minä tutustuin erään todella kauniiseen naiseen. meillä paljon samoja harrastuksia ja muutenkin tunnen vetoa häneen.
hän on kuitenkin bi ja sanonut ettei koskaan haluaisi kertoa vanhemmilleen että seurustelee naisen kanssa.
onko suhteemme ihan tuomittu tuhoon? kannattaako minun edes yrittää ruveta lähemmäksi kuin ystäväksi hänen kanssaan? hän kyllä mielestäni flirttailee kanssani ja muutenkin tuntuu tosi avoimelta. tykkään hänen seurasta, tosi enerkinen persoona =)
on kyllä sen verran nätti nainen että pelkään myös tuntetani itseni riittämättömäksi hänelle tai että hän lähtee miehen perään lopulta, kun kuitenkin bi on.
miten on, mitä mieltä olette? onko turhaa edes yrittää?
hän on kuitenkin bi ja sanonut ettei koskaan haluaisi kertoa vanhemmilleen että seurustelee naisen kanssa.
onko suhteemme ihan tuomittu tuhoon? kannattaako minun edes yrittää ruveta lähemmäksi kuin ystäväksi hänen kanssaan? hän kyllä mielestäni flirttailee kanssani ja muutenkin tuntuu tosi avoimelta. tykkään hänen seurasta, tosi enerkinen persoona =)
on kyllä sen verran nätti nainen että pelkään myös tuntetani itseni riittämättömäksi hänelle tai että hän lähtee miehen perään lopulta, kun kuitenkin bi on.
miten on, mitä mieltä olette? onko turhaa edes yrittää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"tuhoon tuomittukko?
onkoonkoonkoonko 10.1.2009 klo 02.54
hän on kuitenkin bi ja sanonut ettei koskaan haluaisi kertoa vanhemmilleen että seurustelee naisen kanssa."
Joko hän ei kerro vanhemmilleen tai sitten hän oppii elämään riippumatta omien vanhempiensa mielipiteistä. Jälkimmäinen on tehtävä joka tapauksessa, sillä hänen vanhempansa eivät omista häntä. Hän ei ole MITÄÄN velkaa heille, vaikka vanhemmat yrittävät niin vihjaista, koskapa hän ei saanut päättää omasta syntymisestään eikä siitä perheestä johon hän syntyi.
Hetki jolloin näytin keskisormea suvulleni kuului elämäni kohokohtiin. Toinen kohokohta oli kun kamppasin koulukiusaajani koulun portaikossa. Jälkimmäinen tuo mieleen Duudsonien temput.
Ei ole tuhoon tuomittu. hän sentään on bi, itse olen vähintäänkin ihastunut naiseen joka on hetero. alkuun vihjaili että voisi olla jotain muutakin, mutta ei sittenkään...
jota haluaa rakastaa kauemminkin kuin seksisuhteen ajan, niin mieli voi muuttua ja haluaakin kertoa tästä tärkeästä ihmisestä vanhemmilleenkin.
Ei mistään suhteista etukäteen tiedä kestääkö vai loppuuko. Jos jo valmiiksi ajattelee ettei tästä mitään tule, niin ei siitä sitten mitään tule:)
otettava ja katsottava mihin se nainen on valmis.Jos tuntee itsensä niin heikoksi ettei kestä pakkeja,niin on parempi antaa olla.
Ite mielummin ihastuisin/rakastuisin naiseen joka ei pelkää seurustella naisen kanssa ja on avoin vanhemmilleen.Mutta eihän sitä pysty valitsemaan kehen rakastuu.Mut oon kyllä valinnut kahdesta vaihtoehdosta,alkaakko leikkiin vai antaa olla ja peräytyä.Jälkimmäinen vaihtoehto on tullut liiankin tutuksi ja ne naiset onkin kaikki suhteessa miehen kanssa.
Onko naisen vanhemmat paljon mukana hänen elämässään? läheisiä? Jos eivät, eihän sillä ole paljonkaan merkitystä tietävätkö he vai ei, varsinkin jos asuvat eri paikkakunnilla. Kypsyttyään voi jopa kertoakin.
Ei asia minusta pelkästään vanhemmille kertomisesta ole kiinni. Eri juttu sitten onko hän kiinnostunut sinusta. Bisseys ei sinällään ratkaise mitään.
selitin ehkä hieman väärin =)
tarkoitin tuolla ei kerro vanhemmilleen kohdalla, ettei ole julkisesti bi, vaan hetero. meidän siis pitäisi seurustella salassa, eikä voitaisi hänen kotikaupungissa kävellä käsikädessä ulkona koska muuten paljastuisimme =(
onko kukaan ollut tälläisessä suhteessa?
En tykkää missään kävellä käsi kädessä, koska mun mielestä se asia ei vaan kuulu kellekkään ulkopuolisille, vaikka muuten olenkin suht avoin ja vanhempani tietävät minusta vaikka aiheesta ei puhutakkaan!
Mutta musta ei ole mitään järkeä lähteä heteron kanssa leikkimään piilosilla..! Itse just samanmoisen tilanteen jätin sikseen..! Ei vaan mitään tolkkua tollasessa..