taistelen yhden ihmisen puolesta josta ei kukaan näytä tahtovan ottaa vastuuta.
psykiatrian mielestä he ovat tehneet kaikkensa kun kirjoittivat reseptit lääkkeisiin.
lääkäri sanoo ettei voi pakottaa ottamaan lääkkeitä. eikä myöskään tutkimuksiin.
omaiset eivät uskalla puuttua mihinkään.
tämä ihminen lukitsee itsensä sisälle päiväkausiksi. piiloittaa avaimet.
jos ei löydä avaimia niin joskus myös on ulkona
eikä pääse sisälle.
ruokaa ei ole joskus viikkoihin. siis on syömättä.
tällainen on yhteiskunta. ja näin huolta pidetään heikoista ja sairaista.
psykiatrian mielestä he ovat tehneet kaikkensa kun kirjoittivat reseptit lääkkeisiin.
lääkäri sanoo ettei voi pakottaa ottamaan lääkkeitä. eikä myöskään tutkimuksiin.
omaiset eivät uskalla puuttua mihinkään.
tämä ihminen lukitsee itsensä sisälle päiväkausiksi. piiloittaa avaimet.
jos ei löydä avaimia niin joskus myös on ulkona
eikä pääse sisälle.
ruokaa ei ole joskus viikkoihin. siis on syömättä.
tällainen on yhteiskunta. ja näin huolta pidetään heikoista ja sairaista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on kyllä nykyaikana. Tuossa minulle särähtää ennen kaikkea tuo "omaiset eivät uskalla puuttua mihinkään". Miten monelle ne omat omaiset ja läheiset ovat muuttuneet täysin tuntemattomiksi, joilta ei ainakaan saa mitään tukea silloin kun sitä eniten tarvitsisi... No, taistelijoita tarvitaan, hyvää yötä sinulle ja tsemppiä työviikonloppuun...
lähiomainen on ainoa lapsi ja hän ei uskalla oikein sanoa mitään äidilleen ja ei myöskään oikein uskalla puuttua hänen elämään.
hän kyllä välittää mutta ei tiedä mitä tekisi
:-(
hän on siis apua hakenut joka puolelta mutta kukaan ei vastuuta vaan tyrkkää eteenpäin.
saatko omaan pahoin-vointiisi apua?
Lapsuudenaikainen ystäväni poti myös pitkään masennuksesta. Itsemurhayrityksen jälkeen oli hetken sairaalassa, josta passitettiin kotiin lääkkeiden kanssa. Niiden avulla hän sitten onnistui riistämään itseltään hengen. Näin vuosienkin jälkeen joskus mietin että miten olisin voinut häntä auttaa...
ystäväni teki itsemurhan. en olisi uskonut.
mutta tuossa ap. jutussa ei sellaisesta ole kyse. tällä ihmisellä on jonkunlainen dementia.
mutta myös kaikenlaisia harhaluuloja jne.
joskus jopa käy kaupassa ja ostaa jotakin syömistä mutta joskus on viikkojakin ilman ruokaa. ei siivoa koska hän itse ei ole sotkenut vaan hänen serkut käyvät hänen luona öisin syömässä ja sotkemassa.
yleensä piilottaa avaimensa ja myös puhelimen.
vaikea auttaa ihmisiä jotka ei mielestään apua tarvitse :-(
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001523&posting=22000000040755892
tuohon toiseen aiheeseen? sinä osaat linkitellä kyllä mutta mikset kommentoi?
joku päivä heikkoja ja voimattomia..
minä olen aivan surusta suunniltaan kun vanha mummoni ,joka on kasvattanut omaa poikaansa kotona koko ikänsä (mummu 82,poika 45),antanut tän poikansa tuoda OMAN POIKANSA asumaan mummolaan, ja nyt kun pojanpoikakin on siinä iässä et alkanu viina ja huumeet kiinnostaa,ovat alkaneet myymään kaikkea meiän mummon omaisuutta.kaikki mitä mummo on lahjaksi saanut meiltäkin,on myyty. tää on kauheeta.
se oli saanut sellasen ovikellon kaupungilta,missä niin kova ääni et kuulee varmasti(mummo puolkuuro) ni nää oli senkin myyneet. asun monen sadan kilsan päässä niistä,ja mun sisko on ainoa joka siel niikun jatkuvasti käy.sitte päivittelee mulle sitä touhua. no samaa teen nyt ite,eli en muuta kun tääl jauhan,mutta miten voin auttaa mummoa jonka poika on väkivaltanen ja narkkari. ja mummo on pien kun rusina.ei mahda minkään niille kahelle .ukki kuoli 2v sitten..sekin oli aika kova mummoa kohtaan.. voi paska miten kurja olo.
sinullakin. entäs vanhainkoti? ehkä olisi parempi mummolle tuossa tilanteessa.
nyt hänet on vihdoinkin otettu sisään psykiatsriselle. hieno juttu!
juoruilu!
Et pitäisi varmaan itsekään siitä että joku sinua hoitava levittelisi asioitasi.
riivaa? luetko muita palstoja yleensä?
tietenkään kenenkään potilastietoja ei saa levitellä missään. esimerkkitapauksia kylläkin saa jos niistä ei ks. ollutta ihmistä voi tunnistaa.
olisit vaan iloinen että avuntarvitsija sai sitä apua vihdoinkin etkä viitsisi ihan turhia taas jankuttaa.