Elämänpuu

Niin monta oksaa
joilla on kannetun kivun ääni
itkujen kastamien kyynelten jälki
ja väsyneiden luomien unet.

Odotusten aamut
kaipausten hämärät
kellon hakkaavat sekunnit
ja hirsien satuttava hiljaisuus.

Mutta myös
ihmiskäden lämpö
lohdutus
rakkauden äänetön läsnäolo.

Sormien hakevaa kosketusta
olla lähellä, lähempänä
elämän kirpeää maljaa

niin runsas on runkoni väsynyt.

23

1866

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • runo64-1

      ...tuippuraa parhaimillaan
      nimenomaan on nimikkorunosi nyt.

      kaipauksen hetkiä
      elämän seesteydessä,
      hennossa varressa kivut asuvat
      ja oksat kyyneleitään valuttaa
      monien myrskyjen jälkeen
      ja odottaa runkosi suojaan tulevaa
      siihen nojavaa
      rakkaustarinaa kirjottavaa
      jonka tähti on elämänpuu-sinä rakkaudessasi
      rakastava...

      surullisia sävyjä
      mutta lumoavasti kirjoitettu.
      on kauniit sanat tehneet kotinsa sydämeesi.
      hyvä upea linda!!!

      • lindalinda1

        Vai tappuraista tuippuraa, saattaapi hyvinnii ol-
        la niin. Mutta nimikkoruno, hitzi - Sinähän sen
        sanoit. Enhän minä sitä otsikoituani edes
        ymmärtänyt, se tuli ihan vahingossa.

        Kaikkihan ne varteeni mahtuu, itkut, kivut ja
        onnen hetket. Niistä kaikista olen kasvanut,
        varistanut lehtiäni ja syntynyt uudelleen.

        Kiitos Jouni, Sinun palautteesi on aina yhtä
        lempeää ja kannustavaa.


    • mertenprinsessa

      hirsitalon rauhaisuutta,
      jonka kätköissä muistot
      elää vapaina liidellen
      ja hirsisissä jäsenissään
      omina muistoinaan, niinä
      jotka kosketus herättää
      itkuna tai ilona.

      Kiitos runostasi, pidin. Hyvää alkanutta vuotta sinulle LL : )

      • lindalinda1

        pitää niin paljon sisällään, että aineksista
        olisi novelliksi asti, jos malttaisi alkaa siihen
        urakkaan. Kenties sen vielä joskus teenkin, olen-
        han kuitenkin jokusen novellin jo kirjoittanut.

        Palautteesi on mieleeni, siitä huomaa kuinka olet
        lukenut runoni sielua.

        Lämmin kiitos, ja oikein hyvää vuoden jatkoa myös
        Sinulle.


    • toivonliisa

      "Elämänpuu"
      Omalla paikallaan sukupolvien
      puitten jonssa, nyt seisoo.
      On sielä kuulunnu iloiset laulut,
      syntymisen parkaisut
      siivilleen lehahtaneet.

      Paljon kaiverrettu
      ajatuksien teitä noihin
      hirsiseiniin vanhuksiin.
      Niitä miten oonkaa lukenu ja
      niihin kirjoitettu
      seki yks kesäaamu, rakas olet poissa.

      lindalindal1
      kiitos "Elämänpuusta"
      vielä virtaa niin mahla...Liisa

      • lindalinda1

        se jaksaa kantaa, niin paljon kärsiäkin. Mutta
        niin kuin sanot ' vielä virtaa niin mahla '

        Voin hyvin kuvitella sen aamun, kun rakkaasi oli
        poissa - tyhjä ja kolkko hetki, jota ei voi ver-
        rata mihinkään. Mutta olet selvinnyt kuitenkin,
        elämä kantaa Liisa.

        Lämmin kiitos jälleen vierellä kulkemisesta,
        Sinulla on lämmin sydän.


    • Harras oli runosi
      Kiitos ja ihanaa päivää sinulle.

      • lindalinda1

        se asuu kuule minussakin, sielunsisaria taidetaan
        olla ystäväni.

        Kiitos Sinulle Margitta, iltaasi lämpöä ja
        rakkautta.


    • Odelii

      Tämä puu tarvitsisi iloa
      ponnistaa,
      uutta maata juurien
      möyhentää,
      raikasta tuulta
      ja rauhaisaa lepoa

      Runossasi on
      elämän elementit,
      joiden paino
      välillä tekee
      lovia runkoon

      mutta toipumisen
      aika, ja
      kevään valo ovat taas
      pian käsillä...

      • lindalinda1

        olet niin oikeassa, niin oikeassa. Ilo on se lää-
        ke, mitä nyt tarvittaisiin roppakaupalla. Vaikka
        runko taipuu, se kestää ja juuret on syvällä
        maassa.

        Kevät on toivon ja valon aikaa, haluan uskoa it-
        sekin siihen, että niiden avulla nousen vielä.

        Sinullekin mitä lämpimin kiitos, sanoissasi oli
        niin paljon totta.


    • Mysteriet

      Pakko hieman peesata Gittaa... tuli niin haikea olo tästä!
      Vaikka luen myös toivon ihmiskäden lämmössä...

      Tykkään minä

      • lindalinda1

        no en taida enää muuhun yltääkään, olen pahoil-
        lani :(

        Kiitos sanoistasi kuitenkin, lämmittää.


    • kerppulintu

      Huipppuruno, olen melkein tolaltani sen vuoksi !
      Miten sinä osaat?
      Minä en osaisi tehdä tällaista...

      täytyy hiukan vielä syventyä runoosi...

      Loistavia ilmaisuja, kuten
      "hirsien satuttava hiljaisuus"
      tai "väsyneiden luomien unet"
      "lähempänä elämän kirpeää maljaa"

      Hurjan hieno kohta:
      "Oksat, joilla on kannetun kivun ääni"

      Ja kaikkein hienoin kohta mielestäni on:
      "niin runsas on runkoni väsynyt"

      Parasta tässä runossa on kuitenkin sen ajatus, syvällisyys.

      Menin sekaisin runostasi, Linda!
      sinä olet jokin lahjakkuus...

      kerppuli, pyörryksissä

      • lindalinda1

        palautteestasi kerppunen.

        En todellakaan koe olevani mikään lahjakkuus,
        paremminkin elämän riepottama lehti, joka ei saa
        otetta mistään. Ja kyllä Sinä osaat, Sinä olet
        itse lahjakkuus, minä vain varjo rinnallasi.

        Kiitän nöyränä sanoistasi.


      • kerppulintu
        lindalinda1 kirjoitti:

        palautteestasi kerppunen.

        En todellakaan koe olevani mikään lahjakkuus,
        paremminkin elämän riepottama lehti, joka ei saa
        otetta mistään. Ja kyllä Sinä osaat, Sinä olet
        itse lahjakkuus, minä vain varjo rinnallasi.

        Kiitän nöyränä sanoistasi.

        Et ole sanaton.
        Runosi sanat olivat niin hienoja, että kopioin runon ja laitoin omaan kansiooni.

        Jokainen on tosin lahjakas, runot ovat niin erilaisia, niin kuin runontekijätkin. Ja lahjakkuutta on niin monta lajia.
        Mie vain hetkeksi todellakin huumaannuin runostasi, ja kirjoitin siksi niin voimakkaan, impulsiivisen kommentin. Mutta rehellisen.

        Kerppuli


      • lindalinda1
        kerppulintu kirjoitti:

        Et ole sanaton.
        Runosi sanat olivat niin hienoja, että kopioin runon ja laitoin omaan kansiooni.

        Jokainen on tosin lahjakas, runot ovat niin erilaisia, niin kuin runontekijätkin. Ja lahjakkuutta on niin monta lajia.
        Mie vain hetkeksi todellakin huumaannuin runostasi, ja kirjoitin siksi niin voimakkaan, impulsiivisen kommentin. Mutta rehellisen.

        Kerppuli

        ymmälläni olin todellakin palautteestasi. Vaikka
        olen saanut matkan varrella jos jonkinmoista
        hyvinkin ainutlaatuista palautetta, niin kyllä
        Sinun antamasi oli jotain extraa.

        Jokainen meistä kirjoittaa niillä avuilla, jotka
        olemme saaneet - kukin omalla persoonallisella
        tavallaan, se on rikkaus.

        Huumauksesta ja lisäkommentista kiittää linda.


    • myos

      koskettavaa, kuin korpikuusien kätköistä...

      • lindalinda1

        korpikuusen kätköissä kasvanut, niiden kyynelistä
        kostunut ja varttunut.

        Kiitos.


    • pups

      on vankka, se on kestänyt ja se kestää.
      Ajattele mitä taakkoja sen oksat kantavat. Sekä ilon, että surun taakkoja. Ei se elämänpuu olisikaan, jos ei sen oksilla elämää olisi.
      Oksat suojaavat runkoa ja runko ruokkii oksia. Ja elämä jatkuu...uusia oksia ilmestyy ja nekin täyttyvät elämällä. Joitain vanhoja oksia karisee pois...
      Elämänpuu on älyttömän hyvä keksintö, se on kuin elämä, se elämänpuu. Kerrassaan loistava runo, vaikkakin suruvoittoinen. Mutta sitähän se on...elämä.

      • lindalinda1

        sanon;
        vanhat oksat taittuu, putoaa. Mutta runko taipuen
        jaksaa, elämänpuu ei lannistu.

        Elämä antaa, elämä ottaa.

        Kiitos pups.


    • tomppa2006

      ...läsnäolo ja läheisyys...

      Ei olla puun ja kaarnan välissä, mutta hienosti olet taitellut koko ihmiselämän vertauskuvallisesti ja luonnonläheisesti liittymään puuhun. Komea ja ylväs loppu. Minä pidin runostasi.

      • lindalinda1

        läsnäolo ja läheisyys, niin äärettömän tärkeitä
        asioita parisuhteessa.

        Puu on mielestäni mitä parhain vertauskuva
        ihmiselolle, ja olen tyytyväinen siitä, että se
        miellytti Sinua. Sanoillasi lämmitit, toit onnis-
        tumisen ilon tunteen.

        Kiitos !


    • Tahtoo tietää

      Onko yllä oleva "Elämänpuu"- runo suomalaistaustainen? Jos on ketä sen on kirjoittanut?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kunpa minä tietäisin

      Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv
      Ikävä
      28
      2711
    2. paras asia kaivatussasi?

      ❤️‍🔥
      Ikävä
      137
      2516
    3. Vihaan sua todella paljon.

      Tiedoksi vaan 🙃
      Ikävä
      135
      2114
    4. Syitä välttelyyn

      En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?
      Ikävä
      116
      2113
    5. Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.

      Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.
      Ähtäri
      12
      1834
    6. Purrasta tehty huoli-ilmoitus

      Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b016
      Maailman menoa
      156
      1357
    7. Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu

      Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu
      Ikävä
      29
      1182
    8. Miksi kaivattunne

      ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo
      Ikävä
      92
      1148
    9. Pelottaa kohdata hänet

      En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt
      Ikävä
      89
      1142
    10. Olisin halunnu vaan tutustua

      Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno
      Ikävä
      38
      1098
    Aihe