Tuijotan kaukaisuuteen katsoen sitä pientä pistettä. Pistettä, joka on minulle suuri tuntematon. En tiedä mikä sen merkitys on, tai onko sillä edes mitään merkitystä, ehkä ei… Ehkä se on vain jotain epämääräistä.
Niin, minä olen väärässä, ei se piste ole mitään epämääräistä. Se on minulle merkki, joka muistuttaa minua. Se muistuttaa minua tekemästäni virheestä. Virheestä, jota kadun koko lopun elämäni… Se piste on pieni, mutta virhe on elämäni suurin.
Joku on joskus sanonut, että virheet voi aina korjata, ja niinhän minä voisinkin, mutta se, mitä sen virheen korjaamisen jälkeen tapahtuisi niin uskon, etten olisi tarpeeksi vahva ihminen kestämään sitä, mitä siitä koituisi…
Mietit, mikä se suuri virhe mahtaa olla… Suuri virheeni oli se, että annoin sinun lähteä pois kertomatta tunteistani sinua kohtaan… Kadun sitä, vaikka tiedän, ettei se olisi mitenkään muuttanut asioita. Tai olisi se muuttanut sen, että olisin pystynyt jatkamaan elämääni, eikä minun tarvitsisi nyt painiskella näiden tunteitteni kanssa. Voin sanoa, että tämä kaikki on syönyt elämääni pala palalta, enkä enää tiedä, kuinka kauan jaksan tätä… Suoraan sanoen tällä hetkellä kaikki menee päin sitä.
Olisin tietenkin voinut kertoa sinulle kaiken, mutta en uskaltanut. Kai pelkäsin, että satuttaisin itseäni. Jälkeenpäin ajateltuna se kertominen ei olisi varmaankaan sattunut näin paljon, kuin tämä, mitä tunnen tällä hetkellä.
Mutta olen iloinen siitä, että olit sen pienen hetken elämässäni, vaikkei meidän välillä koskaan mitään ollutkaan. Sun ei tarvitse olla mistään pahoillasi, et ole tehnyt mitään väärää, mä vain rakastuin sinuun… Tämä elämä nyt vain on tällaista, joillekin asioille ei vain mahda mitään, ne vain tapahtuu ihan tuosta vaan. Toivon, että sulla on kaikki hyvin, ansaitset parasta mitä maa päällään kantaa.
Haluan omistaa sinulle yhden ajatelman, joka kuvaa täydellisesti tuntemuksiani sinua kohtaan.
“Vaikkemme enää koskaan elämässämme tapaisi toisiamme,
Minusta tuntuisi,
Että jollakin tapaa koko olemassaoloni seikkailu oli oikeutettu siksi,
Että kohtasin sinut”
(-Lewis Mumford-)
Niin, minä olen väärässä, ei se piste ole mitään epämääräistä. Se on minulle merkki, joka muistuttaa minua. Se muistuttaa minua tekemästäni virheestä. Virheestä, jota kadun koko lopun elämäni… Se piste on pieni, mutta virhe on elämäni suurin.
Joku on joskus sanonut, että virheet voi aina korjata, ja niinhän minä voisinkin, mutta se, mitä sen virheen korjaamisen jälkeen tapahtuisi niin uskon, etten olisi tarpeeksi vahva ihminen kestämään sitä, mitä siitä koituisi…
Mietit, mikä se suuri virhe mahtaa olla… Suuri virheeni oli se, että annoin sinun lähteä pois kertomatta tunteistani sinua kohtaan… Kadun sitä, vaikka tiedän, ettei se olisi mitenkään muuttanut asioita. Tai olisi se muuttanut sen, että olisin pystynyt jatkamaan elämääni, eikä minun tarvitsisi nyt painiskella näiden tunteitteni kanssa. Voin sanoa, että tämä kaikki on syönyt elämääni pala palalta, enkä enää tiedä, kuinka kauan jaksan tätä… Suoraan sanoen tällä hetkellä kaikki menee päin sitä.
Olisin tietenkin voinut kertoa sinulle kaiken, mutta en uskaltanut. Kai pelkäsin, että satuttaisin itseäni. Jälkeenpäin ajateltuna se kertominen ei olisi varmaankaan sattunut näin paljon, kuin tämä, mitä tunnen tällä hetkellä.
Mutta olen iloinen siitä, että olit sen pienen hetken elämässäni, vaikkei meidän välillä koskaan mitään ollutkaan. Sun ei tarvitse olla mistään pahoillasi, et ole tehnyt mitään väärää, mä vain rakastuin sinuun… Tämä elämä nyt vain on tällaista, joillekin asioille ei vain mahda mitään, ne vain tapahtuu ihan tuosta vaan. Toivon, että sulla on kaikki hyvin, ansaitset parasta mitä maa päällään kantaa.
Haluan omistaa sinulle yhden ajatelman, joka kuvaa täydellisesti tuntemuksiani sinua kohtaan.
“Vaikkemme enää koskaan elämässämme tapaisi toisiamme,
Minusta tuntuisi,
Että jollakin tapaa koko olemassaoloni seikkailu oli oikeutettu siksi,
Että kohtasin sinut”
(-Lewis Mumford-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikään ei ole lopullista ennen kuin sen tietää loppuneen. Tiedät mistä tavoittaa.....
Laittaisitko edes tekstiviestin tänään, että tiedän sinulla kaiken olevan hyvin.
näen heti, ettei tämä ole minulle.
itkeä. Asiat ovat huonosti, toinen kielsi kaiken. Olisi sentään voinut myöntää edes jotain. Minä sentään olin rohkea ja avasin keskustelun. Tekisi mieli vajota maan alle.
Tämä voisi olla minullekin. Jos on, niin toivon kyllä yhä että ottaisit yhteyttä. Kaikki on vielä korjattavissa. Sinut vain haluaisin...
No meitähä nyt tähä merkkiin soppii =). Voi vitsit, kun ois mulle.....
sinua E..a
Olen ajatellut sinua joka päivä... haluaisin nähdä sinut, mutta toisaalta pelkään. En oikein itsekään tiedä mitä pelkään.. ehkä sitä, ettet halua enää minua nähdäkään..
... mikset ota minuun yhteyttä? Saat kyllä puhelinnumeroni tietoosi, mutta minä en saa sinun. Laita viestiä. Rohkeasti.
mun M...a(**)! Hän kuuluu mulle ja vain mä saan haaveilla hänestä!
Hei M...a, mitä kuuluu? Mikset sä soita?
M....a niin kaikki natsaa.Ikävä on
olen vaan yhden tähden päässä.M....a
alkaako sun etunimi S:llä? Mua niin vaivaa, kun tunnen että viestisi olisi tarkoitettu mulle, mutta ehkä mä vain toivon sitä niin kovasti... kaipaan sitä kihelmöivää tunnetta kun tulit lähelleni, ja vaikkei mitään tapahtunut, ei se kovin kaukanakaan ollut, jos olisi ollut enemmän uskallusta..
M***a
edes tunnustit tunteesi. Kaikkihan on siis erinomaisesti rakas P....ni :) Vai pitäisiköhän tehdä vielä jotain muutakin kuin hengailla täällä palstalla? Mä ainakin tekisin. Katsoisin mitä jaksan ja kestän, ehkä kaatuisin kaikkeni yrittäneenä, tai nousisin yläs voittajana. Ja sitä olisin jokatapauksessa koska olisin voittanut itseni. Kulkemalla päin pelkoa! M...a