Hei!
Olen kadottanut muististani runon,jonka jo pienenä
koulussa opin.
Runo alkaa: Kaksi vanhaa vanhaa varista,istuu????
Voisiko joku ystävällisesti jatkaa tuosta tai kertoa kuka sen on kirjoittanut.
Sisareni Jenkeissä kaipaisi myös koko runoa.
Kiitos etukäteen.
Olen kadottanut muististani runon,jonka jo pienenä
koulussa opin.
Runo alkaa: Kaksi vanhaa vanhaa varista,istuu????
Voisiko joku ystävällisesti jatkaa tuosta tai kertoa kuka sen on kirjoittanut.
Sisareni Jenkeissä kaipaisi myös koko runoa.
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
-Lauri Pohjanpää, Syksy.
Kiitos!
Juuri tuota runoa hain.
Oikein mukavaa vuotta 2009 ja kiitos viela keran.
Oli ilo olla avuksi :)
Samoin sinulle!
Kiitos runosta, nyt toinenkin havahtuu, tässä ilo suuri Äidilleni,
Hän muisti vain jotkut kohdat, mutta halu oli suuri, muistaa runo kokonaan.
Laitan kirjeen Äidilleni ja näen kuinka ilon kyynel silmäkulmaan vierähtää, ja
rauhan sisäisen saavuttaa.
Suur kiitos Runon kirjoittajalle , hyvää syksyä
Eila Ruotsista
http://www.martat.fi/keskustelu/keskustelunurkka/?x33061=48508528
vai vaskimad ?
http://suolasuinen.blogspot.com/
tässäpä tämä(kö?) Runoratsun avukki11.1.2009 20:42 Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
-Lauri Pohjanpää, Syksy.
Tästä hienosta runosta on tehty upea sävellyskin. Heikki Sarmanto ja Maija Hapuoja joskus 80-luvullako?
You tubessa on ainakin ko versio osoitteessa
http://www.youtube.com/watch?v=avtp1oYaiew
Mahtaako ko levyä saada cd tai mp3 versiona missään.
Lauri Pohjanpää, Syksy.
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
Sukii siivenselkää toisen pää,
toinen joskus silmää siristää.
"Kurkikin jo lähti veljelleen",
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus, jo toinenkin,
"Niin vain lähti" sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee,
järven pintaan sade soittelee.
Yli pellon mustan kynnöksen,
tuntuu riihen tuoksu etäinen.
"Täytyy tästä", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa,
oli oikein hauska tavata".
Ruskea on rinta kaislikon.
Taivas harmaa, sataa, syksy on.
Runo on Lauri Pohjanpään
kaksi varista, istuu aidalla , hilipati seilaa, hilipati seilaa yksi lensi pois