Heissan :) !
Onko muita teini-ikäisten vanhempia palstalaisissa kuin minä? Minkälaisia hassujakin tilanteita teinit ovat saaneet aikaan :) ?
Mitä "kaikkea mielenkiintoista" suuntaan jos toiseenkin teinit elämäänne tuovat?
Hupaisaa minulle itselleni on se mitä kaikkea nuo yläasteikäiset tytöt (ainakin meillä) tarvitsevat.
Ripsentaivutin esimerkiksi. Tuo kidutusvälineen näköinen "härveli" jonka olemus on minulle täysi arvoitus.
Itselläni ei sellaista ole eikä tule olemaankaan. Se hieman hm pelottaa minua (vitsihän tuo :) ).
Kyllä tyttäret kovasti puhuvat minua ympäri jotta ostaisin itselleni ripsentaivuttimen jolla minun kannattaa taivuttaa ripset ennen ripsivärin laittamista. En aio tätä ”härveliä” hankkia.
Arvoitus minulle on myös se miksi molemmat tyttäreni nyppivät kulmakarvansa pinseteillä, minun mielestäni heidän ei sitä tarvitsisi tehdä. Mutta nyppikööt jos haluavat.
Nuorempi 13 v. tyttäreni laittaa myös väriä kulmiinsa vaikka hänellä on jo valmiiksi tummat kulmat. Nyt hänen kulmakarvansa tuovat mieleeni jonkun eläimen turkin :). Ei nuo toimenpiteet minua todellakaan häiritse; olen vain huvittunut.
Ei minua suinkaan häiritse kun tyttäreni puunaavat itseään ja nyppivät karvojaan ym. tehkööt ihan vapaasti mutta hieman ehkä aikaista minun mielestäni. No, osaavatpa sitten aikuisina ”hoitaa” itseään.
Onko muita teini-ikäisten vanhempia palstalaisissa kuin minä? Minkälaisia hassujakin tilanteita teinit ovat saaneet aikaan :) ?
Mitä "kaikkea mielenkiintoista" suuntaan jos toiseenkin teinit elämäänne tuovat?
Hupaisaa minulle itselleni on se mitä kaikkea nuo yläasteikäiset tytöt (ainakin meillä) tarvitsevat.
Ripsentaivutin esimerkiksi. Tuo kidutusvälineen näköinen "härveli" jonka olemus on minulle täysi arvoitus.
Itselläni ei sellaista ole eikä tule olemaankaan. Se hieman hm pelottaa minua (vitsihän tuo :) ).
Kyllä tyttäret kovasti puhuvat minua ympäri jotta ostaisin itselleni ripsentaivuttimen jolla minun kannattaa taivuttaa ripset ennen ripsivärin laittamista. En aio tätä ”härveliä” hankkia.
Arvoitus minulle on myös se miksi molemmat tyttäreni nyppivät kulmakarvansa pinseteillä, minun mielestäni heidän ei sitä tarvitsisi tehdä. Mutta nyppikööt jos haluavat.
Nuorempi 13 v. tyttäreni laittaa myös väriä kulmiinsa vaikka hänellä on jo valmiiksi tummat kulmat. Nyt hänen kulmakarvansa tuovat mieleeni jonkun eläimen turkin :). Ei nuo toimenpiteet minua todellakaan häiritse; olen vain huvittunut.
Ei minua suinkaan häiritse kun tyttäreni puunaavat itseään ja nyppivät karvojaan ym. tehkööt ihan vapaasti mutta hieman ehkä aikaista minun mielestäni. No, osaavatpa sitten aikuisina ”hoitaa” itseään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meillä on varmaan jokaikinen meikki mitä ikinä markkinoilta saa..
Nuorempi- nti 14 v - tuottaa iloa lähinnä
kuulohäiriöillään, tai selektiivisellä kuulolla.
Naapuriin muutti lentopallovalmentaja, selitin kuka hän on. Typy hetken päästä kävi kysymässä
että mikä ammatti se lentopallojen valmistaja on.
Meillä on kasvimaa. Hänelle se on kasvisneliö.
Ositn naapurin vauvalle lahjaksi jarrusukat.
Typykkä sanoi että näytäppä äiti niitä
tarrasukkia (hyvin pysyy lapsi kiinni lattiassa).
Hassua-tai sitten ei-- minulla kun ei nyt ole autoa nyt niin pääsin naapurin kyydillä kauppaan
keskellä päivää. S-marketin parkkipaikalla oli
nuoripari, hempeästi.. kohdilla katoin että ei H...vetten meidän neiti ! keskellä päivää! veivasin auton ikkuna auki ja karjasin että IRTI! Häkeltynyt nuoripari kipitti karkuun koulun pihalle ja asiasta keskusteltiin erittäin vakavasti illalla.
Vanhemmalla 23v oli ensimmäinen poikakaveri nimeltä Pavel. Pavelin kaveri oli myös Pavel.
meni kauan ennekuin sain selvitettyä että kumpiko Pavel on se oikea , koska molemmat
tulivat käymään yhtäaikaa, ja seurustelu koitettiin hämätä sillä.
Nuorempi tuli kerran nyt edesmenneen isänsä kanssa Thaimaasta, lähtiessä soitti että nyt on äiti ylltäys.. oli joo... nti oli ottanut rastaletit, palanut kun papu, 40 asteen kuumeessa ja silmät harittaen aikaerosta kärsien
tipahti syliin tuliaiset kädessä ja nukkui sitten
seuraavat puolitoista vuorokautta.
No se yllätys oli sitten oikeasti pieni alabasterinorsu, kun se oli näyttänyt niin äidiltä...
Mutta ei näille voi kun hymyillä :o) Ja rakastaa !
ihan hervottomasti :)))))
Ai kiesus! Ois ollut kiva nähdä teitä siellä parkkipaikalla :)))) Niin elävästi kirjoitit!
Ja äiskälle yllätys... hehheee.. :)))
Hei! Kerroit värikkäästi ja hauskasti :) .
Elämä on värikästä teinien kanssa. Varsinkin meidän keskimmäinen 13 v. tyttö aika vauhdikaskin toisinaan :).
Fanittaa Anna Abreuta ihan satasella. Ainut tosin meidän perheessä joka niin satasella Annaa fanittaa. Hyvä idolihan Anna on. Ystävällinen ja kiltti luonteeltaan. Mulla on hyvä käsitys hänestä.
Vanhin 14v. tytär diggaa 30 secons to Mars:ia. Tästä tykkään itesekin. Hyvä fanituksen kohde tuokin.
Poikamme 12 v. ei erityisesti fanita mitään bändejä. Hän fanittaa enemmän jotain tietokonepeliä jossa saa kentän rakentaa itse ja siellä on sitten muitakin pelaajia muistakin maista. Poikamme on sitä mieltä, että hänen englanninkielen taitonsa on parantunut kun on palannut tätä tiettyä peliä, johon kommentoidaan muille pelaajille enkuksi välillä.
joka on vasta esimurkku, ei ole yhtään kiinnostunut ulkonäöstään. Hän on sanonut, ettei koskaan tule meikkaamaan (tulee äitiinsä), käytä hametta jne. jne. Hän on ihana luonnonlapsi. Äidin mielestä tosi nättikin. Isän tyttö ulkonäköä myöten. Eilen juuri hän sanoi, että on tyytyväinen itseensä ja sehän tietenkin on tärkeintä. Äidin kanssa usein napit vastakkain, koska luonteiltamme olemme niin samanlaisia.
Keskimmäinen on myös luonnonlapsi. Häntä ei oma ulkonäkö kiinnosta, ei vaatteet. Varsinainen peikkopoika onkin. Perheen huumorimies. Tilannekomiikka on hallussa. Kääntää tyttöjen päät, mutta kun avaa suunsa, tytöt juoksevat karkuun. Perinyt äitinsä piirteet ja tummuuden. Hän on lapsistani se, jota en ymmärrä alkuunkaan. Olemme kuin eri planeetoilta, mutta kuitenkin olen ollut ihan samanlainen lapsena. Vaikea käsittää???!!!
Esikoinen. Tasapainoinen. Kiinnostunut ulkonäöstään ja vaatteista. Haluaa näyttää hyvältä ja näyttääkin. Perinyt isänsä komeuden. Helppo lapsi, helppo nuori. Pukee frakin päälleen ensi kuussa...
Kolme ainutlaatuista ihmistä. Erilaisia, mutta niin samanlaisia. Miten minä ja mieheni olemme voineet saada aikaiseksi kolme noin hienoa lasta/nuorta?
että hassuja tilanteita ja tapahtumia sattuu lähes päivittäin. Etenkin keskimmäisen kanssa, joka on se tilannekomiikan mestari. Edellinen sepustukseni meni siis vähän ohi aiheen, mutta teki nyt vaan niin mieli kehua lapsiani, niin kovin ylpeä heistä olen.
Kiva kuvaus. Samaa minäkin ihmettelen meidän nuorten kohdalla; hienoja nuoria ovat.
Ovat fiksuja. Samanikäisenä en tiennyt mistään mitään eikä minulla edes omia mielipiteitä ollut, no, jostain ehkä.
ei niistä tytöistä tule naisia ennen kuin saavat
kunnon jöötiä
Vai tuollaista mulla on tiedossa? Kiitti vaan :))
Meillä vasta harjoitellaan. Tytär ilmoitti kesällä että kun hän täyttää (syksyllä) 10 hänestä tulee murkku "meillä voi olla vaikeaa, äiti" hän hymyily tyytyväisenä.
Muutaman kerran on pyöritellyt silmiään "sou!!??" ja kysyy aina heti huomasinko. Ja pyytää anteeksi :) ja minä juoksen kylppäriin kirskumaan.
Mikä onkin kinkkisempi paikka. Kaikki tuubit ja purkit jotka vähänkin tuoksuu hyviltä, ovat kertakäyttösiä. Shampoopullon voi käyttää vain korkeintaan 5 kertaa, sitten se onkin tyhjä. Muutkin kemikaalit hupenee kovaa vauhtia. Viemäri on aina tukossa.
Arvaas tyllerön salaisuutta. Hän tekee niistä omia sotkuja, sekoittaa kasvovettä, käsivoidetta ja balsamia, esim. ja niistä tulee sitten jotain ihkua litkua jota taputetaan naamaan ja valutetaan viemäriin.
Ennen Tytsy tykkäsi kokkailla, ja varsinkin leipoa, mutta koska lukeminen on tylsää, hän sovelsi aina jotain omaa. Kuten talkkuna-sokerikakku. Sokeriton ja munaton omenakakku. Tai sitten kaurakeksejä tyyliin että kananmunat oli niin kivat rikkoa, laitoinpa niitä 5. Ei vissiin ollut kivaa enää kun syöjiä oli nihkeästi.
Mielenkiintoista en muuta osaa sanoa kun tuon luin. Meillä keskimmäisellä tosiaan on perheemme vauhdikkain luonne. No, jos liikaa on tytöllä vauhtia laitan jäähylle rauhoittumaan eli tyttö istuu paikallaan tekemättä mitään. Tämä on yleensä aika tehokas keino perheemme ikiliikkujalle joka on paikallaan kun tekee läksyt tai lukee juttua Annasta tai lukee kirjaa.
Olen yrittänyt opastaa häntä mm siinä kun puuro laitetaan mikroon valmistumaan olet samassa huoneessa (3 min. kypsymisaika on tietysti pitkä aika :) ) ja odotat puuron valmistumista. Mm tässä eräs asia jota joudun toistamaan uudelleen.
Tiukkapipoisena äitinä en pidä siitä, että syödään olohuoneessa. Keittiö on paikka jossa ruokaillaan.
Tai mielestäni ulkokengät jalassa ei kävellä sisällä.
Monesti on käynyt niin, että joku juttu unohtuu ennen kouluunlähtöä niin tämä 13 v. menee ulkokengät jalassa huoneessaan käymään. Saa sitten imuroidakin!
Kyllä näitä esimerkkejä on. Niin ihana kuin hän onkin niin kyllä hän osaa pinnaa kiristää.
Oli aika riisua joulukuusi koristeista. Sanoin tytöille (poika kuumeessa niin hänen ei tarvinnut): riisukaa joulukuusi. Tuohon 13 v. tytär vastasi: Ei kuusi alsti voi olla ei sitä voi riisua.
Viisateleva vastaus joka nauratti minua.
Onhan se sääli kuusta, kun joutuu alasti ulos ;))
Sulla tuntuu kuitenkin olevan kuri hanskassa lasten kanssa, ja varmaan pitääkin olla mitä useampi niitä on :)
Juu, hassu tytär. Tuumi joku aika sitten, että harmi kun kuusi vietiin pois koska se olisi voinut olla ensi jouluun asti niin ei tarvitse uutta kuusta hommata.
Toinen hassu juttu; kun hän teki pipareita ennen joulua hän laittoi poika piparille kolmannen jalan. Että tuollaistakin voi sitten juolahtaa mieleen.
Yhtenä maaliskuisena aamuna tulin keittöön aamupalalle ja vähän kattelin, että meillä on vieraita ollut, kun en heti tunnistanut kaikkia pöydän ääressä. Siinä meinas silmämunat päässä pyörähtää, ääni ja figuuri oli tuttu mutta poitsu oli värjännyt hiuksensa punaiseksi.
Vähän aikaa piti opetella henkittämisen taitoa, kunnes utelin syytä moiseen räikeään stailaukseen. No selvisihän se, lätkäjengi oli päättänyt, että kaikki värjäävät pääänsä punaiseksi ennen pleijareita. Oli muuten värikkään näköistä porukkaa pukukopissa.
Se väri kesti jäpikän päässä melko pitkään, joskus tuntuu ettei sitä nuorisoa monikaan asia huimaa ;)
Olis kannattanut taas naisilta kysyä neuvoa, löytyy nääs purkkiväriä mikä lähtee ekassa pesussa pois :)
Kuulin vaan isosiskolta kun sen pojat päätti somistautua hautajaisiin värjäämällä tukat vihreiksi.
Toisaalta pidemmäksi aikaa hupia kestovärillä :)
Mä en näytä tätä mun futispojalle ;))
Pleijareissa on nimen omaan tarkoitus pysyä loppuun asti, ei tippua heti ;)
Jos ne halus tehä ympäristönsä kateudesta vihreeks?
Ootas, kun poitsus kasvaa niin se tulee yhtenä päivänä kotio korvis korvassa ja pää millin sängellä ja laulaa säpinää....säpinää, siinä vaiheessa olisitkin ollu ehkä tyytyväinen jos pelkkä väri ois riittäny ;)
Väristä puheenollen, ois mentävä pesuhuoneen pesuun ja puunaukseen ja inspis on zero ja en ees juo no sugar tuotteita ;)
Tuon kun kerroit niin sattuhan se kerran täälläkin samankaltanen tapaus..
Olin työmatkalla Tunisiassa, tulin rättipoikki väsyneenä himaan, mummo hoiti ipanat sillä
välin. Ihmetelin kun vanhempi ei tuu edes moikaamaan, mutisi vaan peiton alta hyvää yötä.
Aamulla katoin että ei hemmeti, mikäs se neidin
päätä koristaa ? Läväri ! (oli sillon 15v ja
ehottomasti kielsin ottamasta niitä)
Oli nääs puhunut ymmärtämättömän mummon ympäri
että joo.. kyllä äiti antasi..sormet ristissä
selän takana. Tunisiassa ei toimi käännyt kunnolla, jote nmummo ei voinut tarkistaa onko näin ja kiltteyttään sit oli vaan vienyt ipanan
tatuointiliikkeeseen.
Voin vaan kuvitella miltä se on näyttänyt- intoa hihkuva ipana mummon kanssa siellä että hei nyt
me otetaan kulmalävistys...
Ja tässä tilanteessa vielä mummo betalar.
Näitten kanssa saa välillä olla silmät niskassakin :o))
kertonut, vieläkö lävistykset ovat hengissä?
Meillä on tosiaan nähty joskus värit päässä, siilitukkaa ja korvalävistys ..., toivoisin ettei kuitenkaan ottaisi koskaan tatskoja. Yleensä ne ei ole minusta kauniita ja se on jotenkin niin lopullista tatskata ihonsa, mutta jokainen tyylillään.
että punainen väri olisi ollut vähemmän kannustava kun se valuu hien sekaan paidalle :))
Vihreä on hieno väri!
Ei tuo nyt vielä paha ollut, keksi jotain mitä en ole ite tehnyt ;))) No jos se laittaa napakorun... sitä ei oo mullakaan meinaan :)
Oi mikä lauantaivietto! Tuliko puhtaaksi?
Fiksu mies! En juo minäkään, eikä lapsetkaan. Ja arvaa mitä ne kinuaa.
Mull on kiva virus, säästyy noilta siivoushommista :))
tuli ja kohta saunaan ;)
kinuaa? rahaa, makeisia...hampurilaisia...
koitahan pitää ittestäs hyvää huolta, että pääset niistä viruksistas ja pistä ne penskat passaamaan ;)
oikein on-line vihreänä :)
No höh sun kanssas, sitä no sugar juomaa tietysti :)) kinuavat siis. Lapset siis. Kun mä kiellän siis. Sitten mikään muu ei kelpaa ;)
Minähän olen fiksu valo, eli bright light, ja sairastan kun ipanat on iskällään :)
Hyviä löylyjä!
Joo tilanteita näköjään jos toisiakin.
Eipä ollut kiva yllätys tuo.
13 v. tytär ilmoitti mulle päivällä: äitii 15 vuotiaana värjään tukkani vaaleeks (ennen 15 vuoden ikää en anna värjätä). Sanoin etkä värjää.
Hänen isosiskonsa tokaisi tuohon: vaikka äiti onkin sun idolisi älä silti värjää vaaleeksi.
Ajattelin jaaha nyt vitsaillaan :).
Mieli muuttuu sataan kertaan vilkkaalla keskimmäisellämme ennen 15 vuoden ikää.
Lävistyksistä en olisi innoissani itsekään.
Ipana piti lävärinsä, minä katselin sitä pitkin hampain. Mummoa en moittinut, toinen oli mennyt vaan retkuun kun ipsku suurin sinisin silmin
oli selvittänyt asiansa.
Noh- ipana sitten pääsi hotelli- ja ravintolakouluun, jossa läväreitä ei hyväksytä.
Elvistelin mielessäni jess jess jess ja tämä totesi että ei mene kouluun jos ei saa pitää sitä.
Voi herran tekemä. Kaksi jääräpäätä otti asiasta
yhteen useamman viikon. Koulu /läväri.
Jouduin puhumaan kun Runeberg, mutta tyttö lopulta meni kouluun, on nyt hot- ja rav virkailija ja sai alalta ihan vakipaikan.
Tunisian reisussustani on muistona enää reikä
silmäkulmassa ja mummon sivistys siitä että ihan kaikkia juttuja ei pidä mennä uskomaan...
Tämän jutun leikkasin monta vuotta sitten rakentaja lehdestä kun oma tyttäreni oli noin 13-14 vuotias. Yhä se edelleen naurattaa=)
Huomaat pudonneesi kehityksen kelkasta viimeistään siinä vaiheessa, kun hädin tuskin peruskoulun yläastetta käyvä pisamanaamainen tyttäresi vaatii synttärilahjaksi kireyttään piukottavia nahkahousuja ja capuccinokeitintä.
Vielä vasta ihan äsken hän oli lettipäinen tytöntyllerö, joka hapuili ensimmäisiä askeliaan koulutiellä. Opetteli tavaamaan. Ynnälaskun alkeissa harjaannuttiin järkeilemällä montako omenaa Maijalla oli, kun Pekka antoi hänelle kaksi omenaa ja Kalle kolme.
Vielä silloin syntymäpäivälahjoiksi kelpasivat Nalle Puh aiheiset lelut ja hieman myöhemmin samaisesta, hyvin pieniälyisestä karhusta kertovat kirjat. Ihmettelet, miten tässä näin on päässyt käymään. Missä ihmeen välissä pienokaisesta on kasvanut itsetietoinen, pystynokkainen naisenalku? Miten et ole ymmärtänyt panna merkille ankaraa kasvuprosessia, joka tapahtuu aivan silmiesi alla?
Aivan turha on esittää, että tässä on pärjäilty mainiosti tavallisella kahvilla. Ei ole tarvittu capuccinoja eikä expressoja. -No ehkä sä olet pärjännyt, mutta mä en pärjää, kuuluu oikea vastaus.
Mitä nahkahousuihin tulee, sellaiset on kuulemma kaikilla. Ihmettelet, miksi kuitenkin vain aniharva tenava saapastelee vastaasi sonnistautuneena piukkoihin nahkahousuihin ja niittivyöhön. Siihenkin löytyy luonnollinen selitys. -Kuka tyhmä ny jatkuvasti nahkahousuja jatkuvasti pitää. Tai: -No okei, ehkei kaikilla ole, mutta kaikki ainakin haluaisivat.
Hälytyskellojen olisi pitänyt pärähtää soimaan viimeistään siinä vaiheessa, kun postilaatikosta tömähtää eteisen lattialle järjettömän raskas puhelinlasku. Se ei särje eteisen permantoa, mutta tekee rumaa jälkeä vanhempien pankkitilille.
Tähtitieteellinen lasku ei selity pelkästään puhelinyhtiön pohjattomalla ahneudella. Kyllä sen eteen on jonkun muunkin täytynyt tehdä asialle jotain. Asia on sitäkin ällistyttävämpi kun lasku koskee pelkkää lankapuhelinta, jota ei käytetä puhelujen soittamiseen. Lankapuhelimella tsättäillään Internetissä, ollaan yhteydessä muuhun maailmaan. Henkilökohtaiset puhelut hoidetaan kännykällä, mikä ei sekään ole aivan ilmaista lystiä.
Juniorin huoneesta saattaa vielä iltamyöhään kuulua hilpeää pulinaa ja hihittelyä. Lapsukainen ei ole seonnut päästään, sen puolesta ei tarvitse olla huolissaan. Kännykkälaskun vuoksi tarvitsee.
Nuori henkilö makaa vuoteellaan laavalampun himmeässä värivalossa, cd soitin pauhaa minkälie yhtyeen uusinta hengentuotantoa ja pienokainen murjoo vitsejä kännykkään ja vaihtaa koulukavereiden kanssa uusimpia koulujuoruja.
Ei siitäkään ole kovin pitkä aika kun ryhdyit antamaan kasvatusmielessä tyttärellesi viikkorahaa. Jotta oppisi muka rahan käyttöä. Ja kyllähän se käyttämään oppikin, ja vieläpä aika rivakasti. Sen sijaan säästämään ei oppinut.
Viikkoraha ei riitä mihinkään ja huomaat pian maksavasi jälkikasvullesi pikemminkin päivärahaa. Pätäkkää kuluu joka päivä, kun taas viikkoraha on mennyt jo ajat sitten.
Yrität vedota, että edes puolipäivärahan pitäisi riittää. Koska ruoka sentään tulee talon puolesta.
Elämä on luopumista.
Luopuminen alkoi sinä päivänä kun havaitsit hämmästykseksesi kolmivuotiaan tyttäresi esittävän päiväkodissa joulunäytelmässä Neitsyt Mariaa. Valkoinen liina päässään ja sylissään nukke, joka puolestaan näytteli Jeesus lasta.
Marian vieressä seisoo äkeän oloisena naapurin Jonttu. Vastentahtoinen nuorimies oli pakotettu esittämään Joosefia, vaikka näytteleminen ei selvästikään ole Jontun mielestä poikien puuhaa.
Päiväkodin joulunäytelmää seuratessasi tajuat siinä silmänräpäyksessä, ettei lapsesi ole enään pelkästään sinun. Yhteiskunta on ottanut piltin hellään huomaansa, ja opettaa sille omia temppujaan.
Muistat kuin eilisen päivän sen pimeän aamuyön, kun tapasitte ensimmäisen kerran. Kun hän kiljaisi pienten keuhkojensa täydellä vimmalla tullessaan maailmaan, joka ei näyttänyt millyttävän häntä.
Kasvaminen on rankkaa hommaa. Erityisen rankkaa se on vanhemmille, joiden kasvukivut ovat vähintään yhtä kovia kuin tenavien.
Sellainen tarina=)
Tuo oli mainio juttu. Jonka totta totisesti aion lukea vielä uudelleen.
Mainiosti kirjoitettu.
tuli mieleen, ei nyt ihan teinijuttu mutta
juttu kuiteskin....
..nuoremman ipanana omatekemän virvontaloitsun loppusanat oli
"mulle pizza, sulle palkki"
Setänsä sanoi kyllä että ei se noin mee vaan
Britney Spearsin sanoin: Hit me Baby one moore time (siis kun vitsalla huiskii)
eläppä näitten kanssa kristillisesti :o)))
Niimpä joo. Loppukommenttisi oli varsin osuva.
Tyttäremme siinä iässä etteivät kestä lainkaan kattoa kun me heidän vanhempansa halaamme ja pussaamme.
Mieheni kysyi sitten tänään viimeksi hieman hm vihjailevasti minulta; jokos pian halailemme taas joku ilta. 13 v pyöritteli silmiään ja sanoi; älkää viittikö.
14 v lähti keittiöstä kesken ruokailunsa, menin katsomaan mikä sille nyt tuli. Kysyin; mitä nyt; hän vastasi: ennenkuin tulee jotain pahempaa lähdin pois. Kysyin; olisko sitten parempi jos oltais riidelty. No ei hän tuumi.
Vielä n vuosi sitten tämä 13 v tyttäremme vielä oli niin ilahtuneen näköinen kun pussailimme. Nykyään kommentoi; senkin pervot. Ja me vaan pussattiin. Nuoriso on hupsua.