---
Jos minä olisin sodassa
eturintamalla
jossain
ja jos minä olisin
suu ja korvat multaa täynnä
maan vavahdellessa suunnattoman moukarin iskuista
uneksisinko sinusta
uneksisinko kesästä ja veden laulusta rantakiviin
Mutta olenhan minä sodassa, olen
olen ihminen ja jossain päin maailmaa
tälläkin hetkellä
ihmiset
niin kuin minä
uneksivat
ja silti täyttävät velvollisuutensa
sen minkä velvollisuudekseen kokevat
eivätkä anna tuumaakaan periksi vihollisen edessä
tiedän sen ja tiedän että tämä taistelu voidaan voittaa
Ja jos olisin sodassa eturintamalla jossain
kuvittelisinko millaista
olisi olla jossain missä on rauha
että olisin kaupungissa
missä hanoista tulisi puhdasta vettä ja kaupasta saisi ruokaa
eikä minulla olisi pulaa oikeastaan mistään
vaikka välillä olisi tiukkaakin
ja monenlaiset kiusaukset pommittaisivat minua
Ehkä rakastuisin naapurin vaimoon
hän on hyvin viehättävä
tällaista tunnetta en ole kokenut koskaan ennen
tiedän että olemme luodut toisillemme
mutta kaikki nämä taistelut voidaan voittaa
Kaikkien äänten
kaikkien unelmien ja tunteiden
pommituksen keskellä
syventyisin siihen mikä on olennaista ja tärkeää
ja sydämessäni kipeästi hymyillen
minä kovettaisin kasvoni enkä enää puhuisi hänen kanssaan
en elättelisi turhia haaveita
sinulla on miehesi
Rakkaus ei ole antautumista
tunteisiin jotka vain tuntuvat rakkaudelta
vaan rakkaus on
juuri niistä kieltäytymistä
suuremman hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tähden
Elämän tähden
Makaisin rintamalla
suu ja korvat täynnä multaa
ja ajattelisin
että jos olisin maassa missä on rauha
ja asuisin kaupungissa missä on saatavilla kaikkea
ymmärtäisinkö olevani keskellä sotaa
ja ymmärtäisinkö että se voidaan voittaa
jos sydämissämme on rauha
hiljainen kohta
niin että
tuhansien ulvovien ja vinkuvien äänten läpi
voimme kuulla, ja nähdä jotain olennaista, olennaisempaa
rakasta ja tärkeää
niin
silloin voimme taistella voittoon
siellä ja täällä
ja jos vaikka kärsimmekin kamppaillessamme
on kasvoillamme hymy
ruumiimme tosin kärsivät hetken aikaa, ehkä sielummekin vapisee
mutta rakkautta ne eivät voi polkea maahan
rakkautta ne eivät voi tuhota
mitkä?
alhaiset ajatukseni, itsekkäät, pintapuoliset vaistoni
egoistiset tarpeeni
rakkautta ne eivät voi tuhota
Ja siitä rakkaudesta minä elän
kun sydämessäni kaikkien taisteluiden keskellä
on hiljainen kohta
suloinen järkkymätön rauha
Jos minä olisin sodassa
eturintamalla jossain
ja jos minä olisin
Tietokoneen näyttöruudun äärellä
tuhansien runojen keskellä
sinkoilevien sanojen sanojen sanojen keskellä
jonkun sanat
tai asenne sanojen takana
niin kuin minä niitä nyt tulkitsen
ärsyttäisivät minua aivan suunnattoman paljon
ja mieleni tekisi
se olisi niin kovin helppoakin
ilman nimimerkkiä huudella puskasta
totuuden sanat
ähkiä mielihyvästä
että sainpa sanotuksi ja taitavasti
sivalsin maaliin
ymmärtäisinkö että tämä taistelu voidaan voittaa
Ja rakkauden tähden
hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tähden
kaikkien taisteluidemme keskellä
suu ja korvat multaa täynnä
kuulisin
sittenkin kesän ja veden liplatuksen rantakiviin
enemmän kuin kesän ja veden liplatuksen rantakiviin
enemmän kuin sinut
Siinä kaikessa minä kuulisin
Ja kaikkeuden ääntä kuuntelisin hymyillen
kun elämä minussa voittaisi vaikeimmat viholliseni,
ainoat todelliset viholliseni
oman sydämeni raadollisuuden
syvään juurtuneen taipumukseni puolustella
ja kätkeä pahuuteni tekosyihin vedoten
niin, rakkaani
Kun emme pakene todellisuutta
kesään ja rannan kiviin
veden liplatukseen ja tuulen kohinaan oksistoissa
emme sinuun
emme minuun
niin, rakkaani
silloin voimme nämä kaikki saada ja säilyttää
Jos
vain taivutamme itsemme
maailman tuhansien äänten läpi
kuulemaan
toisemme
taisteluiden keskellä
ei niin kuin sydämemme sanoisi
ei niin kuin tahtomme ja tunteemme sanoisivat
vaan niin kuin se mikä on kaikkia näitä syvemmällä
sanoo
Silloin varmasti voitamme
sillä rakkaani, se on totta, totta:
vain taisteluiden keskellä voidaan voittaa
Jos minä olisin sodassa
eturintamalla
jossain
ja jos minä olisin
suu ja korvat multaa täynnä
maan vavahdellessa suunnattoman moukarin iskuista
uneksisinko sinusta
uneksisinko kesästä ja veden laulusta rantakiviin
Mutta olenhan minä sodassa, olen
olen ihminen ja jossain päin maailmaa
tälläkin hetkellä
ihmiset
niin kuin minä
uneksivat
ja silti täyttävät velvollisuutensa
sen minkä velvollisuudekseen kokevat
eivätkä anna tuumaakaan periksi vihollisen edessä
tiedän sen ja tiedän että tämä taistelu voidaan voittaa
Ja jos olisin sodassa eturintamalla jossain
kuvittelisinko millaista
olisi olla jossain missä on rauha
että olisin kaupungissa
missä hanoista tulisi puhdasta vettä ja kaupasta saisi ruokaa
eikä minulla olisi pulaa oikeastaan mistään
vaikka välillä olisi tiukkaakin
ja monenlaiset kiusaukset pommittaisivat minua
Ehkä rakastuisin naapurin vaimoon
hän on hyvin viehättävä
tällaista tunnetta en ole kokenut koskaan ennen
tiedän että olemme luodut toisillemme
mutta kaikki nämä taistelut voidaan voittaa
Kaikkien äänten
kaikkien unelmien ja tunteiden
pommituksen keskellä
syventyisin siihen mikä on olennaista ja tärkeää
ja sydämessäni kipeästi hymyillen
minä kovettaisin kasvoni enkä enää puhuisi hänen kanssaan
en elättelisi turhia haaveita
sinulla on miehesi
Rakkaus ei ole antautumista
tunteisiin jotka vain tuntuvat rakkaudelta
vaan rakkaus on
juuri niistä kieltäytymistä
suuremman hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tähden
Elämän tähden
Makaisin rintamalla
suu ja korvat täynnä multaa
ja ajattelisin
että jos olisin maassa missä on rauha
ja asuisin kaupungissa missä on saatavilla kaikkea
ymmärtäisinkö olevani keskellä sotaa
ja ymmärtäisinkö että se voidaan voittaa
jos sydämissämme on rauha
hiljainen kohta
niin että
tuhansien ulvovien ja vinkuvien äänten läpi
voimme kuulla, ja nähdä jotain olennaista, olennaisempaa
rakasta ja tärkeää
niin
silloin voimme taistella voittoon
siellä ja täällä
ja jos vaikka kärsimmekin kamppaillessamme
on kasvoillamme hymy
ruumiimme tosin kärsivät hetken aikaa, ehkä sielummekin vapisee
mutta rakkautta ne eivät voi polkea maahan
rakkautta ne eivät voi tuhota
mitkä?
alhaiset ajatukseni, itsekkäät, pintapuoliset vaistoni
egoistiset tarpeeni
rakkautta ne eivät voi tuhota
Ja siitä rakkaudesta minä elän
kun sydämessäni kaikkien taisteluiden keskellä
on hiljainen kohta
suloinen järkkymätön rauha
Jos minä olisin sodassa
eturintamalla jossain
ja jos minä olisin
Tietokoneen näyttöruudun äärellä
tuhansien runojen keskellä
sinkoilevien sanojen sanojen sanojen keskellä
jonkun sanat
tai asenne sanojen takana
niin kuin minä niitä nyt tulkitsen
ärsyttäisivät minua aivan suunnattoman paljon
ja mieleni tekisi
se olisi niin kovin helppoakin
ilman nimimerkkiä huudella puskasta
totuuden sanat
ähkiä mielihyvästä
että sainpa sanotuksi ja taitavasti
sivalsin maaliin
ymmärtäisinkö että tämä taistelu voidaan voittaa
Ja rakkauden tähden
hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tähden
kaikkien taisteluidemme keskellä
suu ja korvat multaa täynnä
kuulisin
sittenkin kesän ja veden liplatuksen rantakiviin
enemmän kuin kesän ja veden liplatuksen rantakiviin
enemmän kuin sinut
Siinä kaikessa minä kuulisin
Ja kaikkeuden ääntä kuuntelisin hymyillen
kun elämä minussa voittaisi vaikeimmat viholliseni,
ainoat todelliset viholliseni
oman sydämeni raadollisuuden
syvään juurtuneen taipumukseni puolustella
ja kätkeä pahuuteni tekosyihin vedoten
niin, rakkaani
Kun emme pakene todellisuutta
kesään ja rannan kiviin
veden liplatukseen ja tuulen kohinaan oksistoissa
emme sinuun
emme minuun
niin, rakkaani
silloin voimme nämä kaikki saada ja säilyttää
Jos
vain taivutamme itsemme
maailman tuhansien äänten läpi
kuulemaan
toisemme
taisteluiden keskellä
ei niin kuin sydämemme sanoisi
ei niin kuin tahtomme ja tunteemme sanoisivat
vaan niin kuin se mikä on kaikkia näitä syvemmällä
sanoo
Silloin varmasti voitamme
sillä rakkaani, se on totta, totta:
vain taisteluiden keskellä voidaan voittaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno runo ! Paljon ajateltavaa, pohdittavaa.
Oli kiva lukea taas ajatuksiasi, äitiparta,
Enempää en uskalla kommentoida, vaikka haluaisinkin, joku kuitenkin puskasta huutelee
" mielistelijäksi ". Kiitos !