Muutama kysymys olisi vain aikasemmin kolleja omistaneelta pennun ottajalta :)
Missä vaiheessa tyttökissan voi leikata? Pitääkö odottaa että ensimmäinen kiima menee ohi? Tuleeko kissalla menkat samanlailla kun koirilla ja pitääkö käyttää jotain suojaa? Paljonkohan suurinpiirtein kissan leikkaaminen maksaa?
Missä vaiheessa tyttökissan voi leikata? Pitääkö odottaa että ensimmäinen kiima menee ohi? Tuleeko kissalla menkat samanlailla kun koirilla ja pitääkö käyttää jotain suojaa? Paljonkohan suurinpiirtein kissan leikkaaminen maksaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuosta tyttökissojen leikkuusta on olemassa kahta mielipidettä, toiset haluavat odottaa ensimmäiseen kiimaan asti ja toiset leikkauttavat kissansa jo nuorempana. Lienee enemmän omistajan itsensä mielipideasia, kumman kannalle kallistuu. Tärkeintä on kuitenkin se, että (varsinkin ulkona kulkeva) kissa leikataan, sillä sitä jatkuvaa mouruamista ja myhkäystä ei tavisihminen jaksa muutamaa kiimaa enempää kuunnella... ja rasittaahan se itse kissaparkaakin suunnattomasti. Eikä leikatun kissan kanssa tarvitse huolehtia mahdollisista kulmakunnan kollien kohtaamisten hedelmistä; kissat kun ovat lisääntymisen mestareita.
Kauhutarinoita on kuultu sekaisin menneistä kissoista, jotka on leikattu ennen ekaa kiimaa, mutta toisaalta varhaissterilaation puolestapuhujia positiivisine kokemuksineen löytyy huomattavasti enemmän. Sekin kannattaa ottaa huomioon, että kun kiimaputki alkaa, voi olla vaikeaa saada sopiva leikkuuaika kiimattomalle viikolle (kaikki lääkärit eivät leikkaa kiiman aikana).
Mitään menkkoja tyttökissoilla ei ole, eli verijälkiä ei onneksi tarvitse siivoilla, tosin myös tytöillä voi esiintyä pissimerkkailua kiiman yhteydessä.
Itse maksoin Keski-Suomessa naaraskissani steriloinnista 90€, muita hintaesimerkkejä löytyy täältä (vaikka on vanha viesti, hinnat eivät tuosta ainakaan paljoa ole muuttuneet):
http://keskustelu.suomi24.fi/lemmikit_show.fcgi?category=102&conference=4500000000000133&posting=22000000031240767
Ja muuten, leikkuuseen olisi hyvä valmistautua jo etukäteen tekemällä kisulle esim. vanhan paidan hihasta tai vanhojen pitkisten lahkeesta putkisukkapuku (takapäästä auki vessassakäyntiä varten, ja joka jalalle ja päälle omat reiät, jos mahdollista niin kiinnitys kaulapantaan/valjaisiin), ja harjoitella se päällä elämistä jo ennen leikkausta. Jos puvunteko ei nappaa, toinen vaihtoehto on kauluri, jonka saa lekurilta mukaan, mutta ainakaan meidän kissa ei sitä päässään suostunut pitämään, joten onneksi oli tuo jo ennestään tutun hajuinen ja tuntuinen sukkapuku, jota kissa sieti päällään vaadittavan parin viikon ajan (ettei päässyt nuolemaan haavaa).
Kissan haavaa hoidin pyyhkimällä sitä päivittäin varovasti Betadinella (saa apteekeista), ja tuo aine on ollut tosi hyvä olemassa muutenkin, ihmisten nirhaumia ja haavoja varten.
Tsemppiä leikkaukseen!
jakaantuu, mutta noita kauhutarinoita sekaisin menneistä kissoista ei kyllä ole missään oikeasti kuultu ;)
Meidän jo edesmenneelle tyttökissalle tuli kyllä jonkinmoinen persoonallisuushäiriö kun se leikattiin (ennen ekaa kiimaa). Sitähän ei voi todistaa että mielenmuutos johtui juuri ennenaikaisesta leikkauksesta, mutta sen yhteydessä se kuitenkin tapahtui.
Jo heti selvittyään nukutuksesta kissaparasta tuli ihan paranoidi, aivan kuin se ei olisi tuntenut ihmisiään eikä kotiaan. Se ei antanut enää kenenkään koskea itseensä (vaikka ennen oli rento ja ihmisrakas sisäkissa), partioi ylikierroksilla ympäri kämppää pupillit suurina ja häntä alhaalla kuin pelkäisi jatkuvasti tai odottaisi jonkin mörön ilmestyvän jostain, ja alkoi merkkailla joka nurkkaan. Onneksi merkkailu ajan myötä väheni (lekuri totesi kissan olevan täysin terve, ei hormonaalisia eikä virtsaongelmia tms.) mutta kissa säilyi arkana ja epäluuloisena koko loppuelämänsä. Tyttäremme oli ainoa, joka vähitellen sai kissaan kontaktin ja pystyi leikkaamaan tältä kynnet, muita kissa juoksi aina karkuun.
Yritimme miettiä mistä käytös johtui, mutta aina palasimme samaan pisteeseen eli siihen, kun käytös muuttui = leikkaukseen. Tokihan siinä kissan hormonaalinen toiminta heittää häränpyllyä, kun sterilointi tehdään, mutta nyt oli kyseessä varsinainen Jekyll / Hyde -ilmiö. Meidän kävi monta kertaa kissaparkaa sääliksi, ja lapsille oli hankala selittää, miksi ennen niin lutuinen sylikissa muuttui pelokkaaksi sängynalusasukkaaksi.
Siispä ihan varmuuden vuoksi nykyisen tyttökissamme leikkautimme vasta parin kiiman jälkeen, ja neitimme pysyi onneksi ihan entisellään. Olkoon sattumaa tai ei, mutta kun kerta kissan hulluksimenoriskiä ei ole pakko ottaa kun leikkauksen voi tehdä ensimmäisen kiiman jälkeenkin, niin ainakaan me emme moista riskiä enää ota... :)
teoria ;) Yksi omista kolleista meni myös vähäksi aikaa hormoneista sekaisin leikkauksen jälkeen ja ..tadaa.. se leikattiin vasta kolmevuotiaana,joten varhaisleikkautuksesta se ei johtunut ;)
Omat kissat on leikattu eri aikoina:luovutusikäisenä,alle puolivuotiaana,parivuotiaana ja ainoa joka sai itselleen parin viikon hormonimyrskyn ja jekyll-hyde häiriön oli se kolmivuotiaana kastroitu kolli.
no siis tottakai leikkaus vaikuttaa kissaan koska varsinkin poikakissoilla "kassit" tuottaa tiettyä hormonia, niin kuin kaikki varmaan tietää mutta sitä kannattaa miettiä, meillä kissat on muuttunut iha positiiviseen suuntaan leikkauksen jälkeen, mutta ei sitä koskaan tiedä...