Äitiä niin ahdistaa, että toivottavasti joku osaa kertoa kuinka tästä eteenpäin.
Meillä 3v tyttö ja 4v poika, jotka olivat kotihoidossa syyskuuhun asti. Samassa äidin työhönlähtörytäkässä muutimme Tukholmaan (olemme suomenkielisiä) ja lapset aloittivat ruotsinkielisessä pienessä montessoripäiväkodissa, jossa kuitenkin yksi suomenkielentaitoinen hoitaja.
Luulin lasten viihtyvän tarhassa hyvin, sillä sinne ei lähdetty itkien, sinne ei jääty itkien eikä sieltä tultu kotiin itkien. Ennen joulua tilanne kuitenkin muuttui ja sama jatkuu nyt taas joulun jälkeen:
tytöllä ei ongelmia, mutta poika ei halua tarhaan, koska kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan, ruotsissa on vain tuhmia lapsia, kun suomessa on kilttejä, ja häntä koskee milloin mahaan, päähän tai varpaisiin, ettei vaan tarvitsisi mennä tarhaan. Ensimmäisenä päivänä joulun jälkeen oikein itki, että sinne tahtoo, mutta oltuaan siellä päivän alkoi taas toivoa, että olisi kipeä, ettei tarvitsisi mennä.
Ymmärrän, että prässi ja muutos on ollut valtava ja jos olisin tiedostanut sen aikaisemmin, olisimme varmasti pakanneet tavarat ja tulleet täältä pois. Nyt kieli kuitenkin jo sujuu auttavasti (siis lapsilla) ja siten uskoin suurempien hankaluuksien olleen takana, mutta ei.
Mitä tehdä? Tekisi mieli pakata tavarat ja tuoda poika kotiin täältä kärsimästä. Monet muutkin lapset ovat joutuneet varmasti samaan tilanteeseen perheen muuttaessa uuteen maahan, mutta tuntuu tosi pahalta, että olemme lapsemme tällaiseen kamalaan tilanteeseen saattaneet.
Voiko kyse olla siitä, että 4-vuotiaalle kieli on tärkeämpi osa toisten kanssa yhdessäoloa kuin 3-vuotiaalle? Ja siksi kokee olonsa hankalaksi vai onko oletettavaa, että on joutunut kiusatuksi tai jotain muuta outoa on tarhassa tapahtunut? Tuntuu oudolta, että ongelmat alkoivat vasta useamman kuukauden jälkeen. Olen puhunut hoitajien kanssa ja hekin ovat huomanneet pojassa eron ja luulivat jotain erityistä tapahtuneen kotona. Heidän mukaansa tarhassa kaikki olisi hyvin.
Meillä 3v tyttö ja 4v poika, jotka olivat kotihoidossa syyskuuhun asti. Samassa äidin työhönlähtörytäkässä muutimme Tukholmaan (olemme suomenkielisiä) ja lapset aloittivat ruotsinkielisessä pienessä montessoripäiväkodissa, jossa kuitenkin yksi suomenkielentaitoinen hoitaja.
Luulin lasten viihtyvän tarhassa hyvin, sillä sinne ei lähdetty itkien, sinne ei jääty itkien eikä sieltä tultu kotiin itkien. Ennen joulua tilanne kuitenkin muuttui ja sama jatkuu nyt taas joulun jälkeen:
tytöllä ei ongelmia, mutta poika ei halua tarhaan, koska kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan, ruotsissa on vain tuhmia lapsia, kun suomessa on kilttejä, ja häntä koskee milloin mahaan, päähän tai varpaisiin, ettei vaan tarvitsisi mennä tarhaan. Ensimmäisenä päivänä joulun jälkeen oikein itki, että sinne tahtoo, mutta oltuaan siellä päivän alkoi taas toivoa, että olisi kipeä, ettei tarvitsisi mennä.
Ymmärrän, että prässi ja muutos on ollut valtava ja jos olisin tiedostanut sen aikaisemmin, olisimme varmasti pakanneet tavarat ja tulleet täältä pois. Nyt kieli kuitenkin jo sujuu auttavasti (siis lapsilla) ja siten uskoin suurempien hankaluuksien olleen takana, mutta ei.
Mitä tehdä? Tekisi mieli pakata tavarat ja tuoda poika kotiin täältä kärsimästä. Monet muutkin lapset ovat joutuneet varmasti samaan tilanteeseen perheen muuttaessa uuteen maahan, mutta tuntuu tosi pahalta, että olemme lapsemme tällaiseen kamalaan tilanteeseen saattaneet.
Voiko kyse olla siitä, että 4-vuotiaalle kieli on tärkeämpi osa toisten kanssa yhdessäoloa kuin 3-vuotiaalle? Ja siksi kokee olonsa hankalaksi vai onko oletettavaa, että on joutunut kiusatuksi tai jotain muuta outoa on tarhassa tapahtunut? Tuntuu oudolta, että ongelmat alkoivat vasta useamman kuukauden jälkeen. Olen puhunut hoitajien kanssa ja hekin ovat huomanneet pojassa eron ja luulivat jotain erityistä tapahtuneen kotona. Heidän mukaansa tarhassa kaikki olisi hyvin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttavani tapauksessa lastaan oli kiusattu pidemmän aikaa yksityisessä päiväkodissa työntekijöiden "siunauksella".
Onneksi tilanne alkoi purkautua uusien työntekijöiden avulla.
Siis kannattaa kuunnella lasta ja etsiä vaikka toinen päiväkoti. Usein kiusaamis perinne kun jatkuu sitten kouluun.
Kyllä lapsen elämässä on ollut paljon muutoksia. Joten ymmärrän hänen vastustuksen hoitoon menosta. Mutta mutta, olen myös huomannut työurani aikana (yli 10 v.) Että lapset kokeilevat vanhempiaan. Että jos oikein hyvin perustelee, ettei päivähoidossa ole hyvä olla, saa jäädä kotiin.
Suosittelen keskustelua hoitajien kanssa ja pitkämielisyyttä lapsen kanssa. Kerro lapselle miksi viet hänet päivähoitoon ja miettikää yhdessä miten voi pulmista päästä eroon.
Liikaa ei asiaa kannata jauhaa lapsen kanssa, muuten aamukiukuttelu jatkuu ja jatkuu.
Tässä onkin vanhemman oltava herkkänä: onko kysymys oikeista ongelmista hoitopaikassa vai tavallisesta lapsen kokeilusta ja väsymyksestä.
Toivottavasti asia kohdallanne selviää.
Minusta on hieman outoa sanoa, että on yli 10v. työkokemusta että on siinä ajassa JOPA huomannut että joskus lapset voivat kokeilla vanhempiaan *hohhoijjakkaa* eiköhän kuule sen jokainen äiti ja isi tiedä..ja jokainen täysjärkinen ihminen muutenkin jo. Ei siihen tarvita mitään 10v. työkokemuksia et sellasen saisi tietää.. ja että viä: " onko kysymyksessä tavallista lapsen kokeilua - testaa vanhempiaan" HOHOIJAKKAAAA!!
USKOMATONTA et tämmösiäki ihmisiä täällä on hoitaja kaartissa!!!!!!!!!!!!!!!!
Vitsit!
Jos lapsella on nuinkin vaikeaa hoitoon meno, ja päätä särkee ja vatsaan sattuu niin eiköhän silloin ole jostain muusta kyse kuin pienestä kokeillusta!! HALOO!!!!!!!!!!
Hei,
Luin tässä kertomustasi poikasi päivähoitoon menon pakittamisesta, koska etsin vastaavaan tilanteeseen tietoa netin kautta. Ymmärrän tilanteenne ja turhautumisen tunteet. Jos jaksat kertoa tilanteestanne, minkä toivon helpottuneen ja jonkinlaisen ratkaisun syntyneen, olisin kiitollinen tiedosta. Vertaistukea tilanteessa alkaa hakemaan vastaavaa kokeneilta vanhemmilta, koska palaute ympäristöltä ei välttämättä rohkaisevaa.
Ymmärrän tuskasi äitinä. Toivottavasti ajatuksistani on Sinulle jotain hyötyä. Olen pitkään työskennellyt päivähoidon ammattilaisten kanssa pyrkimyksenä paremmin ymmärtää mm. päivähoidon aloitukseen liittyviä ongelmia ja kehittää tästä ymmärryksestä lähtöisin työtapoja josista ollut apua.
Ensinnäkin päivähoidon aloitus on aina lapselle iso asia jonka kanssa tarvitaan sekä äidin että päiväkodin hoitajan apua. Sopeutuminen päiväkotiin, turvallisuuden löytyminen vie tavallisesti pari kuukautta. Teidän kohdallanne toiseen maahan muutto sekä vieras kieli toi mukanaan vielä lisää stressiä. Kerroit että alkuun tuntui menevän hyvin, että pojan reaktiot tulivat vasta myöhemmin ja tilanne vaan mutkistunut. Tämäkään ei ole ollenkaan epätavallista juuri sellaisessa tilanteessa jossa ei ehkä riittävän hyvin olla pystytty huomioimaan uuteen tilanteeseen liittyviä vaikeita asioita lapsen näkökulmasta. Lapsi reagoi silloin tilanteeseen viiveellä.
Mutta ei hätää. Ensimmäinen tärkeä kysymys:Olitko lasten kanssa tutustumassa päiväkotiin ennen aloitusta?
Jos niin miten pitkään olit? Keskustelitteko tällöin lasten kanssa myös asioista jotka eivät tuntuneet niin kivoilta?
Usein on ollut suuri apu siitä että on ikäänkuin "aloitettu uudestaan". Kerrotaan lapselle että äiti näkee ettei päiväkodissa oleminen ollenkaan tunnu kivalta ja että äiti tulee tutustumaan päiväkotiin yhdessä lapsen kanssa ja katselemaan kunnolla miltä siellä näyttää. Päiväkodin kanssa sovitaan etukäteen miten tämä uudelleen tutustuminen tehdään.Merkitsee sitä että tietty hoitaja (teidän kohdallanne suomenkielinen olisi tietenkin paras), pystyy olemaan yhdessä poikasi ja Sinun kanssa kun olette tutustumassa.Ei kannata olla liian pitkiä aikoja kerrallaan mutta niin että näet kaikki rutiinit jotka päivään sisältyy.
Tutustumisen aikana kun olette kotona voitte yhdessä miettiä tilanteita jossa olit mukana ja samalla ehkä miettiä miltä on aikaisemmin tuntunut samoisssa tilanteissa. Kun uusi tutustuminen on käyty läpi,sovitaan yhdessä hoitajan ja lapsen kanssa että äidille kerrotaan joka päivä miltä päivä on tuntunut. Ei miten päivä on mennyt vaan miltä se on tuntunut. Tämä lisäksi käydään iltaisin yhdessä läpi päivän rutiinit (kun äitinä ollut mukana ja nähnyt, on helpompaa myös puhua näihin liittyvistä asioista ja tunnellmista).
Kun näin ollaan toimittu ollaan pystytty pääsemään käsiksi tunteisiin jotka estävät lapsen sopeutumista ja viihtymistä päiväkodissa ja käsittelemään niitä lapsen kanssa.Monestakin syystä usein on vaikeata ihan ymmärtää miten lapsi kokee päivähoidon aloituksen ja että jokainen lapsi kokee sen omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan, mutta se on varma että helppoa se ei ole kenellekkään!
Jos olet kiinnostunut lukemaan asiasta lisää uskon että kuvaus 3v:n Tommin päivähoidon aloituksesta saattaisi Sinua kiinnostaa ja auttaa. Löydät sen Auta lasta kasvamaan blogista otsikolla: " Eron työstäminen päivähoidossa ( 3-5v )". Sama on myös luettavissa samassa blogissa ruotsiksi.