Sanat jäävät huulilleni.

Ne sanat, jotka kulkeutuvat päästä, hermoratoja pitkin äänihuulille.
Nuo merkitykselliset lauseet, jotka jäävät sanomatta aina uuden vastoinkäymisen ilmaantuessa elämään.
Tahtoisin vain puhaltaa ne tuulille, jotka jälleen myrskyissä kantaisivat niitä eteenpäin.
Ohjaisivat ne sinun korviisi.

Tai suoraan sinulle, mutta en pysty siihen.
En enää.
Ja tuskin sinä ymmärtäisit todella, mitä niillä sanojen tulvilla tarkoittaisin.
Haluaisin vain kertoa, miten tärkeä olet minulle.
Ehkä vertauksellisesti voisin käyttää, miten tärkeää happi yhdistettynä veteen, on kasveille ja muille kanssakulkioille.
En vain pysty siihen! Miksi en?

Ehkä en vain vielä osaa luottaa niin paljon,
tai ehken vain itse osaa ajatella vertauksia loppuun asti?
Ehkä, mutta jokatapauksessa minä välitän sinusta enemmän kuin esimerkiksi yksikään ampiainen kesäisin kukkien medestä.. tai orava talvivarastostaan, jota se on kerännyt koko pitkän lämpimän kesän.

Minä jumalauta välitän.
11440
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Ja kuitenkin kauniisti.
"Jumalauta minä välitän"

Äänestä

suoraan sydämestä :).

Kosketit, totuuden herkillä sanoilla... kaunista ja niin osuvaa :).

t. herkistelijä

Äänestä
  • Joskus,
    kun uskallan vihdoin nuo sanat sanoa,
    niin ehkä todellisuudessa pelkäänkin sitä, etteivät ne saa vastakaikua.

    ps. Kiitos =)

    Äänestä

.. runo sittenkin. Ei perinteinen, mutta sellainen, jonka jokainen toivoisi saavansa, edes kerran elämässään, kiitos, niin kauniisti kirjoitit. :)

Äänestä

On niin helppo ajatella: tarvitsen sinua.
Siksi että se on kuin ihoni ja sydämeni
lyönnit ja vereni kiertäminen suonissa.
En voisi elää, jos et olisi täällä.

Tässä samassa maailmassa. Tämän
maan kamaralla. Kuulisi sinua ja
näkisi sinua.Tämä Rakkauden huoneeni
olisi sinua niin tuvillaan. Kokonaan.

Ja aina kun olet pois, löydän sanat, joilla
kertoa tärkeytesi. Lauseet, millä ilmaisin
tunteeni sinua kohtaan. Hyväilyt ja kosketukset,
millä Rakkauteni tulvii.

Mutta kun tulet, minun koskeni patoutuu ja
virta tyrehtyy. Huudan tunteitani, mutta en
kuule niitä edes itse. Ei edes kuiskausta. Vain
miehen sanattomuus.

Kuin vajoaminen liiankin tutuus usvaan.
Turvautuminen arkisiin fraaseihin, vaikka sydän
liekehtii ja mieli on kuuma. Tuskallinen,
patoutunut hiljaisuus.

Ja kuitenkin sinä. Muuta minulla ei ole.


http://www.youtube.com/watch?v=OglNPNPWvSo


Kiitos runostasi.

Kauneimpia Rakkauden
lauseita ei muokata sanoiksi
vaan teoiksi.

Kauneimmissa Rakkauden
teoissa soi sanaton nautinto.

Kyllä tämä minusta on runo
ja hyvä runo.

Vipitöntä ja puhdasta ajattelua,
hienoina säkeinä.

Tunnetta tulvillaan ja hyvin
ilmaistuna.

Hyvä oli runosi.

Äänestä
  • Joskus vain tietoisestikkin ne asiat jotka haluisi huutaa koko maailmalle,
    sinun ilmaisuasi lainaten, tyrehtyykin pään sisään.

    Ihmeellinen on ihmisen mieli.

    Kiitos paljon palautteesta ja mukavaa loppu talvea.

    Äänestä

viestin olleen minulle - oliko, en välitä vaan toivon niin! Rakastan sinua enemmän kuin koira luutaan, enemmän kuin nääntynyt vettä, enemmän kuin....voit kuvitellakkaan! Pahus - huomaa se jo!!!!

Äänestä
  • Epäilen ettei tämä ollut sinulle, koska hän jolle tämä viesti salaa oli tarkoitettu, tuskin käy täällä lukemassa rakkaus runoja..

    Äänestä

mutta silti ehkä hieman yliammuit?
Orava ei selviä talven yli ilman talvivarastoaan,
sinä kyllä selviä ilman häntä - eikö?
Muuten tekisit asian eteen jotain, niin kuin varmasti oravakin jonka kävyt on pöllitty.

Äänestä
  • ym.

    Äänestä

  • yks mies. kirjoitti:

    ym.

    Voihan se olla niinkin ;)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ei tämä ole runo. kirjoitti:

Ne sanat, jotka kulkeutuvat päästä, hermoratoja pitkin äänihuulille.
Nuo merkitykselliset lauseet, jotka jäävät sanomatta aina uuden vastoinkäymisen ilmaantuessa elämään.
Tahtoisin vain puhaltaa ne tuulille, jotka jälleen myrskyissä kantaisivat niitä eteenpäin.
Ohjaisivat ne sinun korviisi.

Tai suoraan sinulle, mutta en pysty siihen.
En enää.
Ja tuskin sinä ymmärtäisit todella, mitä niillä sanojen tulvilla tarkoittaisin.
Haluaisin vain kertoa, miten tärkeä olet minulle.
Ehkä vertauksellisesti voisin käyttää, miten tärkeää happi yhdistettynä veteen, on kasveille ja muille kanssakulkioille.
En vain pysty siihen! Miksi en?

Ehkä en vain vielä osaa luottaa niin paljon,
tai ehken vain itse osaa ajatella vertauksia loppuun asti?
Ehkä, mutta jokatapauksessa minä välitän sinusta enemmän kuin esimerkiksi yksikään ampiainen kesäisin kukkien medestä.. tai orava talvivarastostaan, jota se on kerännyt koko pitkän lämpimän kesän.

Minä jumalauta välitän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu