Itselläni on kolme väkästä kaulan puolin.
Olin RUK: iin menossa, mutta kun eivät ottaneet...
Olin RUK: iin menossa, mutta kun eivät ottaneet...
Sotaväen käyneitä?
hande
641815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
muttei ollut mun juttuni.
Aliupseerikoulun listalta nimeni löysin, mutta kävin "puhumassa" itseni ambulanssikuskiks.
11 kk. sentään "palvelin".
Enemmän olen pasifistin suuntaan kääntynyt maailman menoa katsoessani.
Minua eivät ottaneet koko sotaväkeen! Kutsunnoissa sanoivat että mene vaan kotiis, ei tarvii minnekkän lähteä.
Häntä mie kunnioitan!
Ei maailma tällaisia pöhöjä kessunretkuja tarvitsekaan!
Mukava kuulla. Muuten minua kyllä vähän ihmetyttää kun joissakin piireissä vielä tälläkin iällä kysytään että missä minä armeijan kävin...
Tätä maailmaa muutaman kuukauden perusteella muuksi muuteta.
Mie halusin kyllä aikanaan upseeriks, mutta kun on synntymähölömö ei tullut näin.
Joka on oikein.
Nimittäin sähkötys puolelta. Ykstoista kuukautta siinä meni. Taitaa sekin homma olla historiaa.
Ok vikke aarne, muistelen lopetus.
Kuin moni muukin.
Ei handen sormet yltäneet niihin vaatimuksiin.
Aivan käsittämätöntä, miun älylle.
kymmenen merkkiä minuutissa. Eikai se älystä niinkään ole kiinni. Sanoivat siihen tarvittavan rytmikorvaa. Sissiradistina teltta-elämä tuli tutuksi.
Lasse ole yksi mainioimpia titereita kautta aikojen?
Oli mulla aikanaan kova yritys tuon musiikin suhteen. Kankeilta nuo sormet tuntui. Enemmänkin siinä sivussa tuli kappaleille uusia sanoituksia, jotka ei sovi lasten kuultavaksi, tyyliin, perkele, eikun saatana. Tuli siinä mieleen, että voi tätä elämää elää vähemmälläkin noitumisella.
automatkoilla "sanoittaa" valmiita lauluja uudelleen. ;)
Ei ole liiallinen kiroilu kenenkään suuhun sopivaa, ei edes omaan.
vielä kitaran ostaa, ja kokeilla miten sen kanssa epäonnistuu. Taas tulee uusia sanoituksia. Surujen kitara on sellainen hidas, mutta sanat voi minun käsittelyn jälkeen muuttua.
eikös se ole kysymysmerkki, ti ti taa taa ti ti.
Tau-ti kaa-taa taisi olla y.
Historiaa vai ei. Wikipedia ainakin väittää, että nykyisin ainoa paikka missä sähkötystä opetetaan tai vaaditaan on Puolustusvoimat. On varmaan ainakin ne vehkeet vähän toisenlaisia tänä päivänä.
Panssariviestimiehenä Parolassa tuli joskus se 11 kk elämästä hukattua.
oli jo tekstilaitteita, jotka yhdistettiin sähkötysradioon. Jos ei näillä uusillakaan vehkeillä saada yhteyttä pitkien matkojen päähän, jos ei ole tukiasemia. Meillä oli vielä sodan-aikainen radio, jolla sai yhteyden jopa afrikkaan.
Sitten oli yya-innossa venäjältä tuotuja laitteita, kehuivat niitä hyviksi, mutta kyllä minun mielestä olis saanu ajaa panssarivaunulla niiden yli.
rohjakkeita ja niin monimutkaisia käyttää. Kyllähän niillä yhteyden sai, jos sai.
Joissa pingottunut pressukate. Sellaisia Sodankylään, jossa talvella 40 astetta pakkasta, lämmitys kun lehmän henkäys, käynnityvyys heikonpuoleinen, kiinnitettänä niihin venäläisiin radioihin. Siinä talvella käsi tärisi kylmästä jo niin paljon, ettei tarvinnut kun jaksottaa.
on, ne Gazit. Eipä siellä takatilassa ainakaan juuri lämmityksestä voinut puhua.
Pian onneksi pääsi vaunuun, siellä oli ainakin paremmassa tuulensuojassa, nakkipipo päässä.
meilläkin isäntä osti aina haaveilemansa soittopelin.
Miksei jo ole aika toteuttaa itseään silläkin tavalla?
Käyty on 11 kk ja parin viikon kertaukset päälle.
tulin siviilin. Kerran olen käynyt kertaamassa. Isä oli parempi, vaikka Valkeasaaressa otettiin natsat pois, kun juovuspäissään vidduili kapiaisille.
Nooh, hän ui sitten loppupeleissä komppanian päällikkönä Vuoksen yli, kun kaikki oli lähes kaatunut, tai haavoittunut.
Iltaa pohojanmaalta.
Autosotamies mä olin ja 11 kk. sillä reissulla meni.
Vuosina -71-72. Sisulla ajelin ne reissut siellä.
Valokuvia on tualla albumis muistoona ja ihan kivat muistot muutoonkin armeijanajaoolta mieles.
terv. seppä ja Tiitu
pääsin siviiliin. Pasit saatiin vasta Kokkolassa, jos olisi haissut alkolta olisi pitänyt palata takaisin Ouluun.
Kerran siirrettin sepeliä kasalle, piikkinoukka Sisulla, kolomonen ei tahtonut mennä päälle, ja montusta oli jonkunmoonen nousu, ja jos kolomosen mokas, niin persemäkiä tultihin, notta roikui.
Itse kävin samoihin aikoihin kaartissa mutterikurssin ja edelleen kuljetusvälineau:n autopuolen kurssin ja Upinniemessä ja Isossasaaressa venepuolen kurssin.
Oliko teillä siihen aikaan noita suunnistusajoja, missä tuli usein "eksyttyä", jopa tunneiksi, ts. valtion rahoilla ja bensoilla puntiksella käytyä, jopa tunneiksi.
Joo justihin, se oli Sisussa syngronoomaton englantilaanen Fuller vaihteestona. Sillä piti oppia ajamahan, välikaasut piti survaasta moottorihin ku vaihtoo pienemälle. Se kaksoos polijenta kytkimellä. Siihen tuli kyllä sellaanen nuattikorva ku sillä enempi ajeli. Se oli justihin sama vaihteesto mitä Vanjas käytettihin aikaasemmin.
Siellä kans ku ne kuskit vaihtu niin oliiskohan jo sitten ollu välijää niis siirtohaarukois. Se oli oikeen käytettynä kyllä luja ja hyväki vaihteesto. Totutteluahan se kyllä vaati, ennen ku siihen oikeen kunnolla oppi.
Kotona ajoon jo nuoresta pojasta alakain sellaasella. Vanajas oli aura keulalla, ittelle se Sisun laatikko oli jo sitten tuttuaki tutumpi käsiteltävä.
terv. seppä ja tua Tiituki, tottahan Tiitun nimiki laitetahan joukkohon.
että silloin oli missinä tmv. neiti Laitila, kenen piti laulaa ravintola Vanhassa Kaartissa, en nyt muista, miksi ja mikä tilaisuus, mutta meistä kaartilaisista perustettiin yhtye häntä säestämään. No esiintyminen meni persiilleen, en tiedä johtuiko se bändistä vai siitä, että neidin laulutaidot olivat eksyksissä, mutta biisi oli "solei solei", tai jotakin sinnepäin. Rangaistusta ei tullut kenellekkään ja vääpeli Hyvönen tarjoi meille vielä muutamat paukut murheeseen ja itse rakastuin erääseen sotilaskotisisareen erittäin voimakkaasti.
11kk ja en päässyt omin siivin siviliin.
Hyvin erikoinen aselaji näin panssarintorjujan näkökulmasta.
sattumakorppi,sanottiin et ei päässyt omin siivin siviliin,vaan korpin siivin.
Oli muuten erikoinen aselaji,hitosti hyötyä siviilissä.
on ollut paljon hyötyä siiviilissä. On saanut suuntia, ja antaa tulikomentoja.
Kerran leirillä oli pilaantunutta kanaviilokia, kapiaisetkin hyökkäs housut nilkoissa näreen taa.
alkoi vääntää kesken taistelujen.
vetänyt heti narusta vai ootko naattinut ennen laakasua.
Kusipää tässä joukossa.
Kersantin jämäthän ne antoivat sille, jolla oli aina suu auki, mutta pää kiinni.
Lepo.
pidin pään auki ja suun kiinni, ei tarvinnut lähteä enempää pelleilemään kuin oli pakko.
RUK:hon kaikennäköisiä hulttioita oteta...Minut vietiin sinne melkein väkisin kun olin kuulemma johtaja-ainesta. No, päädyin istumaan traktorin lavalle ja olin muka raskaan heittimen tulenjohtaja...ai että minua nauratti.
Juostiin yhteislähtönä Raukissa.
Meillä oli yks himolenkkeilijä Syky.
Hään sano voittavansa tämän testin.
Miehän siihen mukaan, ajattelin tuolle ukolle pärjääväni, vaikka tupakoinkin silloin.
30m oli lähdössä eroa, sama maalissa.
Legendaarinen 3330m.
Syky vain verrytteli hiukan, mut kas ko mie meinasin siihen kuolla.
En saatana piässy varttituntiin ylös.
Kultanen kuntomerkki siitä tuli...
Ei meillä muistaakseni ollu tuata Cooperin testiä lainkaan, eikä siitä silloon puhunu kukaan mitään.
Se on tullu jäläkehen päin mukahan kuvioohin, itte palavelin vuosina -71-72.
terv. seppä
sissi porukoissa juosta lekuttaa kolmen kilometrin nurkille, muuten saatto joutua iltaharjoituksiin.
lapin miehen cooperin testistä?
poronkusemaan liittyy ja viinan juontiin. Olin muuten Sodankylässä armeijassa.
12min ilman huikkaa.
Se tuli tuossa mieleen, kun puhutaan lappilaisten ryyppäämisestä, että mikä lienee heidän keski-ikä. onko se lyhempi vai pitempi kun täällä alempana.
en tierä mut elämän laatu tuntuu hauskemmalta kun etelän varisten,eiköhän lähetä lustin pithoon.
on siellä pirun kalliita, minä oon luullu , ettei ne siellä paljon maksa. Pitäshän se oma kelomökki olla, että kunnolla sitä lustia vois pitää.
Lähettiin 10km marssille. Saman tuvan Heinonen lupasi mulle Aroma-topan, jos häntä auttaisn.
Mie ko olen tämmönen iso karju, puolessa matkaa mie otin hänen repun, vähän matkan päästä rynkyn.
Sitten ku piti oikein näyttää, miul ol maaliin tullessa kolme reppua ja rynnäreitä syli.
mulle kävi samoin. Oltiin menossa ampumaradalle, kun siinä parin alokkaan naama alkoi punottaman, ja kiväärinperä, ja reppu alkoi hellä hipomaan maata.
Mekämannilla kävi sen verran sääli, kun näin tilanten, että otin pojilta pyssyt ja reput, niin matka jatkui perille asti.
isot voimattomat kaverit tuupertu ensimmäisenä näissä pikamarsesissa, jos lihasmassata puhutaan. Itse olen voimaillut koko ikäni, mutta kestävyys on ollut kiikun kaakun rehellisesti sanottuna. Kun oli kunnossa vedin penkiltä 197kg,
nyt on hyvä jos 97kg nousee ylös. Niis nuo 15km pikamarssit olivat minulle yksi helvetti ja kolmas kerta päästi minut maitojunasta, 15km/1,5tuntia.
Ainakin 74-75 oli huolella. Raukissa etenkin.
Jumalauta, oppilas hande, juuriharjalla kävi kaikki santsareiden sängynalukset.
Minä killa olin.
Oli saman ikäluokan mies II/75
Olin vartiopäälikkönä silloin
Muutama vuosi sen jälkeen sain koulutuksen MIG 21:lle.
Silloin ilmokoitettiin että se oli viimeinen reisu.
Hornettien hankinnan yhteydessä en enää elätellyt toiveita koulutuskeikasta Kaliforniaan.
Vaivuin unholaan kalustoni lailla.
Pyydän anteeksi epäsotilaallista käyttäytymistäni.
Kersantti on typerähkö joukkueenjohtaja.
Se oli helemikuus -72 ku oltihin Lohtajalla IT. patterin kovapanoos ammunoos. Pakkaanen aivan kamala, kuorma-autot oli käynnis koko ajan. Oli se sellaanen kylymänpualeenen reissu. Olunsaloon kentältä tuli aina sellaanen venälääs valamisteinen Ilijusiini, vetäen perässään vaijerin pääs sellaasta punaasta pussia mihin ne It. tykiit ampu.
Sellaasia kakspiippuusia Serkeitä ne tykit oli. Meillä automiehillä se oli muutoon heleppo se reissu, se vaan jotta käytettihin niitä autoja etteivät jäätynehet. Sellaasta tyhyjän orootustahan se muutoon oli.
Teltas maattihin ja syömäs käytihin se viikkoo. Ei trengänny erees lämmitystä kaminahan huolehtia itte.
Olla piti kuitenkin.
terv. seppä
Sergeit sentään säästivät maalipusseja.
Gnattien ollessa vielä käytössä niin niillä ammutettiin aina viimeeksi.
Niiden revolverikanuuna tuhosi pussien rippeetkin.
Tuo "hyllyttämiseni" ei tullut yllätyksenä.
Saadessani lutin jämät minulle myös ilmoitettiin minun olevan sotilasurani huipulla.
Uusi kalusto, uudet miehet.
joka kävi intin = goldie hawn?
miten erilaista oli teidän aikoinanne jos sitä poikienne palvelusaikaan vertaatte.
Muistan lapsena isän muistokirjan.
Sellainen kirjoitus: jos ystävä et olekaan, lue joka toinen rivi vaan.
Poikaystävältä ja kavereilta tuli pitkiä kirjeitä. Oma poika oli vähän väliä kotona.
Ne loma reissuut oli viikkoottaasia oli ku mun poikani oli armeijas. Ei silloon päässy ku itte olin. Välihin oltihin sen 5 viikkoaki yhtehen menohon ja niiren lomien väli. Nuis palavelus puvuiski oli tapahtunu kehitystä parempahan suuntahan. Senki huomasin. Sitten mun aikananí oli pystykorva kiväärit vaan käytös. Pojan aikana oli jo lyhyemmät ja keviämmät rynnäkkökiväärit aseina.
Niin ja päivä rahooski oli tullu parannusta aikahan.
terv. seppä
taitaa pysyä.
Astman takia olisi poikani saanut vapautuksen, vaan ei tahtonut, harmi vaan ettei saanut isänsä suvun miesten perinnettä jatkaa, palvella Kaartin autokomppanjassa. Jotain hohtoa olisi siinä kokenut.
Jakoivat silloin palveluunastuville ilmaislippuja uimahalliin/kuntosaliin, pullamössöä kun oli pojista tullut, niin sanottiin.
Viestissä ei simputusta ollut, siellä piti oppiakkin ja simputettu ei varmaan ole kovin hyvä vastaanottamaan oppia. Sissi joukot oli erillainen maailma, kai se on itsestä kiinni simputetaanko.
SUOMI-kp malli -31 oli itselläni, ja oli siellä jo silloin rynnäkkökiväärit, myös niitä USA:n kertakäyttö maihinnousu rynnäkkökiväärejä,.. yn, muita hienoja tappovälineitä. Muistan myös kun tuli aivan uusi kevyt-konekivääri (Tosi hieno peli) painoi muistaakseni jotain yli 8 kg (Ryhmässä oli yksi tuollainen ase) Uusia sinkojakin tuli (kevyitä) Tosin ei meille, mutta tukikomppania sai niitä.
Olin Upinniemen Rannikkojääkäri pataljoonassa. (Vihreä baretti)
SUOMI-kp malli -31 kuva tuossa linkissä.
http://guns.connect.fi/gow/suomikp4.html
Lainasimme lapsena isän työkaluja. Aina joku jäi hukkateille. Isä herätti meidät kaikki sitä etsimään. Vitutti, vaan opimme.
Mutta jonkun kaapin epäsiisteys ja kaikki juoksevat kasarmin ympäri ?
Lapseni kaverit kävivät kiivasta keskustelua naisten mukaantulosta. Samoin kaverini, juuri tuon yllä mainitun leffan vuoksi. Ikäisteni päässä jos pyörivät vain mahdolliset säpinät, nuoret kokivat sukupuolten välisen kilpailun kiristyvän. Ammattiin opiskelussa olivat juuri kohdanneet ennakkoasenteiden murtuman ja osalle naisten paremmuus oli lievästi halvaannuttavaa.
Paljon melua tyhjästä. Siitä saa muuta kun isoja otsikoita.
Kun noissa sissi porukoissa on ollut, ja parin viikon metsäreissuja sissimuonilla ja teltta majoituksessa, vesi lumesta sulattaen, niin tuskanhiki nousee ajatuksesta, että naisia siellä mukana räpimässä. Muutenkaan lisääntymisiässä olevia naisia ei pitäisi viedä taistelu toimiin, heitä tarvitaan nostamaan maan väkiluku uuteen kukoistukseen mahdollisen sodan jälkeen.
Viiskymppinen ja vielä paljon vanhempikin mies käy siinä hommassa, tässä naisien hedelmälliseksi saattamisessa, täydestä. Tässä asiassa suomalaiset naiset on pöljiä.
ketjun luin ja totesin, lyhyeksi on jääneet teidän sodat.
arvostelette sen meidän osuuden Suomen rakentamisessa!
Mut nythän me otamme uusia lapsi sotaveteraania meidänkin rakentamaan ( yhteiskuntaan )maahan. Ilman että noiden vanhemmat olisivat laittaneet tikkua ristiin tähän kekoon.
-Lahti, Hennala HämRjp.
-Kertausta
-UNFICYP
-UNEF
-Kertausta 2x
-La Legion Entrangere