Tuskin pystyn esittämään mitään sellaisia näkökohtia, joista ei täällä jo olisi keskusteltu. Työnnänpä kuitenkin lusikkani soppaan. Luultavasti turhaan.
Olen aloittanut tänä syksynä metsästyksen harrastamisen. Välineenä käytän ainakin toistaiseksi yksinomaan jousta. Jousellahan on ihmiskunnan metsästysaseena erittäin pitkät perinteet. Jousi on Suomessa laillinen metsästysase, mutta sen käytössä on tiettyjä lainsäädännöllisiä rajoituksia. Jousiaseessa minua viehättää mm. sen vaativuus sekä se, ettei se riko luonnon rauhaa. Toistaiseksi olen jäänyt saaliitta - laukaustakaan en ole eläintä kohti ampunut - mutta kiinnostus uuteen harrastukseen on säilynyt korkealla.
Minulle on uutta, että on olemassa sellainenkin ihmisryhmä kuin metsästyksen vastustajat. Minusta on hämmästyttävä asenne vastustaa metsästystä yleensä. Ymmärrän siihen joskus liittyvien vääristyneiden lieveilmiöiden, kuten salametsästyksen ja uhanalaisten lajien metsästyksen, vastustamisen. Jokainen järkevä ihminen haluaisi eroon moisista lieveilmiöistä. Oikeista metsästystavoista, saalismääristä jne. pitää käydä keskustelua. Mutta miten joku voi vakavissaan vastustaa kaikkea metsästystä?
Ymmärrän metsästyksen vastustamisen sopivan täydellisesti sellaisten henkilöiden elämänkatsomukseen, jotka kieltäytyvät kaikesta eläinten hyväksikäytöstä. Lyhyenä kommenttina veganismiin haluan todeta, että sekin on eettisesti kaikkea muuta kuin ongelmaton vakaumus. Maatalous muokkaa luontoa valtavasti. Katsokaapa ulos lentokoneen ikkunasta vaikkapa Keski-Euroopassa. Kyllä on metsät vähissä. Peltopinta-alaa on Suomessakin melkoisesti. Ihminen valloittaa jatkuvasti suuremman osan planeettamme pinta-alasta pelloiksi, muuttaen planeetan ekologiaa. Mielestäni tilanne alkaa olla jo kohtuuton. Ongelman ydin on tietysti väestön liikakasvu - pienemmällä väestömäärällä ihmisen vaikutukset luontoon voitaisiin pitää kurissa.
Biologisesti ihmislaji on eläinlaji muiden joukossa. Ihminen on peto, sekaravinnon syöjä, samoin kuin vaikkapa karhu. Liharavintoa ihminen on kautta aikain hankkinut erilaisilla metsästysmenetelmillä, sittemmin myös paimentolaisuuden ja karjankasvatuksen keinoin.
Eläinten pitämiseen vankeudessa liittyy eettisiä kysymyksiä. Riistaeläimen käyttäminen ravinnoksi synnyttää mielestäni huomattavasti vähemmän näitä kysymyksiä - luonnonvarainen eläin saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Tuotantoeläimen kohdalla tämä on usein kyseenalaista. Jopa lisääntyminen tapahtuu tuotantoeläimen kohdalla usein luonnottomasti. Näistä ongelmista huolimatta käytän ravinnokseni myös tuotantoeläinten lihaa. En kuitenkaan voi ehkä koskaan ymmärtää ihmisiä, jotka käyttävät ravinnokseen tuotantoeläinten lihaa, mutta eivät hyväksy riistaravinnon käyttöä.
Minä uskon riistaeläimen elävän onnellisempaa elämää kuin tuotantoeläimen. Sen kuolema on luonnollinen myös metsästäjän aiheuttamana - yhtälailla kuin minkä tahansa muunkin pedon aiheuttamana.
Surullista on se luonnosta vieraantuminen, mikä on muutaman sukupolven aikana tapahtunut. Asioiden mittasuhteet ovat monilla täysin sekaisin, eikä ihmistä nähdä osana luontoa, vaan jotenkin täysin erillisenä siitä. Ihminen on peto siinä kuin muutkin petoeläimet, huolimatta siitä, että jotkut yksilöt ovat päättäneet käyttää ravinnokseen vain kasviksia. Myös lihakarjan kasvattaminen on osa tätä pedon käytöstä, vaikka siihen ei liitykään saalistaminen.
Miksi petoeläimellä on oikeus saalistaa, mutta ihmisellä ei? Joku puhui metsästyksen kohdalla "turhasta tappamisesta". Turhaa se on vain, jos saaliseläintä ei hyödynnetä, tai jos sen tappamisella ei ole muuta, esimerkiksi riistanhoidollista merkitystä. Yleensähän riistaeläimet käytetään ravinnoksi. Syöminen on ihmisen perustarve huippukorkealla prioriteetilla.
Betoniviidakoissa on ilmeisesti vähitellen syntymässä uusi, luonnosta vieraantunut ihmislaji. En tarkoita, etteikö osa näistä ihmisistä liikkuisi luonnossa, mutta he suhtautuvat siihen kuin turistit. Eivät siten, että he olisivat osa sitä. Saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Henkilökohtaisesti minua kuitenkin masentaa se, että se, mitä itse pidän terveenä järjenjuoksuna, onkin kenties katoava luonnonvara, ihmislajin eristäytyessä fyysisesti ja psyykkisesti rakentamaansa synteettiseen elinympäristöön.
Itse pyrin elämässäni siihen, että kaikella toiminnallani on eettinen oikeutus. Toisin sanoen pyrin olemaan hyvä ihminen. Metsästyksen harrastaminen ei mielestäni muodosta tämän pyrkimyksen kanssa minkäänlaista ristiriitaa.
Olen aloittanut tänä syksynä metsästyksen harrastamisen. Välineenä käytän ainakin toistaiseksi yksinomaan jousta. Jousellahan on ihmiskunnan metsästysaseena erittäin pitkät perinteet. Jousi on Suomessa laillinen metsästysase, mutta sen käytössä on tiettyjä lainsäädännöllisiä rajoituksia. Jousiaseessa minua viehättää mm. sen vaativuus sekä se, ettei se riko luonnon rauhaa. Toistaiseksi olen jäänyt saaliitta - laukaustakaan en ole eläintä kohti ampunut - mutta kiinnostus uuteen harrastukseen on säilynyt korkealla.
Minulle on uutta, että on olemassa sellainenkin ihmisryhmä kuin metsästyksen vastustajat. Minusta on hämmästyttävä asenne vastustaa metsästystä yleensä. Ymmärrän siihen joskus liittyvien vääristyneiden lieveilmiöiden, kuten salametsästyksen ja uhanalaisten lajien metsästyksen, vastustamisen. Jokainen järkevä ihminen haluaisi eroon moisista lieveilmiöistä. Oikeista metsästystavoista, saalismääristä jne. pitää käydä keskustelua. Mutta miten joku voi vakavissaan vastustaa kaikkea metsästystä?
Ymmärrän metsästyksen vastustamisen sopivan täydellisesti sellaisten henkilöiden elämänkatsomukseen, jotka kieltäytyvät kaikesta eläinten hyväksikäytöstä. Lyhyenä kommenttina veganismiin haluan todeta, että sekin on eettisesti kaikkea muuta kuin ongelmaton vakaumus. Maatalous muokkaa luontoa valtavasti. Katsokaapa ulos lentokoneen ikkunasta vaikkapa Keski-Euroopassa. Kyllä on metsät vähissä. Peltopinta-alaa on Suomessakin melkoisesti. Ihminen valloittaa jatkuvasti suuremman osan planeettamme pinta-alasta pelloiksi, muuttaen planeetan ekologiaa. Mielestäni tilanne alkaa olla jo kohtuuton. Ongelman ydin on tietysti väestön liikakasvu - pienemmällä väestömäärällä ihmisen vaikutukset luontoon voitaisiin pitää kurissa.
Biologisesti ihmislaji on eläinlaji muiden joukossa. Ihminen on peto, sekaravinnon syöjä, samoin kuin vaikkapa karhu. Liharavintoa ihminen on kautta aikain hankkinut erilaisilla metsästysmenetelmillä, sittemmin myös paimentolaisuuden ja karjankasvatuksen keinoin.
Eläinten pitämiseen vankeudessa liittyy eettisiä kysymyksiä. Riistaeläimen käyttäminen ravinnoksi synnyttää mielestäni huomattavasti vähemmän näitä kysymyksiä - luonnonvarainen eläin saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Tuotantoeläimen kohdalla tämä on usein kyseenalaista. Jopa lisääntyminen tapahtuu tuotantoeläimen kohdalla usein luonnottomasti. Näistä ongelmista huolimatta käytän ravinnokseni myös tuotantoeläinten lihaa. En kuitenkaan voi ehkä koskaan ymmärtää ihmisiä, jotka käyttävät ravinnokseen tuotantoeläinten lihaa, mutta eivät hyväksy riistaravinnon käyttöä.
Minä uskon riistaeläimen elävän onnellisempaa elämää kuin tuotantoeläimen. Sen kuolema on luonnollinen myös metsästäjän aiheuttamana - yhtälailla kuin minkä tahansa muunkin pedon aiheuttamana.
Surullista on se luonnosta vieraantuminen, mikä on muutaman sukupolven aikana tapahtunut. Asioiden mittasuhteet ovat monilla täysin sekaisin, eikä ihmistä nähdä osana luontoa, vaan jotenkin täysin erillisenä siitä. Ihminen on peto siinä kuin muutkin petoeläimet, huolimatta siitä, että jotkut yksilöt ovat päättäneet käyttää ravinnokseen vain kasviksia. Myös lihakarjan kasvattaminen on osa tätä pedon käytöstä, vaikka siihen ei liitykään saalistaminen.
Miksi petoeläimellä on oikeus saalistaa, mutta ihmisellä ei? Joku puhui metsästyksen kohdalla "turhasta tappamisesta". Turhaa se on vain, jos saaliseläintä ei hyödynnetä, tai jos sen tappamisella ei ole muuta, esimerkiksi riistanhoidollista merkitystä. Yleensähän riistaeläimet käytetään ravinnoksi. Syöminen on ihmisen perustarve huippukorkealla prioriteetilla.
Betoniviidakoissa on ilmeisesti vähitellen syntymässä uusi, luonnosta vieraantunut ihmislaji. En tarkoita, etteikö osa näistä ihmisistä liikkuisi luonnossa, mutta he suhtautuvat siihen kuin turistit. Eivät siten, että he olisivat osa sitä. Saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Henkilökohtaisesti minua kuitenkin masentaa se, että se, mitä itse pidän terveenä järjenjuoksuna, onkin kenties katoava luonnonvara, ihmislajin eristäytyessä fyysisesti ja psyykkisesti rakentamaansa synteettiseen elinympäristöön.
Itse pyrin elämässäni siihen, että kaikella toiminnallani on eettinen oikeutus. Toisin sanoen pyrin olemaan hyvä ihminen. Metsästyksen harrastaminen ei mielestäni muodosta tämän pyrkimyksen kanssa minkäänlaista ristiriitaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kyllä ehdottamasti paras kirjoitus tällä palstalla :)
iha hyvä juu... En vaa jaksanu lukee loppuun ku oli nii pitkä.
tuli ihan kunnolla asiaa. Pisteet kotiin sinulle. :)
kirjoitettu. mutta en olisi jaksanut lukea, jos ei olisi ollut kommenteissa kehuja...
kiteytit kyllä meidän "normaalien" metsästäjien ajatukset erinomaisesti. eli uskoisin, että suurinosa maamme metsästäjistä ajattelevat aivan samoin.
Ihan hienosti kirjoitettu, vaikka ihan kaikkea en voikkaan allekirjoittaa.
"Olen aloittanut tänä syksynä metsästyksen harrastamisen. Välineenä käytän ainakin toistaiseksi yksinomaan jousta. Jousellahan on ihmiskunnan metsästysaseena erittäin pitkät perinteet. Jousi on Suomessa laillinen metsästysase, mutta sen käytössä on tiettyjä lainsäädännöllisiä rajoituksia. Jousiaseessa minua viehättää mm. sen vaativuus sekä se, ettei se riko luonnon rauhaa. Toistaiseksi olen jäänyt saaliitta - laukaustakaan en ole eläintä kohti ampunut - mutta kiinnostus uuteen harrastukseen on säilynyt korkealla."
Varmaan ihan mielenkiintoinen harrastus sinänsä, mutta saalis taitaa todellakin jäädä aika laihaksi. Itsekkin olen harrastellut jousella ampumista ja vieläkin tuolla kaapissa on pölyttymässä taljajousi varusteineen. Jousella ampuminen on huomattavasti vaikeampi tehtävä mitä jollakin haulikolla ampuminen, etenkin jos käsi rupeaa "tärisemään" tosi tilanteessa. Tässä jousi metsätykseesä on kuitenkin sellainen ongelma, että sekin saattaa jättää haavikoita luontoon. Tässä mielessä haulikko on minusta oikein käytettynä paljon parempi vaihtoehto, sillä se tappaa paljon varmemmin.
"Minulle on uutta, että on olemassa sellainenkin ihmisryhmä kuin metsästyksen vastustajat. Minusta on hämmästyttävä asenne vastustaa metsästystä yleensä. Ymmärrän siihen joskus liittyvien vääristyneiden lieveilmiöiden, kuten salametsästyksen ja uhanalaisten lajien metsästyksen, vastustamisen. Jokainen järkevä ihminen haluaisi eroon moisista lieveilmiöistä. Oikeista metsästystavoista, saalismääristä jne. pitää käydä keskustelua. Mutta miten joku voi vakavissaan vastustaa kaikkea metsästystä?"
Harvemmin täälläkään olen nähnyt kenenkään suoraan vastustavan metsästystä, vaan ennemminkin on otettu kantaa metsästyksen epäkohtiin. Näin
on tehneet mm. allekirjoittanut. Hyvä kello kuuluu kauas, mutta huono vieläkin kauemmaksi, tämä pätee myös metsästäjiin. Suurin osa on varmasti ihan asiallista porukkaa, mutta tämmöiset täälläkin esiintyneet v-miehet pilaavat helposti kaikkien maineen.
"Minä uskon riistaeläimen elävän onnellisempaa elämää kuin tuotantoeläimen. Sen kuolema on luonnollinen myös metsästäjän aiheuttamana - yhtälailla kuin minkä tahansa muunkin pedon aiheuttamana."
Varmastikkin riistaeläimen elämä on monella tapaa mukavampi mitä tuotantoeläimen, mutta oikein hoidettuna tuotantoeläimen elämä on ihan kelpo elämä. Ei riistaeläimenkään elämä aina niin helppoa ole, sillä Suomen luonto on aika ankara ja vaaroja täynnä. Tuosta kuoleman luonnollisuudesta voi varmaan olla montaa mieltä, sillä ihminen on tavallaan eriytynyt luonnon "kiertokulusta" ja pystyy hankkimaan ruan ilman metsätystäkin. Toisin on metsän eläinten laita. Jos metsästäminen on luonnollista, niin sama ajatusmaailma pitäisi koskea myös metsän eläimiä. Myös niille pitää antaa oikeus metsästää ruokansa, joten mm. susien vaino on tässä mielessä ihan väärin. Meinaa olla vähän kiirus ,joten kiteytettynä esittäisin asian niin, että ihminen on nostanut itsensä jumalan asemaan ja päättää kuka saa tappaa ketäkin ja milloin.
'Harvemmin täälläkään olen nähnyt kenenkään suoraan vastustavan metsästystä, vaan ennemminkin on otettu kantaa metsästyksen epäkohtiin.'
Pääasialliset metsästyksen 'epäkohdat' näissä keskusteluissa onkin olleet:
- onko ihmisellä oikeus tappaa eläintä
- metsästäjillä on liian hyvät ja kalliit varusteet
- metsästäjät jostain syystä pitävät aivan liikaa metsästyksestä
Ompas kauheeta, kuinka monia epäkohtia ja tuossa on vasta ne mitkä tuli yhäkkiä mieleen.
kyllä samaa mieltä. hyvin monet täällä kirjoittaneista vastustavat kaikkea metsästystä.
sitten on porukka jotka provosoivat tyyliin: "nyt alkaa punatulkkujen verilöyly".
ja sitten on ns. "välimuoto" (johon lasken itseni kuuluvan) jotka ovat puolustuskannalla (niin vastustajia kuin provosoijia vastaan). kannatamme laillista metsästystä.
mutta valitettavasti kahden ensimmäisen ryhmän mielipiteet jäävät eniten mieliin.
Ossi kirjoitti:
"Varmaan ihan mielenkiintoinen harrastus sinänsä, mutta saalis taitaa todellakin jäädä aika laihaksi. Itsekkin olen harrastellut jousella ampumista ja vieläkin tuolla kaapissa on pölyttymässä taljajousi varusteineen."
Olen varautunut jopa vuosien odotukseen saaliin saamisen suhteen. Se ei olisi mitenkään ainutlaatuista. Harrastuksen motiivit eivät minulla ole erityisen saalistavoitteiset.
Ossi:
"Jousella ampuminen on huomattavasti vaikeampi tehtävä mitä jollakin haulikolla ampuminen, etenkin jos käsi rupeaa "tärisemään" tosi tilanteessa. Tässä jousi metsätykseesä on kuitenkin sellainen ongelma, että sekin saattaa jättää haavikoita luontoon. Tässä mielessä haulikko on minusta oikein käytettynä paljon parempi vaihtoehto, sillä se tappaa paljon varmemmin."
"Tarkan" ampumaetäisyyden puolesta jousi on lähempänä haulikkoa, mutta muuten se on luonteeltaan lähempänä luodikkoa. En tiedä, onko haavakoista olemassa vertailevia tilastoja jousen ja haulikon välillä. Vitaalialueelle ammuttu, oikeanlaisella metsästyskärjellä varustettu nuoli tappaa kuitenkin varmasti. Ampumamatkanahan tulisi käyttää vain "itselleen varmoja etäisyyksiä" - mikä kieltämättä voi ainakin kokemattomalla olla tositilanteessa lyhyempi matka kuin tauluun ammuttaessa.
Haavakoiden mahdollisuus on aina olemassa, aseesta riippumatta. Jossain tutkimuksessa on havaittu nuolen leikkaavan kärjen aiheuttaman haavan paranevan paremmin kuin luodin aiheuttaman. Haavakot tulee tietenkin pyrkiä saamaan kaikin keinoin talteen.
Ossi:
"Varmastikkin riistaeläimen elämä on monella tapaa mukavampi mitä tuotantoeläimen, mutta oikein hoidettuna tuotantoeläimen elämä on ihan kelpo elämä. Ei riistaeläimenkään elämä aina niin helppoa ole, sillä Suomen luonto on aika ankara ja vaaroja täynnä."
Stressitekijöitä on varmasti molemmissa tapauksissa, ja kokonaisuutta on vaikea arvioida. Luonnonvaraisten eläimen luonnollisista stressitekijöistä ei meidän tarvitse kuitenkaan juuri huolta kantaa.
Ossi:
"Tuosta kuoleman luonnollisuudesta voi varmaan olla montaa mieltä, sillä ihminen on tavallaan eriytynyt luonnon "kiertokulusta"
...
Jotkut yksilöt ja kansat enemmän, jotkut vähemmän, täydellisesti ei yksikään.
Ossi:
"...ja pystyy hankkimaan ruan ilman metsätystäkin."
Mutta sehän ei sulje pois myös metsästyksen mahdollisuutta.
Ossi:
"Toisin on metsän eläinten laita. Jos metsästäminen on luonnollista, niin sama ajatusmaailma pitäisi koskea myös metsän eläimiä. Myös niille pitää antaa oikeus metsästää ruokansa, joten mm. susien vaino on tässä mielessä ihan väärin."
Totta, ja nimenomaan jos puhutaan "vainosta".
Ossi:
"Meinaa olla vähän kiirus ,joten kiteytettynä esittäisin asian niin, että ihminen on nostanut itsensä jumalan asemaan ja päättää kuka saa tappaa ketäkin ja milloin."
Tätä en ymmärrä, jos nyt edelleen puhutaan metsästyksestä. En näe mitään perustavaa laatua olevaa eroa saalistajien välillä, oli se sitten ihminen tai eläin. Ihminen tosin katsoo nykyisin myös suurempia kokonaisuuksia, kuten riistaekologiaa, mutta sehän on hyvä asia.
"Meinaa olla vähän kiirus ,joten kiteytettynä esittäisin asian niin, että ihminen on nostanut itsensä jumalan asemaan ja päättää kuka saa tappaa ketäkin ja milloin.
Tätä en ymmärrä, jos nyt edelleen puhutaan metsästyksestä. En näe mitään perustavaa laatua olevaa eroa saalistajien välillä, oli se sitten ihminen tai eläin. Ihminen tosin katsoo nykyisin myös suurempia kokonaisuuksia, kuten riistaekologiaa, mutta sehän on hyvä asia."
Tuolla itsensä jumalan asemaan nostamisella tarkoitin sitä, ihminen katsoo että millä eläimellä on oikeus metsästää mitäkin. Tähän päätökseen vaikuttaa monesti se, että jos eläin saalistaa samaa saalista kuin ihminen, niin eläin saa monesti väistyä. Tästä esimerkkinä eräs tietämäni henkilö, joka kasvattaa fasaaneja. Tämä kyseinen henkilö tappaa kaikki näkemänsä kanahaukat se nojalla, että kyseinen lintu tappaa hänen fasaanejaan ja muita kanalintuja. Kanahaukan tappaminenhan on rikos, josta kiinni jäätyään saa varmaan jonkinlaisen tuomion. Tässä parisen vuotta sitten hän oli kehunut tappaneesa kuusi kanahaukkaa ja tänäkin vuonna saldona on ainakin kaksi lintua. Tässä kyseinen henkilö on nostanut itsensä jumalan asemaan ja päättää kuka saa metsästää mitäkin. Samanlaisia asioita ja ketjutuksia on varmaan monella muullakin eläimellä, mutta tuo tuossa esimerkkinä.
Ossi kirjoitti:
"Tästä esimerkkinä eräs tietämäni henkilö, joka kasvattaa fasaaneja. Tämä kyseinen henkilö tappaa kaikki näkemänsä kanahaukat se nojalla, että kyseinen lintu tappaa hänen fasaanejaan ja muita kanalintuja. Kanahaukan tappaminenhan on rikos, josta kiinni jäätyään saa varmaan jonkinlaisen tuomion. Tässä parisen vuotta sitten hän oli kehunut tappaneesa kuusi kanahaukkaa ja tänäkin vuonna saldona on ainakin kaksi lintua. Tässä kyseinen henkilö on nostanut itsensä jumalan asemaan ja päättää kuka saa metsästää mitäkin."
Tämä selvensi paljon. En ole lukenut kaikkia täällä aiemmin kirjoitettuja viestejä, joten voi olla, että jouduit toistamaan itseäsi. Käyttämäsi ilmaus on aika juhlallinen, mutta joka tapauksessa olen tästä epäkohdasta kanssasi samaa mieltä. Vastaavaa asenneongelmaa on esim. joillakin poromiehillä - toimeentulo kun on kyseessä. Minusta on kuitenkin selvää, että jos antaa karjansa laiduntaa erämaassa, pitää hyväksyä erämaan riskit. Petokantaan saa puuttua korkeintaan lain puitteissa.
Nämä ovat sellaisia asioita, joista on syytä puhua. Esimerkiksi maakotkia vainotaan jossain määrin yhä. Tällaisten rikosten perusteella ei kuitenkaan ole aihetta lyödä metsästäjille mitään leimoja otsaan. Eihän autoilijoitakaan syytetä kollektiivisesti siitä, että jotkut ajavat humalassa tai kaahaavat liikennettä törkeästi vaarantaen.
juttua, vaikka en itse metsästäkkään, maat on
kyllä vuokralla ja riistanhoitotoimia vähän
harrastan.
,
juu näyttää olevan oikeaa keskutelua, vaikka ollaankin erimieltä asioista, sillon enne vanhaan hyvään aikaan vielä osattiin, ny on apinointi pääasia
,