - tahtomattani ja vie hetkeksi yli-pursunneen ikävän, - ikävän jolle ei ole loppua. Silmäsi, äänesi, sinä kokonaan, - kuin hakattuna sydämeeni joka ei ole kivestä. Jos olisi, ei sattuisi. Haluaisin sinun ajattelevan minua, ehkäpä sanoisit joskus edes hiukan välittäneesi...mitäkö se minulle antaisi? - pari pientä kaipuun kirjainta, sydämeeni hakattuna, - joka ei ole kiveä....
Joskus
huokaus ja toinen
0144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.