*Olen sisällä pimeässä,
valon säteet ikkunasta,
piiloudun,
en tahdo nähdä valoa,
elää tahdon pimeässä,
kuuntelen ääntä*
*Etsin sinua.
etsin alkuun kaukaa,
sitten läheltä,
löysin sinut,
rakastin sinua,
mutta sinä lähdit,
yksin jäin,
jätin taakseni elämän*
*Kuuntele:
kuinka tuuli hengittää,
puut kuiskaa sävelmää,
ruoho tanssii tahdissa,
Kuuntele:
kuinka linnut visertää,
ampparit surraa,
heinäsirkat soittaa viulujaan
Kuuntele:
kuinka kesä kertoo,
olevansa olemassa*
valon säteet ikkunasta,
piiloudun,
en tahdo nähdä valoa,
elää tahdon pimeässä,
kuuntelen ääntä*
*Etsin sinua.
etsin alkuun kaukaa,
sitten läheltä,
löysin sinut,
rakastin sinua,
mutta sinä lähdit,
yksin jäin,
jätin taakseni elämän*
*Kuuntele:
kuinka tuuli hengittää,
puut kuiskaa sävelmää,
ruoho tanssii tahdissa,
Kuuntele:
kuinka linnut visertää,
ampparit surraa,
heinäsirkat soittaa viulujaan
Kuuntele:
kuinka kesä kertoo,
olevansa olemassa*
Vastaukset 3
Vanhimmat
tervetuloa joukkoomme runoilemaan.
Tässä tosiaan taitaa olla 3 erillistä runoa,
joista 2 ensimmäistä puhuu yksinäisyyden melko
koskettavasti.
Viimeisessä on ilo ja valo läsnä, ihan toisenlai-
sella sävelellä kirjoitettu kuin ensimmäiset.
Mutta kyllä Sinä kirjoittaa osaat, ehdottomasti.
Jäämme osottamaan lisää.
Aihe on kyllä surullinen. Tekisi mieli hakea sinut sieltä pimeästä ulos, aurinkoon ja elämään.
Mutta surulla on aikansa, joka täytyy käydä lävitse.
runon loppu on kaunis ja haikea, kesän äänet, tuulen hengitys, lintujen viserrys...
Ja kesä, joka on olemassa.
muistojen kesä ?
kerppunen
En unohda,
miten sä,
koskit mun sisimpään,
sinä sait,
minut vain,
sen tunteen kokemaan.
Unohtaa,
en voi milloinkaan,
sitä miten tartuit mun käteen,
vedit pois veestä vaan,
vedit maalle kuivempaan,
kiedoit omat vaatteesi ylleni,
kun palelin...
Kuitenkin,
lähdit pois,
enkä tiedä miten elää voin,
jätit jäljen sydämeen,
mutten sua suremaan nyt jäänytkään,
jatkoin matkaa eteenpäin,
nyt olen onnellinen,
olet muistoissani,
en sua koskaan unohda...