Leikkasin eilen hiukseni, pitkät selkään asti ulottuvat lyhyeksi. Heimoaatteet ja -vaatteet -keskustelu tuli mieleeni.
Näkyvät syyt: halusin hieman käytännöllisemmän kampauksen urheilua varten ja hieman vaihtelua tyyliini. Ja kokeilla rohkeuttani!
Pinnan alaiset syyt: haluan vähentää miehiltä tulevaa voimakkaan seksuaalista huomiota. Toisaalta halusin kokea vapauden tunteen jonka lyhyt malli tuo.
Lopputulos: nauratti katsoa kampaajan peilistä itseään, kun toinen puoli päätä oli ultralyhyt ja näytin ihan pikku pojalta.Ja kun käänsin päätä, peilistä katsoi aika tiedostava mimmi.
Tarkoitus siis vastasi päämäärää. Syvä huokaisu, kun kampaaja pätkäisi puoli metriä korvalta, mutta se tuli helpouksesta.
Minusta uusi kampaukseni on veikeä, moderni ja enemmän minua. Näytän edelleen naiselliselta naiselta, sporttimimmiltä, mutta halutessani voin myös korostaa poikamaisuuttani, jonka olemassaolon olen hyväksynyt aina.
Kampaajan tuolilla mieleei palasivat palstan kirjoitukset poikamaisuudesta ja lesboudesta, ja minua alkoi naurattamaan. Ihan kuin olisin ollut tekemässä statementtia yksityisesti. En sentään, mutta ehkäpä sain pienen inspiraation täältä. Ja kuvitelkaa, haave lyhyestä tukasta jäi kasvamaan kun leikkasin otsatukn pari kuukautta sitten...
Seuraavaksi tärkeä tatuointi alaselkään, mutta sitä hemmottelen mielessäni vielä hetken ennen iholle siirtämistä.
Onko täällä muita, jotka haluaisivat kertoa muodonmuutoksistaan, ja miten ne ovat tuoneet ilmi sisäisiä muutoksia, jos ollenkaan?
Näkyvät syyt: halusin hieman käytännöllisemmän kampauksen urheilua varten ja hieman vaihtelua tyyliini. Ja kokeilla rohkeuttani!
Pinnan alaiset syyt: haluan vähentää miehiltä tulevaa voimakkaan seksuaalista huomiota. Toisaalta halusin kokea vapauden tunteen jonka lyhyt malli tuo.
Lopputulos: nauratti katsoa kampaajan peilistä itseään, kun toinen puoli päätä oli ultralyhyt ja näytin ihan pikku pojalta.Ja kun käänsin päätä, peilistä katsoi aika tiedostava mimmi.
Tarkoitus siis vastasi päämäärää. Syvä huokaisu, kun kampaaja pätkäisi puoli metriä korvalta, mutta se tuli helpouksesta.
Minusta uusi kampaukseni on veikeä, moderni ja enemmän minua. Näytän edelleen naiselliselta naiselta, sporttimimmiltä, mutta halutessani voin myös korostaa poikamaisuuttani, jonka olemassaolon olen hyväksynyt aina.
Kampaajan tuolilla mieleei palasivat palstan kirjoitukset poikamaisuudesta ja lesboudesta, ja minua alkoi naurattamaan. Ihan kuin olisin ollut tekemässä statementtia yksityisesti. En sentään, mutta ehkäpä sain pienen inspiraation täältä. Ja kuvitelkaa, haave lyhyestä tukasta jäi kasvamaan kun leikkasin otsatukn pari kuukautta sitten...
Seuraavaksi tärkeä tatuointi alaselkään, mutta sitä hemmottelen mielessäni vielä hetken ennen iholle siirtämistä.
Onko täällä muita, jotka haluaisivat kertoa muodonmuutoksistaan, ja miten ne ovat tuoneet ilmi sisäisiä muutoksia, jos ollenkaan?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Moikka!
Leikkasin puolipitkät hiukseni syksyllä lyhyiksi enkä ole päivääkään katunut. Lyhyissä kutreissa tunnen itseni pirteämmäksi ja nuorekkaammaaksi (vaikken vanha vielä olekaan).
Toki on pakko myöntää, että naiseudesta jotakin muuttui tai katosi. Joutui ikään kuin miettimään, mitä se naiseus ulkoisesti edes on. En tiedä.
Ystävät ja työkaverit ovat kehuneet kampaustani, moni kertoi heti haaveilevansa samasta mutta ettei uskalla leikata. Hassua!
Työskentelen alalla, jossa henkilöstö on aika peruskonservatiivista, joten lyhyessä tukassani tunsin oloni myös vähän kapinalliseksi ja totunnaisten mallien rikkojaksi.
En kuitenkaan osaa kytkeä hiusten pituutta seksuaaliseen identiteettiini, mutta ainakaan lyhyt malli ei sodi mitenkään sisäisiä tuntemuksiani vastaan.
Lyhyt, hyvin leikattu ja laitettu tukka sitäpaitsi sopisi aika monelle suomalaisnaiselle, joka sinnikkäästi pitää pitkää tukkaa, vaikka hiuslaatu on äärimmäisen ohut ja litteästi päätä pitkin.
nyt kapinallinen? Lyhyitä pottatukkia on naisilla ollu maailman sivu, syystä että on niin helppo kun ei tartte laittaa saunan jälkeen jne.
Miksi tätä tukka-asiaa ylipäänsä pitää puida täällä näin paljon ja jatkuvasti, kyllästyttää ettei muuta päässä liiku kun se tukka.
jostain teemasta niin älä kommentoi. Minua kyllästyttävät viestit "miksi täällä aina plää plää...". Ja uusia aiheita saa aloittaa senkun vaan keksii.
Se on aina ihanaa kun joku löytää "omanlaisensa" tyylin ja uskaltaa tehdä muutoksen, se hehkuu sinusta varmasti pitkän matkan päähän!:)
Jos jotain, niin minulle on varmaan käynyt vähän päinvastoin. Mutta mistä sitä tietää, vielä joku päivä voi mieli muuttua ja vaihdan lyhyeen tukkaan.. :)
Minä olin nuorempana hyvin varovainen pukeutumisessani, pelkäsin naisellisuutta ja söpöyttä. Olin lapsenakin poikatyttö, vaikka olisin kovasti halunnut pukeutua mekkoihin ja kasvattaa pitkän tukan. Osa syy on myös äidissäni, joka osti minulle vaatteet ja leikkasi tukan lyhyeksi, on myöntänyt että minusta "piti" tulla Mikko. Mutta kun ei tullut.
Jotenkin aina tiesin että minussa on jotain outoa, ajattelin että kauniit vaatteet ja söpöt jutut eivät käy minulle kun olen "tällainen".. Että minä en saa käyttää hameita. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta sellainen vahva tunne minulla on aina ollut.
Siksi mulle on ollut helpotus kun vihdoinkin uskallan olla naisellinen! Tunnen itseni vahvaksi. Vaikka vieläkin joskus on aivan uskomattoman vaikeaa olla hiukset auki kaupungilla (pidän aina mukana varahiuslenkkiä, jos paniikki iskee.. :D) tai esim. pitää käsirenkaita, ne kilisevät niin yli-tyttömäisesti.. Nyt kun kirjoitan näitä, ne tuntuu tosi hassuilta, mutta olen ihan tosissani! Vaikka joskus tuntuu hankalalta olla naisellinen, nautin siitä kuitenkin enimmäkseen todella paljon, rakastan sitä vapauden tunnetta että olen sittenkin ihan kuin kuka tahansa nainen ja voin olla juuri sellainen kuin haluan. Vääristynyt minäkuvani oli pelkkää harhaa, en oikeasti näytäkään Norman Batesilta jos pidän hiuksiani auki! :D :D
Mulla oli vielä pari vuotta sitten puoleen selkään ulottuvat vaaleat kutrit. Sitten leikkasin ne ensin olkapäille ulottuviksi. Viime keväänä löin vetoa, että jos Kärpät vie Kanadamaljan, niin vedän kaljuksi. Niin siinä sitten kävikin.
Vedonlyönti oli oikeastaan vaan tekosyy, (olihan Kärppien voitto aika todennäköistä) sillä olin miettinyt jo pitkään että pitäähän sitä kerran elämässään olla kalju. Se kelpasi myös helpoksi selitykseksi, kun tutut ja tuntemattomat kyselivät MIKSI. Jotkut olivat jopa närkästyneitä, mutta yllättäen sain paljon positiivistakin palautetta.
Lyhyisiin hiuksiin sitten tykästyin; tuntuvat omemmilta ja ovat paljon helpommat hoitaa.
Pikkupojalta kyllä näytän jollei yhtään kiinnitä huomiota, mutta pääasia että itse tiedän mitä olen.
Mulla on pitkät hiukset, ja joittenkin mielestä vielä kauniit. Tukkaani en halua leikkauttaa enkä teekään niin.
Se ottaa päähän, että joidenkin mielestä naisen kuuluu löytää mies, ja avioitua tämän kanssa. Jotkut luulevat jopa, että kukaan ei huoli minua. Voi helvetti!
Itselläni on lyhyet hiukset, joiden pituus ei johdu heimoaatteista vaan siitä, että tukkani on ihan villi, ihan mahdottoman paksu ja kasvaa hurjasti, joten päästäkseni helpoimmalla olen pitänyt sitä jo vuosia lyhyenä. Naiseuteni ei ole tästä syystä kuitenkaan vähentynyt yhtään. Miksi vähentyisi? Olisi aika surkeaa, jos naiseus ja naisellisuus riippuisi yhden letin varassa!
Lyhyitä hiuksia on niin monenlaisia ja varsinkin nykyään on monenlaisia naisellisia malleja, jotka näyttävät kivalta. Lyhyiden hiusten ei siis tarvitse tarkoittaa millin siiliä tai armeijamallia, kuten täällä niin monesti jotenkin vihjaillaan, kun asiaa kritisoidaan.
Sanottakoon nyt tähän, että jos joku tykkää siitä siilistä, niin minulla ei ole mitään sitäkään vastaan. Kukin päättäköön itse millaiset hiukset haluaa, useinhan sen siilin tai muun vastaavan estää vain opitut roolimallit ja pelko siitä mitä muut ajattelevat.
Tänään jäin jumiin eräässä parkkitalossa kun minulla ei ollut avaimia rappukäytävään.
Päälläni oli pitkä turkki, korkkarit jalassa ja niiden välimaastosta paistoi hillittyä liituraitaa.
Hillitty, asiallinen herrasmies loi minuun merkitsevän katseen ja varoitti minua liukkaista portaista, hän EI olisi tehnyt sitä jos olisin ollut siilitukkainen rekkapaitainen lökäfarkkuinen lävistelty lepakko - ja luonnollisesti hän avasi oven minulle.
Ja miten tämä minuun vaikutti? Sisäisen sankarittareni itseluottamus on katossaan. Lesbo ja saa tällaista palvelua ;)
Toivon todella, että se oli tekoturkki. Tai jos oli aito, niin toivottavasti käytät sitä monia kymmeniä vuosia, ettei eläinten kärsimykset menneet aivan hukkaan...
Mutta minun käytössäni se tulee olemaan paljon kauemmin kuin mitä se olisi ollut alkuperäisen omistajansa päällä, kärsivät italialaiset kanit sitten tai ei.
Kaikenlisäksi italot todennäköisesti söivät kanit, joten turkit eivät näin käytettynä menneet hukkaan.
kaupungilla bussipysäkillä seisoi tällaine eliittikaunotar puoliturkki päällään.Sen selässä oli spreijattuna punainen ruksi.Ajattelin että se ei ollut huomannut sitä,että turkisten vastustajat oli sen aiemmin illalla tehnyt.
Kohteliaasti kerroin että sillä oli ruksi selässä.Se pelästyi ja sanoi olevansa hetero.
Mä ihan ????????? :DDDDDD
No ehkä se uskoi sit mitä sillä ruksilla tarkoitin ku kaltaisesi sankaritar sen hälle kertoi.
t.lävistetty poikatyttö
minusta tuollaisen käytöksen pitäisi kuulua pakollisena poikien kasvatukseen, huomioida naista ja olla kohtelias joka käänteessä. Minua ei kyllä imartele tippaakaan miesten kohteliaisuudet, päin vastoin.
on satunnaisesti kun miehet avaavat ovia, missä ne naiset ovat? Kyllästynyt olen miesten katseisiin, missä naiset ja heidän katseensa? 100% lesbo joka saa nauttia MIESTEN katseista, pitäisikö otsaan kirjoittaa miehille vihje, ei kannata miesten vaivautua tämän naisen suhteen ;)
Minulla ei ole kyllä mitään sitä vastaan että miehet avaavat ovia minulle. Itse avaan oven naiselle aina silloin tällöin ja joskus vähän useamminkin ;)
Minua ei miehenkään huomio häiritse, enkä sitä aliarvioi, kyseessä oli oven avaaminen.
Ei olisi pahitteeksi vaikka naistenkin kasvatukseen kuuluisi asiallinen suhtautuminen miehiin jotka joskus ehkä avaavat heille ovia ja naisiin jotka ottavat sen kohteliaisuutena ...
Otan osaa, mutta se naikkonen oli siis hetero ja ilmeisesti myös blondi? Ehkä tuo heteroidentiteetti oli hänelle tärkeämpää kuin se turkki ja ruksi selässä ...
siitä, mitä kuullaan ja havaitaan ja tämä on mielenkiintoista. Vaikka toinen sanoi, että sulla on ruksi selässä, niin vastaanottaja kuuli, että olet varmaan lesbo tms. Herkullinen tarina!
Lesbona en loisi katsettakaan kenellekään siilitukkaiselle, epämuodikkaalle, tyylittömälle lökäpöksylepakolle, mutta sen sijaan kaunnit, naiselliset ja huolitellun oloiset fiksut naiset saavat aina tältä lesbolta täyden huomion:)
Ei lyhyt tukka ole fiksuudesta pois, se voi olla kaunis sekin. Huomion voi kiinnittää resuisesta ja tyylittömästä ulkokuoresta vaikka fiksuun käytökseen ja puhtaaseen sydämeen.
Katseen voi luoda kaukaa, hiukan häpeillen, mutta koskettaa ei aina voi eikä kannatakaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000040882924
Tämä ulkoinen kontra sisäinen on mielenkiintoinen aihe. Minusta se menee niin, että ulkonäkö vaikuttaa siihen miltä tuntuu ja päinvastoin.
Mulla on ollut aika lyhyt tukka tosi kauan ja nyt jostain syystä se on vaan saanut kasvaa. Pitempi tukka ei enää tuo sellaista raskasta ja hidasta oloa kuten ennen. En ole koskaan näyttänyt kovin sporttiselta enkä ainakaan nyt täytä ladylikeltäkään. Ehkä tämä pitempi tukka liittyy siihen, että painoa on tullut vähän lisää ja pää alkoi näyttää liian pieneltä (lue:takapuoli liian suurelta).
Minulle tärkeitä juttuja ovat aina olleet värit. Vaikka olisin yksin erämaassa niin värillä on väliä. On ihanaa kun kukaan ei enää osta minulle väärän värisiä pyjamia yms. joita olisi pakko käyttää. Minusta on melkein mystistä se, että vaikka väärää väriä olisivat alushousut niin sen koko ajan jotenkin tuntee.
Olen pitkään pitänyt aika paljon mustia vaatteita, mutta nyt ne alkavat näyttää vähän kovilta. Tämäkin voi liittyä ikään, omat värit haalistuvat. Nyt ovat hyviä harmaa, tumma liila, tumma vihreä. Jopa jotkut siniset, jotka aiemmin olivat täysin out.
aina vuoteen 2007 asti, kunnes rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni, ja kohde olikin nainen. Oikeastaan siihen asti elämäni oli kulkenut kuin MV-televisiossa ja sitten hyppäsinkin yhtäkkiä digi-aikaan. Sinä kesänä vaihdoin koko vaatekaappini uusiksi, ja sonnustauduin oikeisiin väreihin, keltaiseen, aniliinin punaiseen, turkoosiin... Turkoosi tuo vieläkin mieleeni sen kesän ihanuuden.
Sittemmin olen palannut hieman hillitympään värivalikoimaan, ja myös musta on tehnyt paluun. En kuitenkaan enää ikinä suostu pukeutumaan kokomustaan surupukuun,kun olen kerran päässyt hengittämään todellista elämää ja päästänyt myös värit sisälleni. Murretuista ja monekirjavista saati pastellisista väreistä en ole koskaan pitänyt.
Anilliininpunainen on minusta hieno väri, sitä vain harvoin näkee missään. Minulla on yksi anilliininpunainen juhlamekko ja sen olen tuonut Yhdysvalloista.
Netistä katsottuna anilliininpunaisena myydään melkein mitä tahansa alueelta pinkki, purppura, karmiini ja ruso. Minä tarkoitan anilliinilla väriä 245,10,143.
Älkää nyt kaikki nätit lepakot leikauttako poikatukkaa. No mutta onneksi ihastuksellani on pitkät naiselliset hiukset, kuten minullakin. Eli vielä meitä on. :)
Onneksi hiustenleikkuu ei ole mikään peruuttamaton toimenpide, kuten tatuoinnit tai kirurgia. Hiukset kasvaa aina takaisin, jos vain tahtoo ja jaksaa kasvattaa! Luulenpa, että moni lyhyttukka salaa haaveilee myös pitkistä hiuksista, mutta ei vain saa aikaiseksi kasvattaa takaisin kun se välivaihe on joskus niin "ahdistava ja piii....tkä".
Nyt rakastan uutta leikkaustani vielä näin pari päivää myöhemminkin, enkä olisi aivan heti sitä kasvattelemassa. Mutta mieli voi muuttua milloin vaan ja sitten ei auta kuin odottaa vuosien vierimistä ja senttien kertymistä kuontaloon.
Minäkin pidän pitkähiuksisista kaunokaisista. Rakastan myös erilaisten kampausten tekemistä itselleni ja kavereilleni, mutta voihan sitä lyhyttäkin tukkaa koittaa hieman muotoilla... Niin, ehkä naismakuni on kokenut evoluution, kun viime kuukausina minulla on ollut silmiä vain eräälle ihastuttavalle lyhythiuksiselle poikatytölle. Mistähän lienee lähtenyt tuo idea hiustenleikkuuseen... =D
Kiitos!
Munkin mielestä pitkät hiukset on naisella ihanammat ja itsekin olen sellainen. Mutta tietty joidenkin kasvonpiirteille sopii paremmin lyhyet tai puolipitkät hiukset. Tietynlaisella leikkauksella voi esim. korostaa tiettyjä piirteitä ja korjata kasvojen mittasuhteita ilman kallista ja lopullista kauneuskirurgiaa. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Ja näillä hiusjutuilla ei mun mielestä ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.
me kaikki vain odottelemme täällä miten sinun hiuksesi tänään voivat.
oikealla puolen päätäni kun oikein pinnistelen. Jostain syystä toisella puolen päätäni hiukseni kasvavat nopeammin.
Hei pliis, älä kuitenkaan henkeäsi pidätä vaikka odotteletkin.
kauniit, pitkät hiuksesi? Onko ontto olo? Vaikuttaako se naisellisuuteesi jotenkin? minä oikeasti ihmettelen
vaikka hiusten pituus radikaalisti muuttuikin. Joskus muutos on hyvästä, ja nyt oli aika kokeilla tätä. Odotan jo kesätuulen puhallusta paljastuneeseen niskaani, hrr!