Mitä on rakkaus? Kerro mielipiteesi.

Rakkaus on sellainen ihanan jännä tunne kehossa kun näkee rakkauden kohteen ja sitä ajattelee koko ajan haaveillen. Kyllä sen tietää kun on rakastunut.

...on tosi ihanaa ainakin jos saa vastarakkautta, mut sit se myös satuttaa..
Niinku mun tilanteessa... ...Jos rakastaa toista ylikaiken ja se toinen jota rakastat lähes vihaa sua niin silloin se ei oo mitenkään ihanaa se rakkaus vaan sattuu ihan perkeleesti!! ='(
Sellasta se sit vaan on.. =(

Raamatussa, kirjojen Kirjassa, on kerrottu rakkaudesta mm. seuraavaa:

"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä ---"
(1. kirje korinttolaisille 13:4-8(osittain), v. 1938 suomennos)

Rakkaus ei ole pelkästään jokin tunne vatsanpohjassa tai ylipäänsä pelkästään tunnetta, vaan se on jotain vielä suurempaa.

Rakkautta on tosin monenlaista; äiti rakastaa lastaan eri tavalla kuin puolisoaan.

Konsanaan ei ole maan päällä nähty moista,
Ei neitoa niin kaunista tai ihanaa!
Valita hän ei voinut ketään toista
Kuin Eldenean prinsessaa!

Sai kuningas nyt neitosen sievän,
Yksin ja vain omakseen!
Hän tiesi noiden silmäysten vievän
Heidät ikuiseen rakkauteen!

Jäi varjoihin yksin itkemään
Lintu menneiden aikojen.
Ei menetystä pystynyt kestämään,
Lapsi viimeisten taikojen.

Rakkautensa hän joutui salaamaan
Sai osakseen vain kivun ja tuskan.
Ei pystynyt kultansa luokse palaamaan
Jäi syleilyyn lintu sateen ja usvan.

Luopui lintu onnestaan,
Nähdäkseen kuninkaansa hymyn.
Kaikkensa hän oli valmis antamaan,
Jopa rakastamisen kyvyn.

Ketään muuta suostunut ei ottamaan
Lintu ikuisen ahdingon.
Ketään muuta suostunut ei katsomaan
Kuin kuningasta tulen ja auringon.

Ei kuninkaalle koskaan kerrottu
Pikkuisen rakkaudesta.
Ei hänelle sanallakaan mainittu
Linnun sydämen ankeudesta.

Viimein aika jätti kuninkaan
Myös hänen prinsessansa.
Alle maan vaipuivat he nukkumaan
Vieressään rakkaimpansa.

Unohtanut ei lintu konsanaan
Onnea hänen aurinkonsa.
Vaipunut ei myöskään unholaan
Hänen oma turmionsa.

Ei löydy rakkautta puhtaampaa
Kuin sen joka on onnestaan valmis luopumaan.
Ei koskaan mitään kauniimpaa
Kuin se joka toisen ilosta pystyy nauttimaan.

Kyynelsilmin katoaa
Lintu viimeinen lajiaan.
Ylitse taivaan liitää ja vajoaa
Yksin viettää hän ainiaan.

Vain se rakastaa todella, joka on valmis luopumaan omasta onnestaan rakkaansa tähden.

Rakkaus on mulle se tuskastuttavan rehellinen tilanne, se on hetki jolloin mä olen aito ja aidosti olemassa ja mulla on aidot tunteet. Se on myös uhrautumista yhteiselle hyvälle.

mä en kyl tiiä, et voiko tätä mitenkään "yhdistää" tohon sun juttuus, mut mä kerron sulle mun rakkaudesta.. kun mä alotin koulun ylä-asteella, heti ekalla viikolla mä huomasin meidän luokassa tosi kiinnostavan tyypin,ja se oli hyvännäkönen.. mä yritin sitä sitä noin 2kk, ja sit me alettiin seurustelee..juttu kesti noin 2viikkoo..se jätti..mä en saanu sitä millään pois mun ajatuksista..mä olin kai rakastunu..niin mä ainakin luulin..sit joskus maalis-huhtikuussa sen paras kaveri alko yrittää mua..se ei kiinnostanu mua sillon.. mä annoin sille monta kertaa pakit, ku olin vielä niin kusessa siihen edelliseen..loppuvuodesta mä lopulta tajusin et se mun exä olikin täys kusipää..sillä oli sit uus akka..sit mä sen pystyin vasta unohtaa..ku kasi luokka alko, se mun exän kaveri oli edelleen kiinnostunu musta..sit mä lopulta tajusin et kuinka hyvä tyyppi se on, ja meillä alko olee vähän juttua..meillä oli vähän säpinää noin 5viikkoa..me oltiin tavallaan jo sillon yhes..mut virallisesti alettiin ihan sen viiden viikon säpinän jälkeen seurustelee..se jätkä oli aivan ihana..ja se oli mulle kaikki kaikessa..se osas arvostaa mua tälläsena ku mä oon..meillä meni usein aika hyvin..me seurusteltiin 5viikkoa, ihan virallisesti, mutta periaatteessa kymmenen.. sit se jätti mut tässä vasta..ja syynä oli se et mä ikäänkuin tukahdutin sen..kuulemma..sillä ahisti olla joskus muka liikaa yhes..ja mä valitin sille MUKA niin monesti..tosiasiassa valitin vaan jotain pari kertaa siitä, et me vietetään aikaa liian vähän yhes..mä oon edelleenkin ihan rakastunu siihen jätkään, enkä saa sitä pois mun ajatuksista millään..joskus mä saatan suurin piirtein unissani alkaa itkemään, sen takia ku se jätti mut..se henkilö oli/on mun elämän rakkaus..siltä se ainaki nyt vaikuttaa..ja mä en uskalla ees kysyä sitä takas..toivottavasti tästä jutusta oli ees jotain hyötyä sun kysymyksiis...

...äiti sano joskus ku olin jotai 13, et rakkaus toista ihmistä kohtaan on mieletöntä tuskaa.. En uskonu sillon, mut nyt uskon.. Elämä opettaa.. ;) Sen huomaa myös siitä, että joku toine viittii tehä sun puolesta jotai juttuja. Eikä niitte juttujen tarvii ees olla mitää isoja! Riittää, et vie vaikka roskapussin toisen puolesta!

ei rakkautta voi kunnolla määritellä! eli oikeastaanhan voisi sanoa ettei sitä olekaan. Mistä voi tietää tuntevansa rakkautta kun kukaan ei edes osaa rakkautta määritellä!!
"Rakkaus" tulee ja "rakkaus" menee, ei kannata miettiä mitä "rakkaus" voisi olla!

Rakkaus ei ole ihastumista.Ei voi sanoa,että olen rakastumassa,olen rakastunut siihen yhteen mut en tiedä rakastaako se mua.Se on kiintymystä,ei rakkautta.Itsekin luulin rakastavani ennekuin rakastin,oikeasti.
Kun ihminen saa vastakaikua tunteilleen,ja kaksi alkaa seurustella.Tunteet kehittyvät ihastuksesta johonkin syvempään kiintymykseen ja valtavaan tunteeseen.Lopulta voi sanoa toiselle"rakastan sinua".Se on niin vahva sana,että en toivoisi kenenkään lausuvan sitä tarkoittamatta ja tietämättä sitä.
Rakkaus on sitä kun heräät ihmisen viereltä ja mietit miten maassa voi olla mitään noin kaunista.
Sitä kun suudelmiin tottuu mutta silti ne vievät taivaaseen.
Sitä kun laulaa lumisella metsätiellä vaikka on kävellyt kylmässä kilometrejä vain käydäkseen kaupassa ostamassa rakkaalleen suklaavanukkaan yllätykseksi.
Sitä kun itkee valtavaa mustasukkaisuuttaan.
Sitä kun kärsii ikävää kun lapsi on lähtenyt kotoa.
Sitä kun antaa kaikkensa jotta toinen olisi onnellinen.
Sitä kun osaa luopua petetyksi tulleena rakkaastaan sille kenen kanssa tämä on onnellinen vaikka itsensä se veisikin tuhoon.
Sitä kun kävelee hymysuin meikkaamatta verkkahousut päällä kadulla vaikka oikeasti käyttäisi nahkaisia minihameita,ja vain siksi että tietää kelpaavansa toislle niinkuin on.
Se on luottamusta.
Se on anteeksiantoa.
Se rakastaa toisen teoista huolimatta.
Se osaa päästää irti.
Se on perhe.
Se on kaksi teiniä.
Se on seksuaalivähimmistöt.
Se on uskonnot.
Ennen kaikkea...
Se on onnea ja kaipuuta.

Rakkautta on se, että tuntee toisen hyvät ja huonot puolet, hyväksyy ne ja haluaa näistä pahoista puolista huolimatta olla kyseisen henkilön kanssa hamaan loppuun asti.