Onko heitä. Tunnen monta pariskuntaa, jotka purjehtivat, mutta monesti näyttää olevan että alfauros määrää mistä pariskunta tekee.
Jos mies ei oikeasti halua alistaa naista, niin onko sellaisia naisia jotka pitävät purjehtimisesta.
Nyt en tarkoita sellaia naisia, joille voi tajota säädyllisen lepopaikan ravointolan ulkopuolella olevassa venesatamassa ...
Jos mies ei oikeasti halua alistaa naista, niin onko sellaisia naisia jotka pitävät purjehtimisesta.
Nyt en tarkoita sellaia naisia, joille voi tajota säädyllisen lepopaikan ravointolan ulkopuolella olevassa venesatamassa ...
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jo pelkästään nimimerkkisi osoittaa, että olet aikamoinen öllikkä: Tekijänimi (vai mikä se nyt on suomeksi) kirjoitetaan j:llä: eli 'yksinpurjehtija'.
Voi se nikki olla kirjoitettu v kirjaimellakin ja on ihan oikein, siis:
Yksinpurjehtija
Yksinpurjehtiva
Miten saat selville jonkun älykkyyden yhden kirjoitusvirheen perusteella, kysymyshän oli hyvä?
Niin tai se saattoi olla tarkoittaa että yksin purjehtia (tahdon ma). Joka tapauksessa, ei "öllikkä" miettisi tuollaisia vaan purjehtisi joko yksin jatkossakin tai sitten pakoittaisi koko perheen purjehtimaan.
Ihmisillä on älykkydestä kovin erilainen kuva, joillekkin se voi olla esimerkiksi intellektuellin imagon antavat silmälasit.
Vähintään 44 jalkainen kaikilla mukavuuksilla, kokki ja personal trainer mukana. Ehkä sitten.
ei saa olla tuulta. vessapönttö ei saa olla ohuen seinän takana sängyssä pääsi 50 cm pöntöstä
WC- ja suihkutila on oltava sellainen että myös miehet voivat tuhrimatta hoitaa molemmat asiat.
WC tilasssa on oma lämmin bide.
Kokoa pitää olla vähintään 2 x 1,
tuuletus isosta ulos avattavasta ikkunasta ja tehokkaalla sähkötuulettimella, materiaalina on oltava kiiltävä esim,. lujitemuovi ja suihkuverhon on suojattava puolet märkätilasta vain suihkukäyttöön tilan oven takana suihkutettaessa.
Lämmintä vettä on oltava 300 litraa ja septiä 130.
Suihku ja WC-tilan on oltava avotilan liukuovan jälkeen oikealla tai vasemmalla.
Tulee mieleen tosiaan ne kerrat jolloin aamulla kävin pissalla niin äijä nukku siinä tosiaan vajaan 50cm päässä ja hiukan nolotti siinä lorotella, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut tai oli..mennä maihin pissalle yöasussa :)
Ja tuulta saa olla, eihän sitä muuten eteenpäin päästä.
Niille naisille (tai miehille) jotka eivät tykkää, että liikaa kallistelee, niin tiedoksi: jos kipparilla on homma hanskassa niin veneen/purjeen säädöillä pystyy asiaan vaikuttamaan siten, että vauhtikaan ei liikaa kärsi :)
Olin runsaan kuukauden treffipalstalla etsimässä purjehtimisesta pitävää naisseuraa, Eipä olis montaa sormea kädessä tarvittu kun laski halukkaita. Tulin siihen tulokseen, että on helpompi löytää 100€ kadulta kuin purjehtimisesta pitävä nainen.
Täällä on oikeasti purjehduksesta pitävä nainen!
Pidän siis purjehduksesta, mutta en voi sanoa olevani pro , vaikka saaristo-, rannikko- ja purjehduskurssi on käyty.
En saanut ainoatakaan vastausta kun aikaisemmin
purjehdus-seuraa tällä palstalla hain.
Purjehtien on tullut vietettyä yli 15 kesää, 22-35 jalkaisissa.
Siitä kuka määrää veneessä, haluaisin sanoa, että se on erittäin nöyryyttää kun kippari huutaa naiselle..tosin moista jouduin kuuntelemaan 7 vuoden aikana vain 3 kertaa..ja enää ei tarvitse kuunnellakkaan.
Postia saa laittaa: [email protected]
Olet harvinaista lajia. Ei mulle tullut kuin yksi yhteydenotto naiselta joka kertoi pitävänsä purjehtimisesta ja hänkin häippäsi kun sai tietää millaista venettä rakennan.
Minä olen vasta-alkaja purjehduksen suhteen, veneilystä ja merestä on kyllä usean vuosikymmenen kokemus.
Poikkea joskus taas Galleriassa, päivittelen sivuani aina välillä.
Toivottavasti löydät kunnollista purjehdus seuraa.
Tunnen useitakin. Monet niistä kylläkin purjehtivat yksin tai naisporukassa.
On sitten niitäkin, jotka tykkäävät veneessä olemisesta, eivätkä kuitenkaan aktiivisesti itse purjehdi (tällaisia ilmeisesti tarkoitit?).
Ei purjehduksesta pitäminen ole sukupuolisidonnainen asia.
Minä olen tuntenut hyvin kaksi, edellisen vaimoni jonka kanssa purjehdittiin 16 vuotta yhdessä - tietysti tasa-arvoisina eli pidimme huolta että molemmat osaamme "yhtä paljon", samaten tehtävät jaettiin "tasan".
Uusi emäntä on vielä koulutuksessa mutta hyvin sekin edistyy ja uskon että jonakin päivänä hänkin osaa yhtä paljon kuin minä.
Mielestäni mies voi katsoa peiliin jos nainen ei viihdy veneessä - itse esimerkiksi hoidin kaikki provianttihommat viime kesänä ja emäntä hoiti kaiken merenkulun yms hommat.
Itseäni naurattaa monien miesten "olen tosipäällikkö"-asenne merellä.... mutta kukin tavallaan.
Pena
ps
kun etsin tätä uutta emäntää niin kyllä heti aluksi löytyi muutamia "purjehtijoita", minulle tosin tämä purjehdusasenne on tärkeämpi kuin vaikka musiikkimaku tai onko hiukset kiharat tai lyhyet... ;)
Merestä ja veneilystä pitävä vaimoni minutkin patisteli hankkimaan nykyisen purjeveneemme. Vuosien Moottoriveneilyn ja muutaman vuoden veneettömän kauden jälkeen on taas mukava veneillä, kiitos vaimoni. Uutta intoa veneilyyn tuli myös siitä syystä, että alla on nyt purjevene. Moottoriveneilyyn en enään olisi palannut.
Aloitin purjehtimisen ihan itsekseni ja ostin oman purjeveneen. Myöhemmin tapasin miehen, joka tykkää myös purjehtia. Veneeni on hänelle kuitenkin liian pieni (7m) joten muutuimme lähinnä päiväpurjehtijoiksi, hän ei voisi kuvitella viettää viikkoa 'tupperwaressa'. Mutta kiikarissa on niin iso vene että molemmat viihtyisivät, itsellenikin kelpaa, kunhan saan olla ruorissa ja joku muu vinssaa...
Jos mieheni pyytäisi minua purjehtimaan, lähtisin oitis. Vaikka inhoan kylmää, tuulta ja kosteutta, voisi se olla hauskaa rakkaan ihmisen kanssa. Ja mitäpä en tekisi mieheni vuoksi, hän on elämänkumppanini niin myötä kuin vasta virrassa.
Ihminen on parhaimmillaan onnellisena, niin myös mies. ;)
ystävä oli merihädässä Australian ja Uuudeseelannin vesillä?
Itselläni on päinvastainen ongelma: pidän purjehtimisesta, mutta on vaikea löytää mahdollisuuksia.
Kokemusta ja kiinnostusta purjehtimiseen on, mutta ei purjehtivia ystäviä tai omaa venettä.
Ota ystävätär mukaan jos et uskalla itse. Sitten selville purjehdus seurojenlaiturien sijainti.
Passiin sinä 16-17 aikoihin laitureille, kyselemään minnekkä ollaan menosssa ja josko pääsisi mukaan. Uskoisin että useaan veneeseen pääsee lyhyelle iltapurjehdukselle mukaan.
Ota selville koska purjehdusseurojen viikkokisat ovat ja mene ko. seuran laiturille kuikuilemaan tuntia aikaisemmin. Gastipula kisaavissa veneissä on krooninen.
on kerrottu, että kisagastiin osallistuakseen pitää osata vähän enemmän kuin vain osata purjehduksen perustaidot...
Kukaan ei siis huoli veneeseen jos et osaa "hommaa" johon kisassa tarvitaan, onko näin?!
Iltapurjehdukset on sitten ehkä eriasia :)
Viikkokisat ovat tosiaan eri asia. Ne ovat treenitilaisuuksia, joihin harvemmin koko vakiomiehistö pääsee mukaan ja siksi muutama motivoitunut vähemmänkin osaava käsipari on tervetullut lisä.
Ja on niitä kisojakin erilaisia alkaen seuran sisäisistä MM-tasolle saakka. Ei vaatimustaso siellä seuratasolla niin huima ole. Enemmänkin on kyse siitä, että kun lähdetään päiväksi ulos, halutaan jotenkin tuntea jokaisen mukanaolijan sopivuus joukkoon. Ja sehän taas selviää jo yhdessä iltakisassa.
Jos ei viitsi ihan hakuammuntana laitureilla huuhailla, voi etsiä lähimpien seurojen kilpailupäällikköjen puhelinnumerot seurojen nettisivuilta. He kyllä tietävät vakio-osallistujat ja neuvovat eteenpäin. Jos taas suralla ei ole kilapilupäällikköä, ei kannata siltä laiturilta odottaa paljoa lähtijöitäkään.
Sivuhuomautuksena kyllä sanoisin, että ainakin itse olen hiukan varovainen ottamaan miehistöön henkilöä, joka ei ole jonkun seuran jäsen. Jäsenyyden mukana kun tulee vakuutus, joka kattaa kynnen katkeamista pahemmat vahingot. Mikä hyvänsä SPL:oon kuuluva seura siis kelpaa tältä osin.
On niitä oikeita naispurjehtijoitakin, ongelma vaan selvittää, kenellä asenne riittää.
Suosittelisin uittamaan naisehdokkaan kovassa kelissä ja ilman mitään luksusta. Saatat löytää etsimäsi.
..ja hyvän vaimon sainkin.
Se oli silloin tyttöystävä, n. 30 v. sitten. Ei ollut ikinä astunutkaan purjeveneeseen. Kysyin, että lähtiskö purjehtimaan. "Joo, mihin purjehditaan". Sanoin, että "no käväistäänpä Kielissä". Lomaa oli 2 viikkoa. Sopiva pohjoistuuli, toukokuun toisella viikolla. Satoi räntää. Ulos kasuunilta, reivi isossa. Tyttöystävä oksenteli pari päivää ja oli hiljainen. Ruoka ei maistunut. Eka pysähdys Christinsöllä ja meritauti oli parantunut, sää myös. Sitten Kiel. Ja lounaistuulessa nonstoppia takasin kotiin. Ei riidelty kertaakaan. Taisi tykätä, koska suoritti rannikkolaivurikurssin ja alkoi tutkia Pohjanmeren karttoja keittiön pöydällä.
Muutama vuosi myöhemmin meidät vihittiin. Purjehdusreissut pitenivät vuosi vuodelta ja vaimo tosissaan tykkää seilaamisesta. Yhä vielä haluaa purjehtia.... Testi oli siis positiivinen.
Hienoa, että teille kävi noin hyvin!
Näköjään ikivanha viestiketju.
Minä olen nainen, pidän purjehduksesta, olen kokenut, käynyt kursseja, aion ostaa oman veneen kunhan saan edes hieman ensin säästetyksi.
Vajaa pari vuotta sitten täällä kävi yksi purjehduksesta pitävä nainen. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10831394
Eiköhän tässä veneilykiinnostuksessa ole kysymys samasta pariutumisprosessista kuin muissakin asioissa. "Kosioaikana" naaras haluaa miellyttää urostaan saadakseen tämän koukkuun. Kun kiima jne sitten vähenevät alkaa kiinnostus veneilyyn vähenemään ja valitus lisääntymään.
Tunnen monta pariskuntaa, joissa vaimo lopulta suostuu mukaan vain muutaman kerran kesässä ja mies purjehtii joko yksin tai esim. jälkikasvun tai kavereidensa kanssa.
Tuossa oli valitettavan paljon totta. Seurusteluaikana vaimo jopa osallistui yhden veneen rakennukseen, siis oikein laminointihommiin. SIttemmin hän oli ties kuinka monessa kilpailussa gastina mukana aivan omasta halustaan. Ensimmäisellä ikiomalla veneellä purjehditiin kymmenet viikkokisat ja vähän isommatkin kahdestaan. Veneen vaihduttua hiukan isompaan (jopa puolitonnarikokoiseen) ja mukavampaan, alkoi alamäki. Ja se alamäki purjehdushaluissa jatkuu edelleen, nyt alkaa olla neljännesvuosisata alamäkeä takana. Suurin osa silloin joskus opitustakin alkaa olla unohtunut.
Onneksi jälkikasvu on purjehduksen osalta tullut hyvin kasvatettua. Toisaalta jopa liian hyvin, kun se on viety maan parhaisiin veneisiin, mutta joskus vieläkin aikataulut sallii omallakin veneellä kisaamisen.
Kuulostaa vähän laskelmoivalta. Kyllä yleensä kumpaakin (toivottavasti) puolisoa kiinnostaa tutustua toisen harrasteisiin.
Voi olla että osa jää yhteiseksi, ja osa jää puolisoiden omiksi harrasteiksi. Voi olla että jokin harrastus hiipuu. Ylväästi myrskyjä uhmannut pariskunta muuttuu aika paljon kun ostetaan ensimmäinen asunto (ei ole varaa 40-jalkaiseen) tai saadaan lapsi (jompikumpi on aina jumissa kotona, eikä tee mieli uhmata merten myrskyjä ainakaan lapsen kanssa, eikä muutenkaan).
Loppujen lopuksi, aika naiivia olettaa että molempien puolisoiden kaikki harrasteet muutuisivat yhteisiksi harrasteiksi for ever heti kun mennään kimppaan. Ainakaan itselleni tuo ei onnistunut. On toisaalta tärkeää että saan harrastaa jotain yksin. Nuoren perheen kanssa purjehdukset kuitenkin lyhenivät merkittävästi.
Miksiköhän olen hankkinut purjeveneen, jos en olisi aidosti kiinnostunut purjehduksesta? Se on sitten eri asia, että haenko rinnalleni miestä, joka osaa purjehtia tai yleensäkään ketään. Niin monen asian pitäisi osua kohdalleen, jotta luopuisin nykyisestä olotilastani.
No, edustat joka tapauksessa vähemmistöä. Purjehduskiinnostuksessa niinkuin muissakin intresseissä on sukupuolijakauma. Pitäisikö kyseenalaistaa miesten matalampaa vaikka zumba-kiinnostusta?
Edellisiin viitaten olen itse tehnyt sen ratkaisun, että en vaihda nykyistä 30ft venettäni isompaan: ennusmerkit ovat sellaiset, että vaimoväki jossakin vaiheessa lopettaa mukaan tulemisen ja tällä vanhalla veneellä pystyn hyvin purjehtimaan yksin.
Tervehdys!
Oma kokemukseni on, että niin miehet kuin naisetkin pitävät purjehduksesta. Olympiamenestys kertoo paljon. Purjehdus on upea harrastus veden ja luonnon äärellä. Haastetta ja opittavaakin riittää. Kukaan ei kuitenkaan pidä siitä, että jää harrastuksessa vastapainon ja huoltohommien hoitajaksi. Purjehdus on purjehtimista.
Meillä veneen ajosta vastaavat vuorotellen molemmat ja nälkä kasvaa koko ajan. Lakiasiat sitten erikseen. Lapsetkin ovat kulkeneet mukana. Hienoa päästä taas kesällä irti arjesta ja pienempiin ja karumpiin oloihin!
Niinpä tuo meilläkin on ollut ja toisesta lapsesta on tullut purjehduksen harrastaja. Silti on tosiasia, että miehiä ja naisia keskimäärin kiinnostavat vähän eri asiat.
Tässä ketjussa jo todettiinkin, että naiset purjehtivat useasti vain miellyttääkseen miestään. On toki naisia jotka purjehtii, tai veneilee yleensäkin, ihan omasta tahdostaan, mutta usein syvemmät syyt ovat biologiassa.
Jos naisen fokus on jossain tietyssä miehessä, niin on melkein sama mitä mies harrastaa, niin nainen lähtee harrastukseen mukaan.
Monet kuviot harrastuksen edetessä määräytyy kylläkin naisen mieltymysten mukaan.
Mies on silti melkein poikkeuksetta veneen henkinen päällikkö. joka kantaa vastuun kaikesta muusta paitsi ehkä ruoan valmistuksesta ja siivouksesta.
Jos merellä kohdataan viranomaisia, niin mies otetaan puhutteluun naisen odotellessa kabiinissa (ja ehkä samlla heittää flirttiä ikkunasta virkapukuisille miehille...koska näin on biologiaan kirjoitettu).
Miesten huomattavasti parempi osaaminen ja teknisten laitteiden käsitteleminen aiheuttaa myös sen, että rantauduttaessa, että yleensäkin satamamanöövereissä ruorissa on mies. Tässä vaiheessa nainen tepastelee kannella köysi kädessä ja odottelee mieheltään tarkempia ohjeita köysien kiinnitystä varten.
On niitä.
Kyllä naiset haluaa !!!
Olen purjehtiva nainen ja purjehtinut lapsuudesta asti... aikoinaan innostin exänikin mukaan, mutta erossa vene jäi luontevammin minulle. Nyt purjehdusta yksin, lasten tai ystävien kanssa. Venehuollot sujuvat monelta naiselta ihan käteväsi ja voihan noita ostaa myös palveluntarjoajilta, jos siltä tuntuu. Näin tekevät myös miesveneilijät. Manovereissa nainen ei voi jyllätä voimalla vaan täytyy mennä enemmän järjellä. Toisaalta oma veneeni painaa lähes 10 tn niin siinä ei sukupuolella enää ole paljoakaan merkitystä - venettä täytyy hallita muulla kuin lihasvoimalla. Purjehdus sopii mielestäni hyvin myös naisille ja onhan meitä Naispurjehtijoiden jäseniäkin pari sataa.
Miehille vinkiksi sanoisin, ettei "ahtaanpaikan tarjoilijan virka" miellytä kovinkaan montaa naista loputtomasti vaan nainen haluaa mukaan purjehdukseen. Useimmat naiset, jotka oikeasti oppivat purjehtimaan, navigoimaan, trimmaamaan jne ovat innokkaina mukana merellä lopun elämäänsä
On näitä läjäpäin mutta enemmän on niitä, jotka roikkuvat mukana väkisin. Kyllä ne on mukana, jos tosimies sanoo, vaikka ei niin nauttisikaan. Onhan noita Naispurjehtijoitakin.
Monta näkökulmaa näyttää olevan - ja niinhän se tosielämässäkin on.
Itse en koskaan estellyt merelle menoa, päinvastoin: olin aina valmiina. Navigointi oli minun osaamisalueeni, siinä olin ja olen oikein hyvä. Minun valitsemillani reiteillä ei tullut kivikkoja vastaan. Vuosikaudet seilattiin pitkiä matkoja sekä kavereiden kanssa että kahdestaan.
Sitten tuli äkkimuutos, kun 30 vuoden yhteispurjehdusten jälkeen tai niistä huolimatta kapteeni koki äkisti suurta gastin tarvetta. Siitä hän ei suinkaan vaivautunut kertomaan minulle, vaan hankki netistä itselleen synttärilahjakseen uuden gastin. Neiti on korkeasti oppinut kansalainen ja osaava purjehtija, kaiken lisäksi 'hyvää sukua' (ja lastemme ikäinen). Kahden päivän koepurjehdus järjestettiin niin, että en työesteiden vuoksi päässyt ihmettelemään tai ihailemaan uuden gastin lahjakkuutta (ei kyllä kutsuttukaan mukaan). Tuore neitisaalis toki esiteltiin laajasti oman pursiseuramme miehille - ei koskaan minulle.
Vain sikatyhmä nainen jää tuommoisen jälkeen siivoamaan kapteenin (ja uuden gastin) sotkuja. Niinpä keräsin vuosien mittaan hankkimani pikkuvarusteet ja tilasin itselleni oman (pienen) veneen. Nyt olisi siis gastille paikka: sukupuolella ei ole väliä, riittää että kemiat jotenkin kohtaavat. Pärjään kesyillä keleillä kyllä yksinkin, mutta pidemmillä reissuilla kimpassa olisi kivempaa.
Vinkiksi gastin hankintaan: kannattaa miettiä, mihin häntä tarvitset:
1. Sulostuttamaan vene-elämääsi
2. Esittämään (nais)tasoasi supersatamissa
2. Huolehtimaan syömä-, juoma-, ja siivousasioistasi (=kodinhoito)
3. Hyppää-perkeleeksi
4. Purjehduskaveriksi (tasavertaiseksi)
Joka lokerossa on tarjolla sopivia ehdokkaita. Valinta on Sinun.
Toivottavasti ensi kesänä tavataan - toivottavasti tartut pikkuveneeni keulaan, kun/jos tulen yksin satamaan.
NeferN
Vastaukset:
1. Tietysti sulostuutamaan! Veneessä romantiikka ja seksi kukkii...
2. Ei esittelemään muille mitään vaan luonnonsatamiin
3. Kyllä on mukava jos nainen huolehtii ja nauttii siitä vaikka toki osallistun myös itse
4, Onko tuo nyt niin vaarallista jos joskus tulee tiukassa paikassa tiuskittua puolin jos toisin
5.Purjehduskaveri on fine mutta tasa-arvo on yliarvostettua; valitsen mieluummin onnellisuuden kuin tasa-arvon
Valinta on sinun.
Yksi kommentti tulee mieleen, kauan sitten kuultu, että rouva lakkasi purjehtimasta, kun jokainen samalla väylällä kulkeva oli aviomiehelle kilpailullinen haaste, ja rentous katosi aina välittömästi kun joku muu tuli samalle suunnalle. Purjehdus ei häntä tympinyt, vaan kilpapurjehdus. Toinen rouva taas kertoi kyllästyneensä venehommien elektroniikkakeskeisyyteen, koko touhu on vain kojeiden säätämistä ja katselua.
Olisiko kumpikin tapaus esimerkki avioliitosta, jossa vaimo jää vaille huomiota, kun kilpailuvietti ja aparaattinäpräily vievät voiton tärkeämmistä vieteistä...? Siinä sitten menee maku purjehduksesta, kuten mistä tahansa muustakin menee jos pariskunnan toinen osapuoli huomaa jäävänsä kakkoseksi.
Pursiseurojen ja matkapurjehdusyhdistysten saarissa on lähes pelkästään pariskuntia. Myös vuosia meriä kiertävät pitkänmatkanseilorit ovat toimivimmillaan kuulemma aina pariskuntia. Eikä siellä pakolla olla. Voidaan siis todeta, että myös naiset tykkäävät purjehduksesta, kunhan sitä harrastetaan "oikein".
Miehen näkökulmasta ajattelen, että kukapa sitä pelkässä äijäporukassa kauaa jaksaisi. Yksinpurjehduskin on tylsää. Aviolliset purjehdukset ovat sentään paljon miellyttävämpiä. Pitää vain löytää a) se nainen joka lähtee mukaan b) se purjehduselämäntapa, jolla se nainen pysyykin mukana.
Valitettavasti veneessä voi olla vain yksi kapteeni, joka määrää. Voihan nainenkin olla kapteeni, joka määrää miestään. Olisiko se ratkaisu joillekin?
Niin, no, varmasti se joillekin onkin se oikea ratkaisu. Onneksi pääosa veneessä tehtävistä päätöksistä on sellaisia, joista voidaan myös keskustella ennen päätöksentekoa. Määräillään vain tietyissä tiukemmissa rutiinihommissa sekä tietysti mahdollisissa vaaratilanteissa joissa kuuluukin ensin tehdä mitä käsketään ja sitten vasta kysellä että miksi. Eikös? Ja jos kuka tahansa veneessä huutaa sitloodassa seisoskelijalle että "pää alas!", niin kyllä päällikkökin tottelee, tai sitten niskoittelee ehkä elämänsä viimeisen kerran.
Jäikin mieleen Snoopyaiheisista messuluennoista, että oliko se toimiva ratkaisu että purjehdit yksin, mutta lukuisissa määränpäissä olitte yhdessä? Kertomuksesi Intian Valtameren ylityksestä oli juuri sellainen että jos sinne on ihan pakko mennä niin ehkä tosiaan sen vaimon on paree lentää kotiin käymään merenylityksen ajaksi...
Yhdessä tehtäessä, mitä vaan, on aina tärkeää, että kumpikin kokee olevansa tasavertainen - vaikka ei olisikaan tasataitoinen. Merellä pitkään viihtyneillä pareilla on yleensä todellä yhteen nivoutuneet taidot ja kumpikaan ei olisi merellä niin "hyvä" ilman tuota kumppania. Näissä veneissä yleensä naisellakin on muita roolejakin kuin kaffen ja ruuan laitto. Olen huomannut näiden, jo hiukan ikääntyneiden parien miesten myös arvostavan purjehdustaitoista naista. Venettä yksin hallitseva nainen ei ole uhka, vaan hieno juttu.
Kipparoinnista kuulin kerran purjehduksen pettajalta seuraavan vinkiin. Mikäli veneessä purjehtii hyvin tasataitoinen pariskunta, kannattaa kipparointi vastuuta vaihdella vaikka päivittäin. Näin kummallakin on veneessä molemmat roolit ja samat vastuut, kummankin taidot pysyvät tallessa ja kehittyvät. Varmasti joillekin toimiva malli... jos veneessä on tasataitoinen pariskunta
Vaikka toinen osaisikin purjehtia paremmin, lienee ihan viisasta että molemmat päättävät mihin mennään, kauanko ollaan ja minkälaisessa kelissä vielä mennään, kauanko ollaan maissa, mitä syödään ja milloin tarvitaan tankkausta. Ne on niitä päällystöhommia, johon molempien pitää osallistua. Se on sitten ihan sama kumpi on parempi perämies. On se sinänsä ihan kiva jos molemmat osaa navigoida ja molemmat osaa purjehtia.
naikkoset haikailevat naapurin moottoriveneen kyytiin...
Aivan totta, naikkoset menevät moottoriveneisiin, naiset pysyvät purjeveneissä.
Täältä löytyy yksi! Kovin kokenut en ole, mutta jo ensimmäinen reissu vei sydämen täysin. Meri on kuitenkin pienestä pitäen viehättänyt, vaikka purjehdus on uudempi juttu. Rahaa ei ole hirveästi, joten säästän vuoden aikana kaiken liikenevän, jotta pääsisi edes parille reissulle vuoden aikana. Tavallaan ihan hyvä vain, ettei ole omaa paattia, en varmaan enää suostuisi maalle viikkoa pidemmäksi aikaa palaamaan. Onneksi olen kuitenkin vielä nuori, joten ehkä tulevaisuudessa rahat riittävät paremmin.
Kestän hyvin oloja, ainoastaan jokakertaisen merisairauden iskiessä kitisen (ja murisen lujaa jos joku edes yrittää lähestyä pahimman vaiheen aikana). Menee yleensä kuitenkin suht pian ohi. Kannella olo viehättää enemmän, joten musta ei millään saa pelkkää ruoanlaittajaa.
Huvittavaa oli jo ekalla reissulla, miten muut huomasivat miten paljon nautin olostani. Oksennettuani laidan yli jatkoin kesken jäänyttä juttua hymyssä suin. Oli elämäni paras viikko. Olisi kyllä mahtavaa jos löytäisin miehen purjehduspiireistä, joihin olen vasta vain vähän saanut rajoitettua verhoa. Tosin jos miekkosella oisi oma vene, saattaisin olla lääpilläni enemmän veneeseen ja mies tulisi mukavana plussana (:D). Nojoo, ihanaa että on löytänyt sen "oman jutun", tästä en lähde kulumallakaan.
katsokin sitten, että otat miehen, joka ei myöskään lähde kulumallakaan. Sitten ei tarvitse vaihtaa miestä veneen mukana. Ja ennen kaikkea, yksi unelmanainen ei mene hukkaan, vaan antaa oikealle miehelle sen, mitä tämä tarvitsee saaden saman itse.
P.S. Kilpapurjehtijasta tulee useimmiten vanhentuessa vielä hyvä matkapurjehtija. Matkapurjehtija kesyyntyy todennäköisemmin mökkeilijäksi vuosien myötä.
Onko näin? Mä olen luullut, että aika moni kilpapurjehtija, etenkin jollailija, lopettaa purjehduksen kilpaharrastuksen hiivuttua, koska he nimenomaan hakevat kilpailua. Matkapurjehtijoilla harrastus jatkuu samanlaisena, joten miksi he lopettaisivat purjehduksen? No, tästä ei varmaan saada selvyyttä ilman tilastokeskuksen interventiota, tulipa vain mieleen.
Pitäähän tuokin tietyiltä osin paikkansa. Jos jollaluokissa mennään kansainväliselle tasolle saakka, voi hyvinkin olla, ettei mielenkiintoa riitä kölivenepurjehdukseen sen jälkeen. Siis kaikilla ei riitä. Toisaalta muutamissa olympialuokissa voi pärjätä vielä kuusikymppiseksi saakka. Toiselta puolen taas jollaluokissa mies-nainen -parit ovat aika harvinaisia, toki niitäkin on.
Köliveneillä kilpailevat ovat sitten useimmiten kiinnostuneita nimenomaan purjehtimisesta, sen muodossa tai toisessa. Kaikkien tuntemieni oikeasti ikääntyneiden purjehtijoiden taustalta löytyy kilpailu-ura.
Kovin montaa naista ei ole ilmoittautunut. Mutta tuli mieleeni, että kuinka moni on asialle oikeasti jotain tehnyt? Itselläni on tuossa 1 kpl kasvatuksessa, mutta pari vuosikymmentä vielä menee ennenkuin tuota voi naiseksi kutsua.
Itse+hankkinut+ekan+moottoriveneen+n+20+v+sitten+ja+n+10+v+sitten+vaihdoin+hiukan+isompaan+jossa+voi+viettää+lomareissuja.+Pääasiassa+kipparina+oli+ex+mies+ja+huollot+teetätin+muilla.+Talvikatokset+rakensin+itse+omalle+pihalle,+kunnes+kyllästyin+ja+vene+talvehtinut+hallissa.+Veneen+letku,+wc,+hana,+yms+pikkuongelmat+olen+kauden+aikana+korjannut+itse+ja+hankkinut+tarvittavat+osat.+Kippari+(mies+siis)+ei+ole+osannut..+Osaan+navigoida+(plotteriin+en+100%+luota)+suunnitella+reitit,+huomioida+syväykset+ja+korkeudet.+En+ole+koskaan+ollut+valittamassa+säästä+tai+muka+vähäisistä+mukavuuksista;+'retkielo'+tuo+elämyksiä+oli+sää+mikä+tahansa.+Ja+jos+mukavuudet+määrää+elämän+laadun+niin+ei+kannata+veneillä.+Nyt+olen+haaveillut+purkkarista+ja+sen+tuomasta+rajattomuudesta+-+ihan+vaikka+loppuelo,+mutta+laajemmalla+alueella+kuin+vaan+jäätyvä+pohjola+ja+hurrikaanialueita+sopivasti+vältellen.+Missähän+vaan+ne+kipparit+ovat?+Eli+kyllä+tämä+ongelma+on+sama+naisillakin.
Ilmeisesti nykyään alfa alfa kohtaavat purren sisällä otsalamppujen valaistessa miesmäisesti, siellä ei daameja kaivata.
Itse tykkään purjehduksesta mielettömän paljon, mutta eipä ole naisenakaan helppoa löytää purjehtivia miehiä. En oikein tiedä mitkä olisivat paikkoja, joista löytäisi vapaita purjehtivia miehiä. Mutta jos kaipaat kaveria merelle, niin täällä on ainakin yksi innokas, oikeesti :)
Pistä viestii mulle jos mielit merelle
Miksi sen pitäisi olla vapaa mies, jos vaimon lupa on ja pysytään siinä purjehduksessa eikä muissa asioissa?
Voi kun toivoisin kohtaavani purjehtija miehen jonka kanssa pääsisin vesille. Ihan vaikka loppuelämän pituiselle matkalle.
En osaa purjehtia mutta voin ryhtyä köliksi, jos kotona sitten saan ihan normiseksiä.