FW: Kallen kutsuntatarkastus

Tässä alkavan vuoden toivotukseksi uusvanha tarina Kallen kutsuntatarkastuksesta. :)

PS. Tämä palsta on melkein kuollut. Nyt pitää kaikkien aktivoitua kirjoittamaan uusia tarinoita. Itseni mukaanlukien.

-Helmut-

*****

Terveyskeskuksen ala-aulassa oli tänä syyskuisena aamuna poikkeuksellisen paljon tungosta. Suurin osa näistä ihmisistä oli poikia, nuoria miehiä, jotka odottivat vuoroaan lääkärin vastaanotolle armeijan kutsuntoja edeltävään tarkastukseen, missä määriteltäisiin heidän palveluskelpoisuusluokkansa. Heidän joukossaan oli myös 18-vuotias Kalle, jolle tämä oli tietenkin aivan uusi ja jännittävä kokemus. Hän istui pehmustetulla tuolilla keskellä ala-aulaa ja odotti vuoroaan. Tutkimushuoneiden ovet avautuivat vähän väliä ja huoneista tuli ulos poikia samalla kun lääkärit huusivat sisään jo seuraavan nuoren miehen. Kaikki tuntui etenevän sotilaallisella täsmällisyydellä, vaikkei vielä armeijassa oltukaan.

Kalle teki heti sen havainnon, että osa lääkäreistä näytti olevan miehiä ja osa naisia. Hän ajatteli mielessään, kummanko sukupuolen suorittamaan tarkastukseen hän haluaisi ja totesi sen lopulta olevan varmaankin ihan sama. Tuskinpa sillä olisi mitään suurempaa merkitystä. Tarkastus oli varmaan aivan samanlainen tekipä sen sitten nainen tai mies. Toisaalta eihän hän voinut sitä tietää, koska ei ollut koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tarkastuksessa. Epätietoisuus kalvoi siten väistämättä hänen mieltään.

Kalle oli toki kuullut ja lukenut monestakin lähteestä ilkeitä juoruja, että kutsuntatarkastuksessa pojille tehtäisiin ns. lusikkatesti, jossa kylmä lusikka painettaisiin vasten kiveksiä ja katsottaisiin, miten pojat siihen reagoisivat. Näille jutuille Kalle oli vaan nauranut ja todennut niiden olevan huonoa pelotteluhuumoria. Eihän siellä mitään sellaista tehtäisi. Ja mitä kutsuntalääkärit siitä muka hyötyisivät? Eivät kerrassaan mitään. Tuskinpa tarkastuksessa tarvitsisi muuta kuin ottaa yläruumis paljaaksi, jos edes sitäkään.

Seurasi noin kymmenisen minuuttia ennen kuin Kalle huudettiin sisään erääseen tutkimushuoneeseen. Astuttuaan sisälle huoneeseen Kalle havaitsi välittömästi, että huoneessa oli hänet sisälle huutaneen naislääkärin lisäksi myös toinenkin nainen, joka oli huomattavasti neljänkympin kieppeillä olevaa lääkäriä nuorempi. Kaksi naista hänen lääkärintarkastuksessaan oli kuitenkin asia, joka sai Kallen hetkellisesti hämilleen.

”Huomenta vaan, sinä olet Kalle”, aloitti lääkäri samantien.

”Olen”, vastasi Kalle ja tunsi pientä hermostuneisuutta miettiessään, olisiko myös tämä nuorempi nainen paikalla huoneessa hänen tarkastuksensa aikana.

”Minä olen Pirjo ja toimin täällä kutsuntalääkärinä ja Annika terveydenhoitajana avustaa minua”, esitteli vanhempi naisista itsensä ja tämän ujonnäköisen vaaleaverikön, joka ei varmasti ollut kuin pari vuotta Kallea vanhempi, korkeintaan 21- tai 22-vuotias.

Annikan pitkät vaaleat hiukset olivat poninhännällä ja hän hymyili muikeasti Kallelle, kun tämä katsoi häntä kohti.

Mitähän tästä vielä tulee, ajatteli Kalle itsekseen katsoessaan vuoronperään näitä kahta naista, jotka tekisivät hänelle pian jonkinlaisen lääkärintarkastuksen. Mitähän kaikkea tämä tarkastus tulisi oikein pitämään sisällään? Voisivatko juorut sittenkin pitää paikkansa?

Lääkäri keskeytti kuitenkin onneksi Kallen mielikuvituksen laukkaamisen.

”Tämä on siis kutsuntatarkastus, jossa tarkistetaan sinun terveydentilasi ja määritetään sinulle palvelusluokka, mikä voi varusmiespalveluksen aikana vaikuttaa sijoitukseesi, mahdollisiin vapautuksiin jne. Suoritamme sinulle joitakin rutiininomaisia tarkistustoimia”.

Rutiininomaisia tarkastustoimia. Mitähän ne mahtaisivat olla?

”Riisuudu alushoususillesi, niin aloitetaan. Voit laskea vaatteet siihen tuolille oven vieressä”, sanoi lääkäri äänensävyllä, johon ei liiemmin ollut vastaanpanemista.

Kalle tunsi vatsanpohjastaan kouraisevan. Joutuisiko hän olemaan näiden naisten edessä pelkillä kalsareilla? Vastaus oli yksinkertainen: kyllä joutuisi, mikä hermostutti selvästikin ujoa poikaa vielä lisää.

Kalle riisui yltään sinisen collegepaidan ja sen alla olevan valkoisen t-paidan, mikä paljasti hänen vielä aika poikamaisen ylävartalonsa. Rintakarvoja ei ollut montaakaan ja ainoat karvat taisivatkin olla hänen kainaloissaan. Hän potkaisi kengät jalastaan, avasi sinisten farkkujensa vyön ja napit ja veti nopealla liikkeellä farkut pois jalastaan. Hän kumartui ja riisui vaaleat sukkansa ollen nyt huoneessa pelkillä alushousuilla.

Lääkärin keskittyessä lukemaan tällävälin Kallen terveystietoja Annika oli seurannut koko ajan Kallen riisuutumista. Ihmekös tuo, sillä pojalla vaikutti olevan jokseenkin timmi kroppa, vaikkakaan mistään lihaskimpusta ei Kallen kohdalla voinut todellakaan puhua. Aika namu, ajatteli Annika katsoessaan pojan söpöjä kasvoja, mutta muisti kuitenkin heti, että hän ei missään nimessä saisi edes ilmeellään osoittaa, mitä hän juuri nyt oli ajattelemassa. Niinpä hän tietoisesti vakavoitti ilmettään vielä entisestään.

Kallella oli yllään mustat, varsin tiukat alushousut, joissa oli ehkä noin kymmenen sentin lahje. Annika oli juuri mielessään arvuuttelemassa, minkähän kokoinen Kallella oli se…, kun lääkäri katkaisi hiljaisuuden.

”Ahaa, oletkin jo valmis”, hän sanoi ja katsoi Kallea, joka seisoi keskellä huonetta, armeijan termiä käyttäen, lonkkalevossa.

Lääkäri teki Kallelle ensin normaalit mittaukset. Pojalla oli pituutta 180 senttiä ja painoa 72 kiloa. Hän pyysi Kallea nostamaan käsiään ylös, jotta voisi mitata tämän rinnan ympärysmitan. Kalle teki työtä käskettyä ja hänen rinnan ympärysmitakseen saatiin 101 senttiä.

Mittausten jälkeen lääkäri pyysi Kallea istuutumaan tuolille. Hän kyseli tältä valmiin kyselylomakkeen perusteella pojan terveyteen, mahdollisiin sairauksiin ja allergioihin liittyviä kysymyksiä. Kalle vastasi suurimpaan osaan kysymyksistä kieltävästi, mikä johtui yksinkertaisesti siitä, ettei hänellä ollut mitään erityisiä allergioita, sairauksista nyt puhumattakaan. Hän ei edes muistanut, milloin viimeksi oli ollut sairaana. Siitä oli todella kauan.

”Milloinkas olet ollut viimeksi lääkärintarkastuksessa?” kysyi lääkäri vaihtaen puheenaihetta pojan olemattomista sairauksista aktuaalisempaan kohteeseen.

”Siitäkin on kyllä vähän aikaa. Taisi olla lukion ensimmäisellä”, vastasi Kalle pinnistäen muistiaan ja jatkoi kertomalla, että se ei kyllä ollut oikeastaan mikään varsinainen lääkärintarkastus, sillä lääkäri oli vain tyytynyt tiedustelemaan Kallelta aivan jotain perusjuttuja.

”Vai niin. No, sitten onkin hyvä, että tämä kutsuntatarkastus on aika perusteellinen”, sanoi lääkäri eleettömästi ja loi silmäyksen myös Annikaan, joka ei kuitenkaan sanonut mitään.

Kalle ei pitänyt erityisesti kuulemastaan. Perusteellinen tarkastus kuulosti aika pahalta.

”Ota sitten alkkarit pois”, sanoi lääkäri viimein sen, mitä Kalle oli todella pelännyt.

Kalle jähmettyi paikoilleen hetkeksi. Hänen käskettiin riisua vielä alushousutkin. Tämä oli aika noloa! Pian hän olisi täysin alasti näiden kahden naisen edessä. Eikä varmaan tarvinnut kahta kertaa arvuutella, mikä ruumiinosa häneltä seuraavaksi tarkastettaisiin.

Kalle riisui alushousunsa ja vei ne muiden vaatteidensa päälle tuolille. Hän kääntyi kohti lääkäriä, joka käski hänen tulla seisomaan aivan tämän eteen. Lääkäri oli istuutunut pienelle jakkaralle tutkimuspöydän viereen, mistä hänen olisi hyvä suorittaa seuraavat tutkimustoimenpiteet. Hän veti parasta aikaa muovisia kumihansikkaita käsiinsä.

”Älä jännitä tätä yhtään, Kalle. Tunnustelen ensin vähän sinun kiveksiä ja nivustaipeita, ettei niissä ole mitään poikkeavaa. Sanon tämän vain siksi, että yleensä pojat jännittävät ja hermoilevat tätä aivan turhaan”, sanoi lääkäri ihan kuin tässä ei olisi mitään ihmeellistä.

Kalle ei sanonut mitään, mutta häntä jännitti tämä kuitenkin melkoisesti. Olihan tämä hänen elämänsä ensimmäinen kerta, kun hänen sukupuolielimiään tutkittaisiin lääkärissä.

Kalle seisoi nyt pienessä haara-asennossa lääkärin edessä, kun tämä aloitti tunnustelemaan ja painelemaan pojan nivustaipeita kummaltakin puolelta siirtäen sormillaan tämän kivespusseja sivuun vuoroin kummaltakin puolelta.

Annika seisoi hiljaa vieressä ja katsoi tarkasti, mitä lääkäri parasta aikaa teki. Hän oli luonnollisestikin katsellaan mitannut Kallen penistä, joka heilahteli levollisena aina vähän lääkärin tarkastaessa edelleen huolellisesti pojan nivusia. Penis oli kooltaan aika normaali 18-vuotiaalle, vaikkakin Annika oli arvellut sen olevan vähän kookkaampi vielä silloin, kun Kallella oli alkkarit jalassaan.

”Nivustaipeet pitää tutkia tarkkaan ja yrittää löytää mahdolliset tyrät. Ne voivat haitata esimerkiksi pitkiä marssisuorituksia armeijassa”, selitti lääkäri tämän toimenpiteen tarkoitusta.

Kalle ei selityksestä juurikaan piitannut, vaan toivoi tämän päättyvän todella pikaisesti, ennen kuin hänen peniksensä alkaisi reagoimaan kiusallisella tavalla tähän käsittelyyn. Se olisi erittäin noloa, jos hän saisi erektion tässä ja nyt. Pelkkä ajatuskin kauhistutti.

Lääkäri lopetti vihdoin tunnustelun ja Kalle melkein jo huokaisi helpotuksesta, kun lääkäri sanoi samalla:

”Käy sitten tuohon tutkimuspöydälle selällesi”.

Voi ei, tämä ei ollut vielä ohi.

Kalle otti muutaman askeleen ja nousi tutkimuspöydälle ensiksi istualleen. Hän heilautti jalkansa reunan yli ylös pöydälle ja laski ylävartaloaan, kunnes hän oli siinä täysin makuulla. Lääkäri tuli pöydän viereen ja Annika sen toiselle puolelle. Vaikutti vähän siltä, että edellinen toimenpide jatkuisi Kallen ollessa nyt makuulla selällään.

”Levitäpä hiukan jalkojasi, Kalle, niin jatketaan”, kehotti lääkäri.

Kalle oli arvannut oikein. Toimenpide jatkuisi.

Lääkäri tarttui nyt ensimmäistä kertaa Kallen penikseen tunnustellen sitä huolellisesti eri kohdista.

Voi Jeesus, tämä oli todella noloa.

Kalle tunsi peniksensä alkavan vähitellen reagoimaan lääkärin kosketukseen ja olikin nyt jo vähän jäykistynyt. Hän oli saamassa täyden erektion hetkellä millä hyvänsä!

Sekä lääkäri että Annikakaan eivät tuntuneet välittävän siitä mitään, vaikka olihan heidän täytynyt huomata Kallen ”herääminen”, koska kummankin naisen katse oli koko ajan suunnattuna Kallen jalkoväliin. Tietenkin he huomaisivat sen!

Lääkäri veti hitaasti Kallen esinahkaa taakse, jolloin poika selvästikin säpsähti.

”Hei, mitä nyt…?” Kalle kysyi nostaen vähän päätään ylös.

”Pysy vaan siinä paikallasi. Tutkin vain, pääseekö esinahkasi liikkumaan vapaasti”, vastasi lääkäri ja jatkoi toimitusta välittämättä sen enempää Kallen reaktiosta.

Esinahan vetäminen vuoroin taakse ja eteen saisi hänen erektiostaan entistäkin vahvemman ja entistä nopeammin. Eikö tämän pitänyt olla vain pikainen kutsuntatarkastus? Nähtävästi ei, sillä tällä hetkellä hän vaikutti olevan hyvin perusteellisessa tarkastuksessa. Tai ainakin hänen eräs ruumiinosansa oli.

Lääkäri liikutti Kallen esinahkaa vielä muutaman kerran, kunnes tämän penis oli täydessä mitassaan. Pahin oli siis tapahtunut, vai oliko sittenkään. Vielä.

”Näyttää siltä, että sait pienen erektion. Se on ihan normaalia”, totesi lääkäri ilman mitään merkkiä siitä, että hän olisi tästä mitenkään yllättynyt.

Kalle ei puhunut mitään. Tämä oli nöyryyttävää! Vaikka hän oli kuinka yrittänyt, ettei reagoisi tähän millään tavalla, se oli ollut lopulta aivan mahdotonta. Hänen peniksensä oli nyt kivikovana eikä hän voinut sille enää mitään.

Myöskään Annika ei sanonut mitään vaan ainoastaan hymyili hiukan. Kallen penis näytti nyt ymmärrettävästi suuremmalta kuin koskaan ja Annika paloi halusta päästä koskettamaan sitä. Miten Kalle mahtaisi siihen sitten reagoida? Mutta sen aika ei ollut vielä. Harmi sinänsä.

”Annatko mittanauhan, Annika?” sanoi lääkäri seuraavassa tutkimuspöydän toisella puolella seuraavalle apulaiselleen.

Annika kaivoi valkoisen hoitajantakkinsa taskusta mittanauhan ja ojensi sen lääkärille.

Kalle seurasi tätä tyrmistyneenä. Aikoiko lääkäri mitata hänen penistään? Ei helvetti.

”Pysy edelleen paikoillasi, Kalle. Teen vähän mittauksia”, sanoi lääkäri ja levitti mittanauhan auki.

Hän asetti sen toisen pään aivan Kallen peniksen tyveen sen etupuolelle ja painoi sitten nauhan kulkemaan tiukkana pitkin pojan ”välinettä” aivan terskan päähän asti.

”Mitta erektiossa 15 senttiä ja ympärysmitta…”

Hän asetti seuraavaksi nauhan kevyesti pojan peniksen ympäri mitaten sen paksuutta.

”…13 senttiä”, hän sanoi ilmoittaen Kallen ”strategiset” mitat ja antoi sen jälkeen mittanauhan takaisin Annikalle.

Kalle huokaisi syvään, sillä hän oli tiedostamattaan pidättänyt hengitystään mittauksen aikana. Miten tällaista voi tapahtua? Hän ei ollut voinut ikinä uskoakaan, että kutsuntatarkastuksessa mitattaisiin poikien penikset - vieläpä erektiossa. Vai oliko Kalle sitten poikkeus?

”Tarkastetaan vielä nuo kivekset”, ilmoitti lääkäri Kallen kauhistukseksi, ettei tämä vieläkään ollut ohi.

Kalle näytti arvatenkin huolestuneelta.

”Tämä ei satu, ota vaan ihan rauhallisesti”, vastasi lääkäri Kallen kysyvään katseeseen.

Hän kosketti Kallen vasenta kivespussia ja liikutteli sormillaan kivestä sen sisällä tarkistaen, että se liikkui vapaasti. Hän painoi sitä vähän voimakkaammin, mikä sai Kallen tuntemaan hetkellisen paineentunteen ja hän voihkaisi hieman. Lääkäri jatkoi tehden saman toimenpiteen myös toiselle kivekselle tunnustellen sitä kymmenen-viisitoista sekuntia.

”Hyvältä vaikuttaa. Kivekset liikkuvat pusseissa ihan mukavasti eikä mitään muutakaan normaalista poikkeavaa niissä ole”, sanoi lääkäri vaikuttaen tyytyväiseltä.

Kalle ei todellakaan tiennyt, mitä tuohon olisi pitänyt sanoa. Onneksi se oli nyt ohi, vaikkakin hänen peniksensä olikin edellisten toimenpiteiden jäljiltä edelleen täydessä erektiossa.

”Käänny sitten ympäri ja asetu kontillesi”, sanoi lääkäri.

Kalle ihmetteli, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän nousi ylös, kääntyi ympäri ja asettautui nelinkontin tutkimuspöydälle.

”Nyt sinun pitää yrittää rentoutua, Kalle”, sanoi lääkäri äänellä, joka oli hyvin levollinen, mutta se sai pojan olotilan entistäkin jännittyneemmäksi.

Mitähän nyt oikein tapahtuisi?

”Tunnustelen kohta sormella sinun peräsuoltasi ja eturauhastasi. Se voi tuntua vähän epämiellyttävältä, mutta se ei satu, jos vain olet mahdollisimman rentona. Se voi jopa tuntua ihan hyvältä”, ennakoi lääkäri.

Työntäisikö lääkäri sormensa nyt hänen peräaukkoonsa? Ei kai.

Lääkäri levitti sormillaan Kallen pakaroita paljastaen pojan pakaravaon ja peräaukon suun. Kalle jännitti heti vastaan, mutta lääkäri kehotti häntä taas rauhoittumaan ja rentoutumaan. Tämä ei kestäisi kuulemma kuin hetken.

”Ole rentona, äläkä jännitä sulkijalihastasi. Muuten tämä on vähän hankalampaa”, käski kutsuntalääkäri.

”Voi ei”, mutisi Kalle hiljaa.

Lääkäri työnsi hitaasti oikean etusormensa Kallen peräaukkoon. Poika ähkäisi vähän, mutta yritti pitää tunteensa kurissa ja pysyä ääneti tapahtui sitten mitä tahansa. Lääkärin sormi tuntui kylmältä ja liukkaalta. Varsin epämiellyttävältä työntyessään yhä syvemmälle. Lääkäri tunnusteli Kallen peräsuolen seinämiä ja työnsi sormeaan samalla yhä vaan syvemmälle.

Annika saattoi nähdä pojan ilmeestä, miltä tämä toimenpide hänestä tuntui. Hän piti oikealla kädellään kevyesti kiinni Kallen olkapäästä ja vasemmalla kädellään tämän oikeasta reidestä estäen poikaa liiaksi kiemurtelemasta tutkimuspöydällä. Kalle pysyi kuitenkin melko hyvin paikoillaan, vaikkakin hammastaan purren. Samalla lääkärin sormi kosketti ensimmäisen kerran Kallen eturauhasta.

”Aah…”, voihkaisi Kalle ja irvisti pikkasen samalla kun Annika voimisti otettaan hänestä ja painoi poikaa yhä tiukemmin vasten tutkimuspöytää.

”Tunnustelen nyt eturauhasesi. Tämä voi tuntua vähän oudolta”, sanoi lääkäri huomattuaan pojan kenties tuntevan pientä vastenmielisyyttä toimenpidettä kohtaan.

Lääkäri jatkoi tunnusteluaan nyt yhä kiivaammin. Hän painoi Kallen eturauhasta välillä vähän kovemmin ja välillä vähän kevyemmin. Kallesta se tuntui, kumma kyllä, viimein hyvältä eikä enää läheskään niin epämiellyttävältä kuin hetkeä aiemmin. Hänestä tuntui kuin hän olisi pian saamassa siemensyöksyn! Voi Luoja, ei kai vaan tässä tutkimuspöydällä. Hän kokosi ajatuksensa ja yritti pidätellä, mutta lääkärin kosketus vaikutti häneen hetki hetkeltä yhä voimakkaammin. Hänen pitäisi yrittää pidätellä, vaikka mikä olisi. Hän ei voisi laueta tähän!

”Ottaisitko, Annika, näytepurkin valmiiksi”, sanoi lääkäri jatkaen edelleen tunnustelua.

Annika kääntyi ja poimi viereiseltä pöydältä pienen muovisen näytepurkin.

Annika havaitsi Kallen olevan jo varsin lähellä lopullista orgasmia ja laukeamista. Hän vilkaisi nopeasti sivusilmällään lääkäriä, joka näytti olevan täysin uppoutunut omiin toimiinsa. Annika ei enää voinut vastustaa kiusausta.

Hän kosketti ensimmäistä kertaa kädellään Kallen täydessä mitassaan olevaa, jäykistynyttä penistä. Hän tunsi kuinka se sykki varsin kiivaasti hänen pitäessä siitä kiinni sormillaan. Kalle hengitti jo kiivaasti ja mumisi jotain itsekseen. Annika päätti vielä auttaa hieman. Hän alkoi hitaasti liikuttelemaan sormiaan Kallen peniksen ympärillä tehden pientä edestakaista liikettä.

”Aaaah…”, mutisi Kalle tuntien suunnatonta mielihyvää nyt koko kehossaan. Hän oli täysin näiden kahden naisen ohjattavana, eikä pystynyt enää hallitsemaan itseään. Hän ei enää pystyisi pidättämään. Ei ainakaan kauaa.

Viimeistään Annikan hänen penikseensä kohdistama kosketus tai pikemminkin hyväily oli saanut hänet aivan suunniltaan. Hän ei enää ajatellut nykyistä tilannettaan, missä hän oli. Hän laukeaisi juuri nyt.

Myös Annika valmistautui tähän ja asetti näytepurkin aivan Kallen terskan päähän. Samalla purkkiin suihkusi sykäyksittäin vaaleanharmaata siemennestettä. Annika piti edelleen kiinni pojan peniksestä varmistaen, että kaikki siemenneste valuisi nimenomaan purkkiin eikä tutkimuspöydän valkoiselle vahapaperille. Kun Kalle vähitellen rauhoittui, lääkäri veti hitaasti sormensa ulos tämän peräsuolesta.

Kalle vaikutti vähän järkyttyneeltä havaittuaan ja tiedostettuaan viimein äskeisen tapahtuman. Annika pyyhki juuri pehmeällä paperilla Kallen penistä puhtaaksi siltä osin kun siihen oli valunut valkoista nestettä.

”Oikein hyvä, Kalle. Sehän meni hyvin. Eturauhasesi on aivan normaalikokoinen eikä se ole laajentunut yhtään. Ei siis mitään syytä huoleen. Saimme kaiken lisäksi otettua sinulta vielä tuon spermanäytteenkin. Sen tulokset valmistuvat muutamassa päivässä. Ilmoitamme sitten, jos siinä ilmenee jotakin”, selitti lääkäri pojalle, jonka kasvoilla oli erityisen hämmentynyt ja nolo ilme.

”Ylipäänsä vaikuttaa siltä, että olet ihan terve eikä sinulla ole mitään varusmiespalvelusta haittaavia tekijöitä, joten saat kyllä palvelusluokaksesi A:n. Ilmoitamme tästä tarkastuksesta suoraan kutsunnoista vastaaville esimiehille”, sanoi lääkäri kirjoittaen nyt jo muistiinpanoja lehtiöönsä.

”Tämä on siis tässä?” kysyi Kalle ollen yhä nelinkontin tutkimuspöydällä.

”Kyllä. Voit pukeutua”, vastasi lääkäri vilkaisten samalla Annikaa, joka oli riisunut muoviset tutkimushansikkaat käsistään ja pesi parhaillaan käsiään lavuaarissa juoksevan veden alla.

”Luojan kiitos”, sanoi Kalle melkein ääneen noustessaan pois pöydältä.

Tämä oli ohi! Vihdoinkin.

Kallen pukiessa ylleen Annika katsoi häntä vielä kerran ja hymyili, ennen kuin poika poistui tutkimushuoneesta kiireesti odotustiloihin.

”Eipä taida tuo poika unohtaa tätä tarkastusta vähään aikaan”, sanoi Annika lääkärille, kun Kalle oli poistunut.

”Voi olla. Tuskinpa hän tätä kuitenkaan jälkeenpäin pahalla muistelee”, vastasi lääkäri kulkien jo tutkimushuoneen ovelle huutamaan seuraavan pojan sisään. Osaisikohan tämä arvatakaan, millainen käsittely tätä täällä odottaisi. Vai oliko Kalle vain saanut erityishuomiota osakseen?