Poljen jalalla maata
kuin kiukkuinen
pikkulikka
saparot vinossa
päättäväisesti
otsa kurtussa
En tahdo!
Eikäpäs käy!
Ei varmalla!
Vievät minun
hiekkalaatikkoni
lapioni
rikkovat hienon hiekkalinnani!
Ihanpa sama
leikkikööt keskenänsä
Minä taputtelen
tyhjää punaista ämpäriä
Tule, tule, hyvä kakku
kuin kiukkuinen
pikkulikka
saparot vinossa
päättäväisesti
otsa kurtussa
En tahdo!
Eikäpäs käy!
Ei varmalla!
Vievät minun
hiekkalaatikkoni
lapioni
rikkovat hienon hiekkalinnani!
Ihanpa sama
leikkikööt keskenänsä
Minä taputtelen
tyhjää punaista ämpäriä
Tule, tule, hyvä kakku
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin kuvattu tietynlainen tunnetila. Ei olla kovin pitkälle päästy lastentarha-ajoista me aikuisetkaan. Lapsena oli oikeutetumpaa näyttää tunteita enemmän, nyt ne täytyy usein haudata muiden asioiden alle... Vaikka tekisi mieli polkea jalkaa..
Tästä tunteesta syntyy tällaisia runoja, otaksun.
pole, pole niin pirusti jalkaa maahan, sillä se
pikkulikkakin purkaa sen kiukkunsa niin kuin sa-
notkin runossasi.
Vaikka oletkin tähän runoosi yrittänyt saada
leikkimieltä, niin luen ne rivienkin välit ja
löydän niistä sen kipeimmän hitto soikoon.
Mandy, suo anteeksi että ensin nauroin =)
Sitten hymyilin ;D
Lopuksi sain kuitenkin melkein kyyneleet silmiini :"/
Sain silti palkkani - runo on ihana!