- - -
Sinä olit jo unessa
kun painoin pääni kainaloosi
ja tuulessa suhisivat rannan kaislat.
Sinä olit jo unessa
ja sumu peitti väreilevän järven,
ja vene lipui hiljaista selkää.
Sinä olit unessa
ja heräsit hymyillen.
Rakkaani, heräsit hymyillen.
Kun yö peitti syliinsä
rantaan kohahtavan veneen
sinä heräsit hymyillen.
Ja silloin kaislat lauloivat, lauloivat.
[ Tämä tapahtui 9. 1. 2009 noin klo 21:20 - 21:25, vähän myös 21:28 - 21:35. ]
Sinä olit jo unessa
kun painoin pääni kainaloosi
ja tuulessa suhisivat rannan kaislat.
Sinä olit jo unessa
ja sumu peitti väreilevän järven,
ja vene lipui hiljaista selkää.
Sinä olit unessa
ja heräsit hymyillen.
Rakkaani, heräsit hymyillen.
Kun yö peitti syliinsä
rantaan kohahtavan veneen
sinä heräsit hymyillen.
Ja silloin kaislat lauloivat, lauloivat.
[ Tämä tapahtui 9. 1. 2009 noin klo 21:20 - 21:25, vähän myös 21:28 - 21:35. ]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä pidin todella paljon tästä
sinun tekstistäsi...
Kiitos sinulle!
runosi on sulonen, kerrassaan sulonen lukuhetki.
Ja tuo päätös
' Ja silloin kaislat lauloivat, lauloivat '
kuin tuutulaulu.
Kiitos !
kaunis runosi on. Näen tuon hetken mielessäni ja lämmön tunnen myös. Onnellinen on sinun rakkaasi. Runon rytmi keinuttaa kuin niitä kaisloja rannassa. Kiitos tämä toi hyvän mielen iltaan.
Ihan kuin havahtuminen olisi tulosta ymmärryksestä,,,pidän kauniista ja tässä on melodia...Kiitos
Tarkkis
miten ihana runo...
jokaiselle palautteen antajalle,
sydämellinen toivotus hyvää matkaa,
loppuvuotta 2009
ja vielä eteenkin päin.
♥
Runo tapahtui klo 21:20 - 21:25 minkä jälkeen muokkasin tekstiä 21:28 - 21:35.
Jokaisen runon tosi tapahtuma on sen kirjoittaminen.
Kuten tarkkis toteaa tässä oli jotain laulavaa, melodian kaltaista...
Muokkausvaiheessa teksti vähän muuttui.
Vaikutelma yleensä syntyy pienistä teknisistä seikoista, pienistä nyansseista.
Niin lyhyiden kuin pitkien runojen suhteen. Yksikin pilkun paikka voi muuttaa syntyviä aistimuksia ja tunnelmaa olennaisesti. Minulla pilkunpaikat ja rivijaot ovat enemmän vaistonvaraisia, useinkin spontaanisti syntyviä, ei harkittuja, mutta joidenkin runojen kohdalla - niin kuin tässä - sorrun muokkaamiseen ja joskus se on lopputulokselle eduksi, joskus ehkä haitaksi.
Alkuperäinen runo oli mielestäni liiankin laulava, mutta lopputulos taas liian hiottu.
Niiden välimuoto saattaisi olla
Sinä olit jo unessa
kun painoin pääni kainaloosi,
ja tuulessa suhisivat rannan kaislat.
Sinä olit jo unessa
ja sumu peitti väreilevän järven,
ja vene lipui hiljaista selkää.
Sinä olit unessa
ja heräsit hymyillen.
Rakkaani, heräsit hymyillen.
Kun yö peitti syliinsä
rantaan kohahtavan veneeni
sinä heräsit hymyillen.
Ja kaislat lauloivat, lauloivat.