Aika passiivista kanssakäymistä tällä palstalla on kun hirveästi on lukijoita, mutta kommentoijia on kourallinen.
Pelkäättekö te keskustella netissä vai mistä on kysymys? Olisi niin kiva kuulla enemmänkin mielipiteitä ja kohtalotovereiden kertomuksia meitä monia naisia koskettavasta ongelmasta eli vaihdevuosista.
Pelkäättekö te keskustella netissä vai mistä on kysymys? Olisi niin kiva kuulla enemmänkin mielipiteitä ja kohtalotovereiden kertomuksia meitä monia naisia koskettavasta ongelmasta eli vaihdevuosista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen itsekkin ihmetellyt samaa, kun välillä kyselen kiperästä vaivasta, niin ei montakaan kommenttia tule. Itse annan apuni mielelläni, jos vaan on kokemusta tai tietoa vaivasta.
Myös minä ihmettelen samaa, hyvin vähäistä on kommentointi tällä palstalla. Olisikin hienoa kun kaikki palstaa lukevat osallistuisivat omalta osaltaan myös keskusteluun.
Välillä tekisi mieli mättää sitä v-merkkistä, kun kaikki mättää. Lääkettä, siis sitä geeliä, otettu kohta pari viikkoa. Vähän unet paremmat, ärsytyskynnys matalampi, ja vähemmän herkkyyttä kaikille tunnejutuille. Seksiä tarttis saada paljon enemmän, mutta kun ei saa, kun miehellä ei pelaa. Korvikkeet ei riitä, ja sekös harmittaa, kun nyt vasta pääsisi kunnolla revittelemään, kun ei oo enää lapsiakaan nurkissa. Voihan vv:t, niin että tälleen.
Kiitos vinkistä, kirjoitellaan ja palaillaan...
että me vv-ikäiset olemme syntyneet vuosikymmeninä, jolloin asioiden sivusta seuraaminen oli pikemminkin hyve. Ei sopinut toitottaa itsestään. Piti vain tehdä työtä enemmän kuin oikeasti olisi jaksanutkaan, ja me olemmekin varmaan viimeisiä työhulluja tässä maassa. Äidin perintöä, pirtin kuuraamista kaksi kertaa vuodessa lattialistojen alta katon rajasta komeroiden uumeniin, vaalivaa väestönosaa. Kykenemättömyys on jotenkin häpeällistä, ainakin se minun äidilleni on vieläkin ja kyllä se on vaikuttanut minuunkin.
Yksi syy passiivisuuteen voi olla yksi vv-ikäisillä havaittava oire; poikani nimittää sitä "toljo päällä" - olotilaksi. Elikkä sen vallassa nainen istuu hievahtamatta pitkiäkin aikoja kuin veistos ja tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen täysin ympäristönsä unohtaneena. Nämä kohtaukset ovat merkillisiä kun ei koskaan muista mitä ajatteli niiden aikana. Sitten ei enää viitsikään tehdä mitä aikoi, tai ei muista.
Kuvailit erittäin hyvin ja kuvaavasti tätä "toljo päällä" -olotilaa. Purskahdin ihan nauruun kun tunnistin siitä itseni :) Viime aikoina tämä tila on ollut erittäin usein päällä. Luin sen myös pojalleni, joka totesi myös että juuri kuin minä. En todellakaan muista aina mitä aioin tehdä ja sitten jos muistan sen, en muista kuitenkaan tehdä sitä. Ja joulun ja uudenvuoden aikaan piti monta kertaa päivässä ihan pysähtyä miettimään, mikä viikonpäivä on menossa. Kyllä meinaa paniikkia iskeä tuon muistin kanssa, mutta on sillä monet naurutkin naurettu. Toljoillaan!
olen koko päivän istunu ikkunan edessä,ja tuijottanut kaikaisuuteen.
Eli tuttua on,ja en todellakaan ajattele,olla öllötän vaan.
Tuli itsellekkin mieleen,että olen kun koira joka uskollisena odottaa isäntäänsä.
Lukijoita ei minusta ole hirveästi. Lukijoita on saman verran kuin sellaiseen viestiin tulee lukijoita, jossa ei ole yhtään vastausta, eli aina alle 300, yleensä kuitenkin yli 100.
Sitäkään ei voi tietää, moniko niistä 100-300 lukijasta on vakituisia ja moniko käy vain kerran vilkaisemassa.
Viestit, joihin on tullut monta vastausta, on luettu ehkä jopa yli 2000 kertaa, mutta se johtuu siitä, että samat ihmiset on avanneet niitä viestejä. Eikä siis siitä, että lukijoita olisi ollut yli 2000.
No joo, olisin kai minäkin voinut laskeskella vaikka prosentuaalisesti lukijoista ne jotka ovat vastanneet ja vähentää ne todennäköiset henkilöt jotka tarkistavat onko tullut vastauksia viestiin, mutta ei kai tässä nyt tarvitsekaan niuhottaa.
Yleisesti ottaen olen samaa mieltä kuin aloittaessani eli laiskanlaiset kommentoijat tällä palstalla.
No sanokaapas,auttaisko homeopatia älyttömään väsymykseen???
todella rasittavaa,ei vaan jaksa mitään.
Olen suunnitellut jo tunteja,lähtiskö lenkille,ja ei vaan jaksa.
Myös ulkonäön hoitaminen ei kiinnosta,olenkin peilit piilottanu,ettei tule paha mieli entisestään.
Sii,viihdyn ihan omissa oloissani?,ei vaan jaksa kiinnostaa mikään ylimääränen.
Sitä minä en ymmärrä,kun minua ei ymmärretä,pidetään liian nuorena hengästymään ja väsymään.
Pitäs aloittaa se ja se homma,mut jos jättäs huomiseen,eli ihan kun olis murrosiässä taas.
Saman olen huomannut, että kommentteja on tosi vähän. Olen silti huomannut saman kaveri- ja ystäväpiirissä. Puhetta ei saa aikaiseksi. Enkä ole itse mikään "turhan höpöttäjä". Lieneekö jotenkin niin, että naiset ei halua kertoa tuntemuksiaan, etteivät vaan leimaantuisi kaveria huonommaksi. Ihan sama mulle, samassa veneessä tässä ollaan :-). Eli voin kirjoittaa ja jutellakin.
Muistakaa liikkua ja ulkoilla, sillä menee pahimmat vitutukset ohi ja olo helpottuu kummasti!!!
Joo...ulkoilu auttaa kummasti. On tosi yleistä varmaankin tuo olotila ettei mikään kiinnosta. Itse ainakin huomaisn sen viime syksynä. Kohta eka kuukausi takana hormonilääkitystä ja alkaa olo pikkuhiljaa virkistymään. Ja ennenkaikkea ei ole niin kireänä kuin olin koko syksyn:)
Nyt lenkille lähdössä:)
Nauttikaa naiseudesta vaikka onkin vv-oireita! Ja täällä on ihanaa keskustella kun saa vastauksia:) Minä ainakin olen saanut kun olen jotain laitellut aikaisemmin.
auttoi omega-3, vahva B-vitamiini ja tyrniöljy. Päivittäinen liikunta auttaa myös. Nyt aloin käyttämään myös sitä kiinnostusta herättävää Puerariaa ja olen paljon virkeämpi, sekä toiveikkaampi ja aloitekykyisempi:)
Sitten alkaa vipinä, niin kuin se oli taannoin. Vastauksia oli 167 ja lukijoita 68373. Kaikki vaan ei vielä löydä tänne palstalle muutoin..
Lukijoiden suuri määrä kontra kannanotot voivat selittyä ehkä sillä, että me vv:a juuri aloittelevat etsimme tietoa ja kokemuksia "kokeneemmilta" kanssasisarilta. Meillä ei vielä ole juuri omia kokemuksia jaettavaksi. Ihanaa, kun asioista voi keskustella samojen asioiden kanssa painivien kanssa. Ex-työkaverini (vähän alle 60v) valittelikin, että ennen vv-asioista vaiettiin, eikä tietoa ollut saatavissa näin helposti kuin nyt. Monet jutut vyöryiät päälle sitten "puskasta".
Itse ymmärsin vasta vähän aikaa sitten, että kummat nivelsäryt, joihin ei löytynyt selitystä taisivatkin olla ensimainikeja tulevasta. Kirjoittelunne vahvisti käsityksiäni. Lupaan seurata keskustelua, vaikkakin seikkailen täällä vasta ekaa kertaa. Olen 47 v.