pyörin ympärilläsi

..näin aamutuimaan on mukava aloittaa päivä pehmeällä laskulla arkikiiresiin. Minäkin luin tuon hyvän Runo64 luontoisen tunnelmarunon. Samoin pari suosikkirunoani, noita vanhempia.

Ajatteles miten hyvä kaunistumiskeinokin tämä runopalsta on. Haaveen hattarat suupielissä näyttävät paljon kauniimmalta kuin synkeät huolien ukkospilvet otsalla.

Tuon linkin löysin vahingossa, kun etsin aamupusu laulua.

Kiitos, kun löysit noin paljon hienoa sanottavaa tästä runostani.

Tänne satoi eilen lunta, aivan ihana on talvinen maisema puhtaine lumineen. Kunnes hetken päästä kellertää puistopolun reuna koirien jäljiltä (yksi tyttökoiran omistaja valittaa aina noista urosten "merkeistä").

Mukavaa perjantaipäivää sulle, tästä se viikonloppu alkaa : )

..yhden lukijan aamuhetkestä. Tästä tuli hyvä mieli kirjoittajallekin, kun on onnistunut ilahduttamaan lukijan aamuhetkeä : )

Kiitos sinulle ja etenkin kissallesi palautteesta : )

..vähän yhtä erikoisen tuntuista, kuin minunkin elämä viimeaikoina. Minä tosin en pohdi sanomisia kovinkaan pitkälle, mietin vaan miten hillitä Niagaran putouksia poskilta. Tai sitten sitä, kun puhua pälpätän lakkaamatta hermostuksissani. Siinä ei toiselle jää paljon puheenvuoroa. Ja entäs se naurunkiherrys, jos minä naureskelen väärissä paikoissa *huokaus*. Parasta olisi mennä vaan elokuviin, niin saisi istua lähekkäin tuppisuuna. Hän katselisi elokuvaa ja minä Häntä. Ja mitäs laittaisin päälleni ja tukkakin pitäisi hienontaa, meikistä puhumattakaan.

Monta mutkaa ja sekavaa on ollut matkan taitto minullakin. Liikaa olen mietiskellyt kaikenlaista. Epäillyt Hänen tunteitaan ja ollut epävarma siitä, että riitänkö minä Hänelle. Se mun lausahdukseni "Huomenna voi nauraa eilisen murheille, ei vielä tänään" kuvaa sitä tilannetta, kun yksinäisen matkan pää loppuu. Silloin voi naureskella kaikille yhteisillekin muistoille ja tarkentaa näkemyksiä, mikäli se on tarpeen. Nyt vielä ei naurata niin paljon, kun on silleen ikävästi ikävä.

Niinkus näet Hänen ja minun ongelma on yhteinen. Tähän asti on selvitty yhdessä, kyllä me selvitään tuostakin kynnyksestä (vaikka kompastellenkin), ollaanhan me me. Suurena houkuttimena on sen kynnyksen takana siintävät seesteisen lämpöiset näkymät.

padme_amidala kirjoitti:

..vähän yhtä erikoisen tuntuista, kuin minunkin elämä viimeaikoina. Minä tosin en pohdi sanomisia kovinkaan pitkälle, mietin vaan miten hillitä Niagaran putouksia poskilta. Tai sitten sitä, kun puhua pälpätän lakkaamatta hermostuksissani. Siinä ei toiselle jää paljon puheenvuoroa. Ja entäs se naurunkiherrys, jos minä naureskelen väärissä paikoissa *huokaus*. Parasta olisi mennä vaan elokuviin, niin saisi istua lähekkäin tuppisuuna. Hän katselisi elokuvaa ja minä Häntä. Ja mitäs laittaisin päälleni ja tukkakin pitäisi hienontaa, meikistä puhumattakaan.

Monta mutkaa ja sekavaa on ollut matkan taitto minullakin. Liikaa olen mietiskellyt kaikenlaista. Epäillyt Hänen tunteitaan ja ollut epävarma siitä, että riitänkö minä Hänelle. Se mun lausahdukseni "Huomenna voi nauraa eilisen murheille, ei vielä tänään" kuvaa sitä tilannetta, kun yksinäisen matkan pää loppuu. Silloin voi naureskella kaikille yhteisillekin muistoille ja tarkentaa näkemyksiä, mikäli se on tarpeen. Nyt vielä ei naurata niin paljon, kun on silleen ikävästi ikävä.

Niinkus näet Hänen ja minun ongelma on yhteinen. Tähän asti on selvitty yhdessä, kyllä me selvitään tuostakin kynnyksestä (vaikka kompastellenkin), ollaanhan me me. Suurena houkuttimena on sen kynnyksen takana siintävät seesteisen lämpöiset näkymät.

Päivällä taas mietteet palaa
ihmiseen mitä mietin salaa
mikä mahtaa olla tunne hänen
tahtooko Hän viereen ja kenen

tahtoisin paina syliin pääni
lievittäisi se mun ikävääni
saman tahtoisin hänelle suoda
onnea Hänelle paljon tuoda

mietteitä kirjoitti:

Päivällä taas mietteet palaa
ihmiseen mitä mietin salaa
mikä mahtaa olla tunne hänen
tahtooko Hän viereen ja kenen

tahtoisin paina syliin pääni
lievittäisi se mun ikävääni
saman tahtoisin hänelle suoda
onnea Hänelle paljon tuoda

..kehottaisin nyt kirkkaan auringonpaisteen aikana katsahtamaan itseään peiliin ja meittimään kenet itse haluaisi syliinsä. Sitten vaan lähettelemään sähköpostia tms. konkreettista. Sillähän tuo arvoitus selviää, ei kannata liikaa pähkäillä ja jossitella omassa päässään. Tämä palsta ei ole oikea paikka yksityiskohtaisten tietojen levitykseen, en ainakaan minä sitä tekisi. Tämähän on runoilua varten, kontaktipalstat ovat muualla.

Ja runohan tuo sinunkin omasi on ja oikein mukava sellainen, ajatuksia (=yllä) herättelevä.

padme_amidala kirjoitti:

..vähän yhtä erikoisen tuntuista, kuin minunkin elämä viimeaikoina. Minä tosin en pohdi sanomisia kovinkaan pitkälle, mietin vaan miten hillitä Niagaran putouksia poskilta. Tai sitten sitä, kun puhua pälpätän lakkaamatta hermostuksissani. Siinä ei toiselle jää paljon puheenvuoroa. Ja entäs se naurunkiherrys, jos minä naureskelen väärissä paikoissa *huokaus*. Parasta olisi mennä vaan elokuviin, niin saisi istua lähekkäin tuppisuuna. Hän katselisi elokuvaa ja minä Häntä. Ja mitäs laittaisin päälleni ja tukkakin pitäisi hienontaa, meikistä puhumattakaan.

Monta mutkaa ja sekavaa on ollut matkan taitto minullakin. Liikaa olen mietiskellyt kaikenlaista. Epäillyt Hänen tunteitaan ja ollut epävarma siitä, että riitänkö minä Hänelle. Se mun lausahdukseni "Huomenna voi nauraa eilisen murheille, ei vielä tänään" kuvaa sitä tilannetta, kun yksinäisen matkan pää loppuu. Silloin voi naureskella kaikille yhteisillekin muistoille ja tarkentaa näkemyksiä, mikäli se on tarpeen. Nyt vielä ei naurata niin paljon, kun on silleen ikävästi ikävä.

Niinkus näet Hänen ja minun ongelma on yhteinen. Tähän asti on selvitty yhdessä, kyllä me selvitään tuostakin kynnyksestä (vaikka kompastellenkin), ollaanhan me me. Suurena houkuttimena on sen kynnyksen takana siintävät seesteisen lämpöiset näkymät.

..kirjallinenkin sana hallussasi. Höpöttämisellä rakennetaan siltaa, vaikka höpsön maineen vaaraa moni pelkääkin:) Ainakin ihminen on silloin avoin ja spontaani, ja kuulija voi olla varma, että on luottamuksen arvoinen. Niinhän se on, että ei kaikille noin vain höpötellä.....Ja itselle on ainakin meikästä mukava nauraa, pienen järkytyksen jälkeen:)

Posetiivinenmies kirjoitti:

..kirjallinenkin sana hallussasi. Höpöttämisellä rakennetaan siltaa, vaikka höpsön maineen vaaraa moni pelkääkin:) Ainakin ihminen on silloin avoin ja spontaani, ja kuulija voi olla varma, että on luottamuksen arvoinen. Niinhän se on, että ei kaikille noin vain höpötellä.....Ja itselle on ainakin meikästä mukava nauraa, pienen järkytyksen jälkeen:)

..kirjoituksestani on mielihyvällä otettu vastaan. Hyväntahtoinen suhtautuminen höpöttelyyn ilahdutti. Ehken aivan toivoton tapaus olekkaan.

Niiaata niksautan kiitoksen palautteestasi : )

padme_amidala kirjoitti:

..kehottaisin nyt kirkkaan auringonpaisteen aikana katsahtamaan itseään peiliin ja meittimään kenet itse haluaisi syliinsä. Sitten vaan lähettelemään sähköpostia tms. konkreettista. Sillähän tuo arvoitus selviää, ei kannata liikaa pähkäillä ja jossitella omassa päässään. Tämä palsta ei ole oikea paikka yksityiskohtaisten tietojen levitykseen, en ainakaan minä sitä tekisi. Tämähän on runoilua varten, kontaktipalstat ovat muualla.

Ja runohan tuo sinunkin omasi on ja oikein mukava sellainen, ajatuksia (=yllä) herättelevä.

illalla taas istun tässä
juttua tätä miettimässä
lauluja kuuntelen hempeitä
ajatuksia vatvon lempeitä

onko Hänellä sama maku
kenties päällä joku haku
tulee mieleen vanhat erheet
olisipa asiat toisin menneet

http://www.youtube.com/watch?v=Mi5lasLXSr4&feature=related

mietteitä kirjoitti:

illalla taas istun tässä
juttua tätä miettimässä
lauluja kuuntelen hempeitä
ajatuksia vatvon lempeitä

onko Hänellä sama maku
kenties päällä joku haku
tulee mieleen vanhat erheet
olisipa asiat toisin menneet

http://www.youtube.com/watch?v=Mi5lasLXSr4&feature=related

..mitähän Padmen vastauspalvelu tähän sanoisi. Minulla ainakin lukee profiilissa, etten etsi seuraa, jos nyt oikein käsitin tuon haku-kohdan. Minulla on hyvin kohdistettu ikävä muusaani.

Linkki oli hyvin alakuloinen sellaisia ei ole hyvä kuunnella näin iltatuimaan, varsinkin jos on ikävä itsellään toisen luo. Eikä ole hyvä miettiä menneitä erheitä. Elämä on tässä ja nyt ja tulevaisuudessa. Mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa, sen kanssa on elettävä. Erheistään voi oppia, ettei tee samoja virheitä uudestaan.

Kiitos sinulle ajattelua antaneesta runostasi ja hyvää illanjatkoa : )