Katsoit häntä pitkään
kyllä minä näin
miten katseesi pysähtyi
hopeisissa kiharoissa
Kujeileva hymy
Sinulle tarkoitettu
varmaan
Se härnää
herättää
Saa uskomaan
luulemaan
toivomaan
odottamaan
Ah...
Hän pukeutuu naisellisesti
ehkä sukkahousuihin
ja saappaisiin
Kehrää
pitkävartisessa nahassa
Totta kai
Milloin ei pilko puita
lämpimikseen
tai ryyppää konjakkia
suoraan pullosta
Että edes yksi kohta olisi
hopeisessa kauneudessaan
Sulaa kultaa
kyllä minä näin
miten katseesi pysähtyi
hopeisissa kiharoissa
Kujeileva hymy
Sinulle tarkoitettu
varmaan
Se härnää
herättää
Saa uskomaan
luulemaan
toivomaan
odottamaan
Ah...
Hän pukeutuu naisellisesti
ehkä sukkahousuihin
ja saappaisiin
Kehrää
pitkävartisessa nahassa
Totta kai
Milloin ei pilko puita
lämpimikseen
tai ryyppää konjakkia
suoraan pullosta
Että edes yksi kohta olisi
hopeisessa kauneudessaan
Sulaa kultaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
alku on melko kepeää, kujeilevaakin sinne
saappaisiin ja nahassa kehräilyyn saakka. Mutta
sitten iskee se tikari, loppuosa on jotain niin
äärettömän koskettavaa, kaunista ja melkeinpä sa-
tuttavaa tekstiä.
Upea !
Tämän runon syntyhistoria on oikeastaan aika hauska... kerron sen Sinulle kun muistutat seuraavalla kerralla kun höpistään livenä =)
Kiitos - upea on kommenttisi!
On sielun kukkia, jotka menestyvät, tuoksuvat ja kukoistavat ainoastaan silloin, kun tuuli ja valo tunkeutuvat kuluneen takin repaleitten läpi, ne kuihtuvat silkin ja turkisten kätkössä ja niiden terät lakastuvat, jos hyvin hoidetut kädet niitä odottavat. Sellaisten kukkien takia on kiertolaisen häilyvä rauhattomuus aina vetänyt minua puoleensa.
Siksi katsoin ja tykästyin ;)
Wau - miten tarkkaan katsoitkin!!!
Kiittelee hän