puut silloin aukoivat silmujaan
pian vehreys hento oli valloillaan
kevätyössä toisemme kohdattiin
öisillä retkillä yhdessä eksyttiin
hetki me siinä tanssittiin ja
toisiimme
toistemme kiihkoilla kietouduttiin
äärettömyyksiin me lennettiin
kevään voimasta kiihkosta
hämmästyttiin
tai ainakin minä luulin niin
kesää kohti kuljettiin
emmittiin ja tutkailtiin
jo silloin näin merkit tulevaan
vaan se kuumuus se
houkutti niin
sitä en pystynyt mä vastustamaan
pian vehreys hento oli valloillaan
kevätyössä toisemme kohdattiin
öisillä retkillä yhdessä eksyttiin
hetki me siinä tanssittiin ja
toisiimme
toistemme kiihkoilla kietouduttiin
äärettömyyksiin me lennettiin
kevään voimasta kiihkosta
hämmästyttiin
tai ainakin minä luulin niin
kesää kohti kuljettiin
emmittiin ja tutkailtiin
jo silloin näin merkit tulevaan
vaan se kuumuus se
houkutti niin
sitä en pystynyt mä vastustamaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos tässä runossa ei ole tunnetta, kiihkoa ja
värinää, niin ei sitten missään.
Valloittava, mukaansa vievä jossa viihtyy kuka
tahansa.
Lukunautinnosta kiittää linda
palautteesta. On niin kertakaikkisen pelottavaa pistää julkisesti näkyville varsinkin ensimmäisiä kertoja omia tuotoksiaan. Vaikka eipä se siitä varmaan muutu myöhemminkään. Runo kuitenkin omakohtainen tunnekokemus, mikä lisännee vaikeuskerrointa.
Laitoitpa pläjäyksen sisko. Ensimmäinen lukemani runo tänään ja heti maistuu makea suussani, vaan onpi tippa karvaampaakin mukana. Elämänmakuinen yhdistelmä, silti. ;P
kiitos taas kommentistasi, mukavaa jos toin makua tähän päivään, sitä karvastakin :-D, no sen voit jättää pois.
.. sepä oli vain ripaus kieleni päässä. Se hunaja keväällä vappusimassa on minulla päällimmäisenä makuna, joten joudun olemaan tarkempi näitä tarinoita maistellessani, etten kommentoisi liikaa makeutta ajatuksistani. :D
Mikä minä voin, se sattui olemaan
niin pitkä kuuma kesä. Ja minä olin
niin valmis kohtaamaan sen.
Hänen rusketuneet säärensä.
Kehittyneen vartalonsa ja villin
katseensa. Ja viedä hänet tanssiin.
En minä ajatellut, että jokainen
kesä loppuu joskus. Oli vasta kevät
ja me niin nuoria. Paljon edessä.
Tuntui ettei se kesä lopu koskaan ja
suutelimme huulet rohduksissa.
Nälkäisinä, kun sellainen ei toistuisi.
Ja tanssimme jalkamme kipeiksi,
hikisessä ja kuumassa kesässämme.
Nuoruuden unelmastani tuli hän.
Silkkiperhosta kuuma nainen, joka
villitsi minut ja otti. Sitoi käämyynsä
ja pujotti sormuksensa minuun.
Merkillinen kesä joka vain jatkuu..
http://www.youtube.com/watch?v=-Yn71XbPXX8
Kiitos runostasi.
Rakkauden suurin haaste
varmaankin on rakastaa
koko vuosi.
Säilyttää Rakkaudessa
kevään tuoksu ja kesän
lämpö.
Syksyn värit ja talven
puhdas valkeus.
Rakastaa vain.
Kaunista ja rytmikästä
tekstiä, jossa oli
ilmaisun iloa ja hymyä.
Runo josta tuli
hyvä mieli.
Tuo loppu:
sitä en pystynyt mä
vastustamaan.
Hieno etninen hetki runosi
loppuun, johon jää mietteisiin.
Hienoa ja hyvä oli runosi.
Mukavaa että olet tullut
palstalle ja odotamme
mielenkiinnolla jatkoa.
ystävällisestä ja kannustavasta palautteestasi, ihanasta, muistoja tuovasta runosta ja musiikista.
Niin se loppu...houkutus, kaipaus on vaan joskus niin suuri, ettei sitä voi vastustaa. Eikä suostu välittämään varoituksen äänestä sisällään, ehkei aina pidäkkään.
Voi olla että tätä runoina pulppuavaa tajunnanvirtaa ei pysty enää pysäyttämään, joten jatkoa, uskon, kyllä seuraa.
Niin kuin runossasi!!!
Tykkään minä