Minun pojalla on kaksi lasta. Kolmen vanha ja puoli vuotias, puoli vuotiasta olen tavannut vaan neljä kertaa. Poika käy esikoisen kanssa välillä luonani kahvilla, vauvaa ei voi ottaa mukaan kun on rintaruokinnassa.
Miniä ei taida välittää käydä kun vainharvoin tulee mukaan. Koskaan eivät kuin käy vai pikaisesti jokusen tunnin. Monesti on kuukauden väli vaikka lähellä asutaan.
Olen yksinäinen ihminen, voisin aikaani antaa pienille lapsille mutta en kelpaa hoitajaksi vaikka olen pyytänyt monesti että voisin lapsia katsoa tai edes isompaa. Ei saada läheistä suhdetta koskaan kun vain ohimennen nähdään. Kaipaan lapsia joka päivä. En taida tottua tähän koskaan. Eivät edes mökillä ole käyneet kesäisin kun olen joka kesä pyytänyt.
Ei taida mikään auttaa?
En saa tutustua lapsenlapsiin
39
4440
Vastaukset
- Näin meillä
Meillä 2 lasta, 2v ja 5v. Anoppi näkee lapsen lapsiaan 1-2 kertaa vuodessa. Välimatkaa reilut 200km. Kävisimme tapaamassa useammin, jos välit anoppiini olisivat paremmat. En tiedä millaiset välit sinulla on miniääsi, mutta haluaisin sanoa kaikille anopeille, että kannattaisi yrittää hyväksyä se miniäehdokas (ensitapaamisesta alkaen) oli se sitten millainen hyvänsä. Katkera miniä saattaa kostaa myöhemmin lasten avulla, niin lapselliselta kuin se kuullostaakin.
- ei kiinnosta
Eikä siihen edes tarvita mitään lapsellista kostamista. Jos ei tunne tulevansa toimeen jonku kanssa, niin sellaisen seuraa alkaa vältellä.
- OOTPA katkera.....
Muista miniä jos olet vielä ettei pahaa saa pahalla kostaa......
- Anonyymi
Mutta turha sitten hädässä pyytää apua tai rahaa. Ei heru eikä tipu.
- miniä minäkin *¨*
Millaiset välit sinulla on miniään? Kävivätkö he kylässä seurusteluaikanaan useammin kuin kerran kuussa? Entä naimisissa ollessaan vielä lapsettomia?
Kas kummaa, miniällä voi hyvinkin olla PALJON univelkaa, liikarasitusta ja stressiä, etenkin jos isompi lapsi on myös kotona, ja jos mies on valtaosan lasten hereilläoloajasta poissa. Silloin viikonloppuisin kaipaa päiväunia, hengähdystaukoa, aikaa ihan oman perheen kesken ja tilaisuutta tehdä oman perheen kesken asioita. Suursiivouskaan ei onnistu yhdeltä äidiltä päivällä kahden pienen lapsen kanssa.
Käytkö sinä heilläpäin vai odotatko että he ovat reissaava osapuoli? Miten suhtautuvat jos kysyt voitko tulla kyläilemään ja tarjoat viedä pullapussin tuomisina?- kauhistuttavaa
meillä anoppi näki lapsenlastaan aluksi mutta luottamus meni heti alkuun. Sai lastani ulkoilutettavaksi, kun oli vauva ja petti KAIKKI lupaukset...otti siideriä kesällä, jätti ovet auki, ei osannut pukea lasta, ei osannut syöttää ym lista on pitkä (siis nämä pakolliset, kun seurustelee vauvan kanssa). Ei ole osannut edes hoitaa omaa poikaansa ja puhuu selän takana pahaa alituisesti. Miksi minun miniänä pitäisi olla tekemisissä tämän tapauksen kanssa ? toisekseen olen antanut lapseni nyt tavata tätä tapausta ainoastaan valvotusti. Itse en kaipaa anopin seuraa enkä hienovaraista pahansuopaisuutta. Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tuntee välimatkaa, etäisyyttä ja on pahansuopainen. En sano, että sinun tapauksessasi olisi samaa mutta näin meillä.
- .-.-.
kauhistuttavaa kirjoitti:
meillä anoppi näki lapsenlastaan aluksi mutta luottamus meni heti alkuun. Sai lastani ulkoilutettavaksi, kun oli vauva ja petti KAIKKI lupaukset...otti siideriä kesällä, jätti ovet auki, ei osannut pukea lasta, ei osannut syöttää ym lista on pitkä (siis nämä pakolliset, kun seurustelee vauvan kanssa). Ei ole osannut edes hoitaa omaa poikaansa ja puhuu selän takana pahaa alituisesti. Miksi minun miniänä pitäisi olla tekemisissä tämän tapauksen kanssa ? toisekseen olen antanut lapseni nyt tavata tätä tapausta ainoastaan valvotusti. Itse en kaipaa anopin seuraa enkä hienovaraista pahansuopaisuutta. Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tuntee välimatkaa, etäisyyttä ja on pahansuopainen. En sano, että sinun tapauksessasi olisi samaa mutta näin meillä.
Aina vika ei ole miniässä, vaan esimerkiksi meillä miehellä ei tunnu olevan tarvetta pitää yhteyttä vanhempiinsa. En ole asiaan puuttunut, pidän yhteyttä omiin vanhempiini ja mieskin on vierailluilla mukana ihan vapaaehtoisesti. Anopin on helppo syyttää miniää tapamattomuudesta, mutta asiat eivät välttämättä ole niin itsestäänselviä.
- ...
Mutta kylään ei kannata yrittää joka viikonloppu eikä ainakaan tulla ilmoittamatta. Meillä anoppi alkoi tekemään tätä lapsen syntymän jälkeen. Eikä uskonut, jos sanoimme että meillä on muuta. Haluamme olla esim. perheen kanssa keskenään tai olemme lähdössä jonnekkin. Tosi rassaavaa ja kun siihen päälle tulee vielä muut asiat (kuten lapsen kasvatusasioihin puuttuminen ja meidän parisuhteen arvostelu yms.) niin ei paljon huvita olla anopin kanssa tekemisissä. Poika voi kyllä minun puolesta käydä lapsen kanssa äitinsä luona vapaasti. Tosin hänellä ei ole äitinsä kanssa kovin läheiset välit. Itse olen kanssa sitä mieltä, että miniä ei ole velvollinen sietämään kaikkea sontaa anopin suunnalta, vaan hänellä on oikeus etäisiin väleihin.
- jälleen uusi miniä
.-.-. kirjoitti:
Aina vika ei ole miniässä, vaan esimerkiksi meillä miehellä ei tunnu olevan tarvetta pitää yhteyttä vanhempiinsa. En ole asiaan puuttunut, pidän yhteyttä omiin vanhempiini ja mieskin on vierailluilla mukana ihan vapaaehtoisesti. Anopin on helppo syyttää miniää tapamattomuudesta, mutta asiat eivät välttämättä ole niin itsestäänselviä.
Meillä myös: miehellä ei monista syistä juurikaan haluja edes pitää yhteyttä äitiinsä.
No, minä en puutu asiaan, se on hänen asiansa.
Ap. kirjoittajalla oli ymmärtääkseni vain tämä poika ja 2 lastenlasta. Meillä voisi auttaa, jos anoppi kysyisi edes kerran puhelimessa tai nenätysten että mitä TEIDÄN lapsille kuuluu. Nimittäin aina kyllä jaksaa kertoa, mitä sille kultapojalle ja serkkulapsille kuuluu. Pientä katkeruutta havaittavissa ilmassa ;)
Mutta selitys käymättömyydelle (sekä pojan että miniän) löytyy usein melko pienistä jutuista... - ei kokemusta
itselläni ei ole lapsia vielä mutta tuleva anoppi on..mielestäni kannattaisi jutella molempien kanssa jos miniä on esim suuttunut jostain pienestä asiasta jota et ole huomannut tai jotain muuta saman tapaista..itse ainakin toivon että isovanhemmatkin hoitaisivat tulevia lapsenlapsiani koska onhan se tosi raskasta elää lasten kanssa.
- rasittunut vihainen miniä
Tosiaan pienten lasten äideillä on usein todella raskasta. Lastakaan ei noin vain anneta hoitoon ellei ensin tutustuta.
Meillä kävi niin , että kyllästyin tylyyn kohteluun jota sain, sekä ylimielisiin lastenhoito ohjeisiin, aliarviointiin ja siihen että meidän odotettiin aina matkustavan.
Jos olisi kohdeltu toisin pitäisin nyt yhteyttä.
Teillä voi olla jokin muu syy.
kannattasi lähteä liikkeelle siitä että itse on se reissaava osapuoli ja pikkuhiljaa tutustuu, näin luottamus kasvaa. - koivu
Positiivisesti ajateltuna, ole onnellinen, että näet noinkin usein :)
- Nou hätä
Pienen lapsen äidit eivät aina ole innokkaita lähtemään mihinkään lapsiensa luota. He yksinkertaisesti eivät tarvitse lapsenlikkaa.
Yökylässä käyminen ei ole aikaisemmin juuri ollut tapana. Yövierailut olivat ennen monelle lapselle harvinaisia tapauksia.
Ei ole edes sanottu, että lapsi suostuisi jäämään yöksi pois kotoa. Kaikki eivät siitä innostu.
Minusta sinulla on ihan läheiset välit lapsiin, jos sanot, että tapaat perheen n. kerran kuussa. Lapsilla on oma päivärytminsä, niin kuin äidillä ja muullakin perheellä. Se on aika työteliästä aikaa, sillä pikkulapsi työllistää kellon ympäri.
Tuntuu ehkä kummalliselta, että äiti ei kaipaa tai pyydä apua, mutta monet ovat sellaisia, että eivät osaa työllistää toista. Ei ole helppoa ottaa apua vastaan, jos tuntee, että jää kiitollisuudenvelkaan. Avun tuojalle pitää myös tarjota ruuat ja kahvit. Säästetty aika menee niissä.
Tietenkin innokas avun tarjoaja sanoo, ettei tarvitse mitään, vaan haluaa vain auttaa, mutta ei se auta, jos äiti vain tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa!
Ajan kanssa tapaat lapsia varmasti useammin. Kutsu heidät syömään. Järjestä se niin, että äiti ja vauva voivat tulla. Älä pahastu, jos he ovat vain hetken. Pääasia, että käyvät.
Älä tunge kylään, jos ei kutsua kuulu.
Pikkulasten äiti voi olla todella uupunut, jos vanhempi valvoo iltaisin ja vauva heräilee öisin.
Väsymys alentaa ärsyyntymiskynnystä.
Minusta huolehdit turhaan. Kyllä kaikki järjestyy vielä.- juurikin päinvastoin
äiti ei halua olla lapsensa kanssa, menee itse joka vkl, lasta hoitaa joko isä tai äidin vanhemmat.
Isän äiti ei käy koska ei hyväksy moista menoa, viikollakin odotetaan kotiin iltapäivällä, tulee kolmelta aamuyöllä umpitunnelissa (lapsen äiti siis).
Onneksi ei tarvitse elää sellaisen ihmisen kanssa, mutta poika joutuu elämään koska haluaa lapselle ehjän kodin kuitenkin. Toivottavasti silmät aukeaa ja heittää akan pihalle ja alkaa elää lapsensa kanssa rauhallista, NORMAALIA elämää.
Kuulostaa ehkä pahalta, mutta pahaa tekee ajatella, että nuori äiti pilaa elämänsä ja lapsensa elämän viinalla. - ei hoida
juurikin päinvastoin kirjoitti:
äiti ei halua olla lapsensa kanssa, menee itse joka vkl, lasta hoitaa joko isä tai äidin vanhemmat.
Isän äiti ei käy koska ei hyväksy moista menoa, viikollakin odotetaan kotiin iltapäivällä, tulee kolmelta aamuyöllä umpitunnelissa (lapsen äiti siis).
Onneksi ei tarvitse elää sellaisen ihmisen kanssa, mutta poika joutuu elämään koska haluaa lapselle ehjän kodin kuitenkin. Toivottavasti silmät aukeaa ja heittää akan pihalle ja alkaa elää lapsensa kanssa rauhallista, NORMAALIA elämää.
Kuulostaa ehkä pahalta, mutta pahaa tekee ajatella, että nuori äiti pilaa elämänsä ja lapsensa elämän viinalla.itse vaan tarvitaan isovanhempia vai onko se kultapoika itsekin kapakassa mutt nainen ei saisi käydä? Tuntuipa oudolta avautumiselta.
Isovanhemmille oma neuvoni. Hoitakaa omat asianne, antakaa lastenne hoitaa oma elämä ja kasvatus. Antakaa tukea mutta ei neuvoja eikä ainakaan syyllistämistä. Jokaisella on oma elämä sekä isovanhemmilla että lapsilla.. - että että että että
ei hoida kirjoitti:
itse vaan tarvitaan isovanhempia vai onko se kultapoika itsekin kapakassa mutt nainen ei saisi käydä? Tuntuipa oudolta avautumiselta.
Isovanhemmille oma neuvoni. Hoitakaa omat asianne, antakaa lastenne hoitaa oma elämä ja kasvatus. Antakaa tukea mutta ei neuvoja eikä ainakaan syyllistämistä. Jokaisella on oma elämä sekä isovanhemmilla että lapsilla..poika eli lapsen isä hoitaa, oletko lukutaidotonkin vielä
- tuttu tilanne
Jos olet yksinäinen, se on sinun omaa syytäsi, ei poikasi ja hänen perheensä.
Meillä anoppi roikkuisi myös koko ajan koska on yksinäinen. On riitaantunut sukunsa kanssa eikä ole ystäviä. Miksiköhän ei ole?
En ollut mieleinen miniä ja sain kokea ikävää sivuuttamista paljonkin. Nyt kun tuli lapsia, pitäisi kuitenkin olla päivittäin anopin kanssa koska hän on yksinäinen. Ei kiitos.
Minusta näette melko usein. En ymmärrä mitä valitat. Sen ymmärrän, että haluaisit hoitaa lapsia, mutta ymmärrän myös, ettei sinua ole siihen hommaan pyydetty, koska lapset ovat vielä pieniä ja ehkä eivät ole juuri koskaan muutenkaan hoidossa. Minulla on taustalla lapsettomuutta ja kun vihdoin lapset saimme, nautimme miehen kanssa lasten kanssa olemisesta emmekä lykkää niitä hoitoon kuin ehkä kerran vuodessa.
Lisään vielä, että toisin kuin anopilla, meillä on paljon ystäviä eikä siksikään aikaa nähdä anoppia edes kerran kuussa. Haluamme hoitaa muitakin ihmissuhteita.- miniä minäkin...
Mun anopilla ei ole ystäviä, ei harrastuksia ei oikein mitään muuta, kuin kotona pienessä asunnossa olo... odottaa vaan hirveesti, että pyydetään kylää tai mennään kylään. Jotenkin tosi ahdistavaa... tavataan kyllä puolin ja toisin, mutta hänen mielestään liian harvoin. Useamman kerran viikossa soittaa ja vinkuu ikäväänsä ja valittaa, kuinka yksinäinen on, kun me emme käy niin usein...
Vanhempi lapsi käy välillä yökylässä, mummon mieliksi, muuten ei meillä ole ollut tarvetta viedä lasta hoitoon, varsinkin kun lapsi on aivan sekaisin, kun kotiutuu. Mummolassa poika päättää kaikesta. Mummo antaa periksi jokaisen pikku vaatimuksen, sit me saadaan moitteita, kun lapsi käyttäytyy mummolassa huonosti. Kotona ongelmia ei ole, täällä on rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei...
En tiedä, millainen on miniäsi tarina, tämä oli minun.
- taas yks miniä...
Ekaksi sun kannattaa lopettaa valitus. Mielestäni näet lapsenlapsia suhteellisen usein jos, näet heitä esim. tuon kerran kuukaudessa/reilu kuukauden välein. Ja vaikka he ovat kylässä vaan sen tunnin/pari tuntia kerralla (perheellä on varmasti paljon muutakin tekemistä). Kyllä siinä ajassa pitäisi voida tutustua lapsiin. Kohtahan poikasi voi ottaa myös vauvan mukaan kyläilemään, kun ei tarvi rintamaitoa. Miniän käytökseen on varmaan syynsä (niinkuin monet ovat jo kirjoittaneetkin), mutta voithan tavata lapsenlapsia poikasi kanssa. Liika valitus omasta yksinäisyydestäsi ja poikasi asioihin tuppautuminen vie varmasti poikaasi ja häen perhettään vaan kauemmaksi sinusta. Jos tapanasi on soitella pojallesi ja valitaa siitä ettei hän ole käynyt lasten kans kylässä, lopeta se. Ei kannata turhaa syylistää muita. Ja ei kannata joka kerta tuputtaa tuota hoitoapua. Jos esim. tiedät ettei poikasi ja miniäsi halua antaa lapsia hoitoon tai ainakaan yöhoitoon, niin älä jankuta asiasta vaan kunnioita heidän päätöstä. Jos tapanasi on ollut tulla kylään ilmoittamatta tai soittamalla pihalta, että oot tulossa niin lopeta se. Oma anoppini tekee tuota vieläkin, vaikka mieheni on sanonut hänelle asiasta (ärsyttää, kohta en päästä sisälle...). Ja tuosta mökillä käynnistä... käykö poikasi perhe siellä ilman sinua? Jos eivät käy, niin ehkä heitä ei vaan kiinnosta mökillä käynti. Kaikki eivät ole mökki ihmisiä. Tai onko mökki liian kauakana tai esim. tosi pieni ja huonokuntoinen.
- näkee miniöitten
asenteen, aina on vika anopissa.
Jos anoppi ei pyydä lapsia hoitoon, on paha asia, jos taas pyytää, sekin on huono asia.
Voi hertturi kerrassaan noitten kanssa!
Ketkähän täällä valittaa?
Kysympä vaan, miniät on taas vallanneet palstan ja antavat viisaita neuvoja :)
Aloittajalle sanoisin, että voisit katsastaa tilannetta ja pitää matalaa profiilia.
Kokeile, miten kauan menee että käyvät katsomassa, kun et pidä mitään yhteyttä heihin.
Uskon vahvasti, että ei kovin monta viikkoa, kun ilmaantuvat käymään.
Nuorille pitää antaa tilaa, liika hössääminen vaan pahentaa tilannetta!
Näin anoppi, joka on aina käytettävissä, mutta ei tuputa itseään, molemmin puolinen kunnioitus, auttaminen ja huumori auttaa eteenpäin elämässä!
Lapset on elämän suola!- anoppiminiä
Vika on aina muualla kuin minussa itsessäni, olen minä anoppi tai miniä.
Olen itse täydellinen, teen kaikki oikein ja tarkoitan aina hyvää, teen minä mitä tahansa.
Minun mielipiteeni ovat ainoat oikeat, olenhan täydellinen anoppi tai miniä.
En osaa katsoa asioita toisen näkökulmasta, en asettua toisen saappaisiin, koska ei ole syytä, on vain minä ja minun omat ajatukseni, mitä tänne kaikkitietävästi kirjoitan.
Viis siitä mitä muut ajattelevat.
Vain minä olen tärkeä. Anoppi tai miniä. - kaikille!
Parhaita vastaajia aloittajan pohdintoihin ovat MINIÄT!
Aloittajalle sanoisin, että hankkisi itselleen elämän. Jos elää vain muiden kautta ja ruikuttaa ei se ole mitään onnellista elämää.
Monet ajattelevat, että onni tulee ulkoapäin ja odottavat muiden tekevän hänet onnelliseksi. Sitä ei tule koskaan tapahtumaan eli odotus on turhaa ja iäistä. Itse pitää tehdä itselleen onnellisuutta tuovia asioita. Kun itse olet onnellinen muutkin alkavat viihtyä ympärilläsi. Katkera ja elämäänsä tympääntynyt ihminen ei houkuttele ketään luokseen.
- vauvaperhe
Kaikki vauvat eivät pidä jatkuvasta reissaamisesta. Jos äidillä on hankaluuksia saada arki kulkemaan vauvan ja taaperon kanssa, ei siihen ehkä mahdu kyläilyjä. Miniäsi ei halua lähteä kylään ja koti ei ehkä ole siistein mahdollinen, jos yöt ovat menneet valvoessa ja päivät pitäessä seuraa taaperolle.
Sinuna odottaisin rauhassa ja yrittäisin pitää mahdollisimman läheiset suhteet poikaasi ja vanhempaan lapsenlapseesi. Luulen, että asia korjaantuu, kunhan nuorempi lapsi on vähän vanhempi. - et kai
et kai vaan tuppaudu liiaksi auttamaan? vaikka tekstissäsi niin et mainitse.. Millaset välit muuten on poikaasi ja miniääsi? tai oli ENNEN lapsia. Ei se elämä kumminkaan muutu lapsien myötä..tarkoitan että käytäisiin jotenkin enemmän kylässä anopillassa ym. Näin ei ainakaan meillä.
- kantaa..
teidän tilanteeseesi, koska olen kuullut siitä vain yhden puolen.
Meillä on kuitenkin sellainen tilanne, että kohta minulle ja aviomiehelleni ensimmäisen lapsi syntymässä ja samalla anoppini ensimmäinen lapsenlapsi. Anoppi on alusta asti kohdellut minua väheksyvästi ja arvostelevasti. Pari vuotta touhua katseltuani ja loukkauksia kuunneltuani, päätin ettei minun enää tarvitse ja annoin miehen käydä anoppilassa yksinään. Nyt kun lapsi syntyy pian, en todellakaan aio sinne mennä uudelleen haukuttavaksi. Lapsella on tietysti oikeus kaikkiin isovanhempiinsa, joten mies saa viedä vauvaa sitten anopille kylään sen verran kuin itse haluaa. Tosi rintaruokinta ym. aiheuttaa aluksi rajoitteita.
Aloittajalle sanon vielä, että oli "syy" sitten kenessä tahansa, niin mitään velvollisuutta tuoda lastenlapsia sinulle tietyin väliajoin ei ole. Mielestäni tapaat heitä kuitenkin suhteellisen usein, riippuen tietystä välimatkasta. Jos koko ajan valitat ettet näe lapsenlapsiasi tarpeeksi, se ei ainakaan innosta miniääsi ja poikaasi tuomaan heitä sinulle yhtään useammin. Suosittelen muun sisällön hankkimista elämään. Lapsesi ja lapsenlapsesi eivät ole velvollisia paikkaamaan mitään aukkoja elämässäsi.- että...............
miniät ovat tuota mieltä, kuten edellä ovat kirjoittaneet. Asenne kuvastaa hyvin paljon kypsymättömyyttä ja jonkinlaista katkeruuttakin tai mustasukkaisuutta pojan äitiä kohtaan. Lapsenlapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen ja isovanhemmat ovat niiitä läheisimpiä ihmisiä vanhempien jälkeen. Ikävää jos miniä omii lapsen itselleen ja omille vanhemmilleen, eikä anna tutustua miehen vanhempiin, lapsen omiin isovanhempin. Sanonta, että mies saa käydä, jos haluaa on ikävä. Kuvastaa miniän ylivaltaa asioiden määräämisessä. Perheen pitäisi olla yhtä ja kun mennään isovanhemmille mennään iloisesti yhdessä ilman ennakkoluuloja. Tutustuminen anoppiin voi viedä aikaa, mutta usein kannattaa panna itsensä likoon, se on kaikkien osapuolien etu.
- Nou hätä
että............... kirjoitti:
miniät ovat tuota mieltä, kuten edellä ovat kirjoittaneet. Asenne kuvastaa hyvin paljon kypsymättömyyttä ja jonkinlaista katkeruuttakin tai mustasukkaisuutta pojan äitiä kohtaan. Lapsenlapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen ja isovanhemmat ovat niiitä läheisimpiä ihmisiä vanhempien jälkeen. Ikävää jos miniä omii lapsen itselleen ja omille vanhemmilleen, eikä anna tutustua miehen vanhempiin, lapsen omiin isovanhempin. Sanonta, että mies saa käydä, jos haluaa on ikävä. Kuvastaa miniän ylivaltaa asioiden määräämisessä. Perheen pitäisi olla yhtä ja kun mennään isovanhemmille mennään iloisesti yhdessä ilman ennakkoluuloja. Tutustuminen anoppiin voi viedä aikaa, mutta usein kannattaa panna itsensä likoon, se on kaikkien osapuolien etu.
Minä yritin kirjoittaa hyvin rauhallisesti syyttämättä ketään.
Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että nuorella perheellä on toimintaa 24/7 ilman kyläilyjäkin, nyt tässä vaiheesa.
Pikkulasten kanssa lähteminen on hankalaa, minkä mummu ehkä on jo unohtanut. Nukkumiset ja ruokailut ovat eri ikäisillä lapsilla eri aikaan.
Nekin on otettava huomioon, ja aikaa jää kovin vähän muuhun.
Kyllä tämä vielä tästä muuttuu. - molempiin suuntiin
Nou hätä kirjoitti:
Minä yritin kirjoittaa hyvin rauhallisesti syyttämättä ketään.
Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että nuorella perheellä on toimintaa 24/7 ilman kyläilyjäkin, nyt tässä vaiheesa.
Pikkulasten kanssa lähteminen on hankalaa, minkä mummu ehkä on jo unohtanut. Nukkumiset ja ruokailut ovat eri ikäisillä lapsilla eri aikaan.
Nekin on otettava huomioon, ja aikaa jää kovin vähän muuhun.
Kyllä tämä vielä tästä muuttuu.Onko vierailulle lähteminen yhtä hankalaa sekä miehen että vaimon vanhempien luo? Entä miten onnistuvat molempien appivanhempien vierailut?
- suotta
tiedän miltä sinusta tuntuu nyt. tulevaisuudessa tulee vielä suurempia murheita eteen, voi tulla eroja, sairautta, ihan mitä vaan ja huomaat että paras olla rauhassa pelkästään itsensä kanssa. Voi jopa tulla eteen vaikka se, että alkaa inhota omaa lastaan kun hän ei ole lapsilleen hyvä ihminen. Tutustu muiden lapsiin, ulkoiluta tai hoida vieraiden lapsia niin ei enää tarvitse ikävöidä. Itse menin päiväkotiin töihin niin ei tarvinnut ajatella omia lapsenlapsia. Ostin ihania lastenvaatteita ja pakkasin ne uff:in keräykseen, ei tarvinnut miniöiden ylenkatsoa mummon ostoksia ja silti voin kuvitella ostavani omille lapsenlapsille. Ajan mittaan on päässyt kaikesta siitä yli eikä tarvi ikävöidä. Onneksi sama tulee aikanaan näille nuorille äideillekin vastaan, joutuvat itse kokemaan saman tuskan ja ikävän vaikka nyt kirjoittelevat niin kaikkitietävinä .Ehkä silloin pieni pistos tuntuu sydämessä. Lippu korkealle vaan, kyllä elämä kantaa ja antaa uusia rakastamisen kohteita.
- kyllä näin on
antakaa lapsenne elää omaa perhe-elämää ja eläkää te isovanhemmat omaanne ! älkää turhia sekaantuko, jos ette ole sinut itsenne ettekä lapsenne vaimon tai avopuolison kanssa. Turhia tulette vaatimaan tai anelemaan lapsi on kuitenkin mm. geneettisesti molempien..
- vuoroin vieraissa
Kotona olevalle kuukausi on 30 päivää, mutta työssäolevalle kuukausi on 4 viikonloppua. Ei noita arkipäiviä voi laskea mukaan kyläilypäiviksi. Kyllä minunkin äitini motkottaa kun käydään vain kerran kuussa. Mutta hyvänen aika pitää sitä viikonloppuina voida tehdä muutakin kun käydä katsomassa vanhempiaan. Siis ihan oikeasti ei voida odottaa että vapaat viikonloput olisivat aina vanhempien luona kyläilyä. Vanhemmalle väelle tiedoksi, Suomessa tiet ovat yleensä kaksisuuntaisia. Minun äitini ei ole käynyt kylssä yli viiteen vuoteen, mutta en ole motkottanut asiasta. Ilmeisesti pitäisi alkaa syyllistämään tästä asiasta, niin tietäisi miltä tuntuu.
- kaksisuuntaisesti
Minua pänni aikanaan, kun soittelin lastenhoidon lomassa mummulle, että hän jaksoi joka kerran sanoa, että vai niin, sinustakin kuulee, olenkin ajatellut, vieläkö sinä olet hengissäkään kun ei mitään kuulu.
Kuitenkin puhelin oli molemmissa päissä ihan kunnossa.
Minulla pienet lapset, ruokailut ulkoilut jne. Aina olisi pitänyt muistaa soittaa.
Toisaalta, jonkun kerran oli pakko sanoa, että nyt juuri en jouda puhumaan, kun kylvetän vauvaa tms. ja siitähän se sitten johtuikin, että minun soittoani vain odoteltiin.
Mutta se syyllistäminen oli niin raivostuttavaa, että soittojen välit pitenivät todella viikon parin mittaisiksi, koska haukut joka tapauksessa tulisivat ennen keskustelua ja kuulumisia. - Miniä itsekin
kaksisuuntaisesti kirjoitti:
Minua pänni aikanaan, kun soittelin lastenhoidon lomassa mummulle, että hän jaksoi joka kerran sanoa, että vai niin, sinustakin kuulee, olenkin ajatellut, vieläkö sinä olet hengissäkään kun ei mitään kuulu.
Kuitenkin puhelin oli molemmissa päissä ihan kunnossa.
Minulla pienet lapset, ruokailut ulkoilut jne. Aina olisi pitänyt muistaa soittaa.
Toisaalta, jonkun kerran oli pakko sanoa, että nyt juuri en jouda puhumaan, kun kylvetän vauvaa tms. ja siitähän se sitten johtuikin, että minun soittoani vain odoteltiin.
Mutta se syyllistäminen oli niin raivostuttavaa, että soittojen välit pitenivät todella viikon parin mittaisiksi, koska haukut joka tapauksessa tulisivat ennen keskustelua ja kuulumisia.Liian liki itsensä tyrkyttäminen ja velvollisuudentuntoon vetoaminen (hienovarainenkin) karkottaa eikä anna tilaisuutta todellisen ihmissuhteen syntymiselle anopin ja miniän välille. Mikäli lähtökohta on, että vain velvoitteen kautta voi luoda suhteen miniään, miniälle välittyy kuva, ettei hän ole itse rakkauden arvoinen, hänellä on välinearvoa vain lastenlasten äitinä. Tällaisesta lähtökohdasta ei voi syntyä onnistunutta anoppi-miniäsuhdetta. Oman äidin rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä mitata tapaamisten lukumäärällä tai kestona. Tätä vastassa on anopin vaatimusten täyttäminen. Mikäli anoppi yrittäisi löytää ihmisen miniässään, suhde voisi syntyä aidon rakkauden kautta, ei velvollisuudesta. Tällöin lasten tapaaminenkaan tuskin tulisi olemaan ongelma. Velvollisuuteen vetoaminen on tympeää ja vähättelee miniän kykyä kiintyä anoppiinsa hänen itsensä vuoksi. Surullista...
- noin..........................
kylläpä on surkeaa!!
miksikähän noin?
minä antaisin kyllä hoitaakin pikkuisiani, jos vaan olisi mummo. mutta pikkuisilla on toisinpäin, eli rakastava mummo on kuollut ja elossa oleva ei välitä nähdä heitä:-(
oletko puhunut miniällesi tunteistasi? - miten paljon
antaisin jos minun lapsilla olisi sinunlainen mummo !
kyllä itsekkin tulisin mielelläni vierailulle.
Kannataa puhua miniän kanssa .
jos miniälle olisi helpompi, että kävisit siellä.
varmasti tilanne selviää!
tsemppiä - asodfknao
Viestiketju näkyy olevan jo aika vanha, mutta herätti kysymyksen, että kauanko pitäisi sitten vierailla, kun vaan jokusen tunnin käyvät? Ei kylässä yleensäkään käydä kuin maksimissaan muutama tunti, kahvit juodaan ja kuulumiset vaihdetaan. Ainakin minun mielestäni näin.
- myös...
totta on että ei sitä mielellään tuppaudu KUKAAN sellaisten ihmisten seuraan, jonka kanssa ei tule toimeen tai kenestä ei tykkää. Niin se vaan on.
- Anonyymi
Olen vieraantunut lasten lapsista,joten elän vain omaa elämää yrittämättä edes ottaa enää yhteyttä.
- Anonyymi
Monella on niin tiedän yhden tutun , hänen poikansa asuu parin kilometrin päässä hänestä vaan pojan vaimo on laittanut stopin tapaamiselle . Sitä en ymmärrä sillä ystäviä ei ole tehnyt kenellekkään mitään pahaa . Tällä pojalla on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitostaan ja nämäkään lapset eivät saa olla isänsä kanssa missään tekemisissä niin että miten yksi ihmisten voi ohjailla niin että miehen puolelta on kaikki välit laittanut poikki .
Mutta kuten aina hän tulee varmasti syömään omaa soppaansa jonakin päivänä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3983Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18956En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49850Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224741Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76737- 46719
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82702Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34697- 108684
Mitä teet mies
Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔20670