Miten raskausaika sujui, oliko ongelmia, pahoinvointia, supistuksia tai muuta?
Entä itse synnytys, kestikö kauan, kivulias, tarvittiinko peräti keisarinleikkaus?
Kerro vapaasti kokemuksistasi.
Entä itse synnytys, kestikö kauan, kivulias, tarvittiinko peräti keisarinleikkaus?
Kerro vapaasti kokemuksistasi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tosi hyvä vedätys noille poikien ikuisille armeijajutuille.;)) Jätän nyt kuitenkin vapaasti kertomatta, koska ei täällä kuitenkaan ole nuoria odottavia äitejä, joita voisimme isojen tyttöjen kesken kilpaa pelotella omilla sankaritarinoillamme.
Tarinoiden kertojille ehdotan, että kertoisivat myös isien roolista näissä tapahtumissa, erityisesti jos synnytyksistä on ehtinyt kulua enemmän aikaa.
kun synnytykseen mukaan mennyt isä juoksi vastaan vitivalkoisena sairaalankäytävällä ja ulos saakka joten se osallistuminen taisi jäädä siltä erää:)
Oma kokemus oli kun mukana ollut mieheni täytti ristikkoa koko päivän ja oli saanut siihen pari sanaa - ehkä vähän hermona.
kunnei ol päässee synnyttämää.
Eipä silti,jos net synnyttäis,ni vattas olis vetoketju.
Taik sit oltais kualtu sukupuuttoo.
T.3kertaa kokenut sen rajattoman kivun,suunnattoman helpotuksen ja äärettömän onnen.
keksineet automaattisen sähköstartilla toimivan synnytyskoneen:)
suastuis sitä konet -piip-
vaiks vaimoje tartteeki ain olla aikast konei :)
synnyttämään, ne kivut ei ne kestäisi niitä.
Sormessa jos pikkainen naarmu, se täytyy suojata heti laastarilla ja ei puhettakaan et siihen vettä VOIS mennä.
Jos vatsa on kipeä, ollaan kolmessa solmussa heti. :)
Hammaslääkärissäkin pelätään puudutus-piikkiä.
Tässä nyt näitä pikkuisia esim. kivunkestosta.
Teille vaan rakkaat miehet jos luetta, ihania terkkuja täältä teille. :))))
kun pannaan korvan taakse.
noin, eikös vaan.
Pysyykö ne siel korvikses......:))
odottaessa.
Ensi kerran oltiin pari viikkoa myöhässä.
Tippa vain käsivarteen ja johan potra poika ponnisti maailmaan.
Toisella kerralla äkkilähdöllä meinasi mokoma hissiin syntyä.
Mutta ottikin sitten nokkiinsa ja valitsi kaikkein vaikeimman reitin
ja siinä sitten ähkättiin ja puhkattiin tunti tolkulla.
Onneksi oli onnellinen isä molemmilla kerroilla mukana.
Ne olivat ikimuistoisia ja liikuttavia hetkiä kummallekin vanhemmalle ja yhdisti meitä entisestään.
..sen verran "kova juttu", että viimeiseksi ja ainoaksi lapseksi minulle jäi. Hätäsektiolla kun vihdoin pieni kundi maailmaan saatiin...meinattiin siinä molemmat menehtyä..sekä kundi että minä. Nooh, sitäkin Rakkaampi tuo jo omaa päätäni pidempi kundi nyt on. Kundin oma faija ensiksi näki tuon pienen käärön. Ja syliinsä sai. Muistan vaan kun nukutuksesta siellä heräämössä heräsin, niin ensimäiseksi piti saada tietää kumpi tuli...kova kiire oli päästä vauvan luo...
t.friidu
kuinka silloin tuntui hienolta ihan näin pikkuruinen asia.
Kun homma oli hoidettu ja jäimme kahden kesken, niin meille tuotiin isot kupilliset kahvia.
Isän kupissa luki Isänkuppi ja äidille kupissa tietenkin Äidin kuppi.
Ja voi, että se kahvi maistui silloin hyvältä.