Hoitaja on hoitaja ja parantaja on parantaja, jolla on parantajan lahja. Kansanparantaja voi olla kuka tahansa keskuudessamme parantajan kykyjään käyttävä henkilö. Moni omaa parantajan lahjan tietämättä sitä itse eikä näin ollen käytä lahjaansa hoitaakseen sillä elollisia.
Hoitaja käyttää oppimiaan hoitomenetelmiä tai tekniikoita hoitaessaan ihmisiä taikka eläimiä. Ristiriita kliinisen koululääketieteen ja luontaislääketieteen näkemysten välillä on johtanut kuolulääketieteen kannattajien taholta eriarvoiseen kohteluun eri hoitoja käyttäviä kohtaan.
Koska on kysymys opitusta asiasta on opetuksella suurin merkitys kuinka tasokasta hoitoa kukin hoitomenetelmä ja sen hoitotekniikat tarjoavat. Lähentymällä ja tutustumalla toistensa hoitoihin voitaisiin parantaa hoitotulosta ja potilasturvallisuutta kohdentamalla kuhunkin tilanteeseen sopivin ja tehokkain hoito.
Parantamisessa on kyse niin kuin nimikin sanoo parantamisesta. Parantaja parantaa elollisen elinvoimaa niin, että itseparaneminen voi mahdollisuuksiensa mukaan hoitaa elimistön kuntoon. Koska on kyse itseparantamisesta on ensiarvoisen tärkeätä huolehtia oikeanlaisesta ravinnosta, jotta elimistöllä on kaikki tarvittavat rakennusaineet saatavilla.
Kansanparannuksena usein ymmärretään erilaiset nikamankäsittelyt ja ns. niksautukset, joka ovat opittuja hoitomenetelmiä kuten jäsenkorjaus tai yksittäisiä hoitotekniikoita kuten perskynkkä. Moni parantaja käyttää myös oppimiaan hoitomenetelmiä, mutta tärkein parannustyössä on parantajan lahja, joka on unohdettu tai kielletty opetettaessa hoitajia.
Parantajanlahjan omaavaa voidaan verrata muuhun lahjakkuuteen, jota voi käyttää omaksi ja toisten hyödyksi, niin kuin laulaja omaansa, Lahjakkuutta voidaan kehittää ja laajentaa kukin omien kykyjensä mahdollisuuksiensa mukaan. Ellei laulajalla ole laulunlahjaa ei hän kovallakaan harjoittelulla ja opiskelulla kovin suurta suosiota saavuta, se ei vain kuulosta kovin hyvältä vaikka opettaja kuinka kehuisi ja mainostaisi oikeaoppisesta työskentelystä.
Parantajan lahjan omaavia täytyisi kannustaa omien lahjojen käyttöön, joka luo uskoa asiaan, silloin voidaan puhua kansanparannuksesta, oikeanlaisesta terveydenhoidosta ruohonjuuritasolla ja terveemmästä yhteiskunnasta, jossa jokaisella on oma asema ja tehtävänsä.
Hoitaja käyttää oppimiaan hoitomenetelmiä tai tekniikoita hoitaessaan ihmisiä taikka eläimiä. Ristiriita kliinisen koululääketieteen ja luontaislääketieteen näkemysten välillä on johtanut kuolulääketieteen kannattajien taholta eriarvoiseen kohteluun eri hoitoja käyttäviä kohtaan.
Koska on kysymys opitusta asiasta on opetuksella suurin merkitys kuinka tasokasta hoitoa kukin hoitomenetelmä ja sen hoitotekniikat tarjoavat. Lähentymällä ja tutustumalla toistensa hoitoihin voitaisiin parantaa hoitotulosta ja potilasturvallisuutta kohdentamalla kuhunkin tilanteeseen sopivin ja tehokkain hoito.
Parantamisessa on kyse niin kuin nimikin sanoo parantamisesta. Parantaja parantaa elollisen elinvoimaa niin, että itseparaneminen voi mahdollisuuksiensa mukaan hoitaa elimistön kuntoon. Koska on kyse itseparantamisesta on ensiarvoisen tärkeätä huolehtia oikeanlaisesta ravinnosta, jotta elimistöllä on kaikki tarvittavat rakennusaineet saatavilla.
Kansanparannuksena usein ymmärretään erilaiset nikamankäsittelyt ja ns. niksautukset, joka ovat opittuja hoitomenetelmiä kuten jäsenkorjaus tai yksittäisiä hoitotekniikoita kuten perskynkkä. Moni parantaja käyttää myös oppimiaan hoitomenetelmiä, mutta tärkein parannustyössä on parantajan lahja, joka on unohdettu tai kielletty opetettaessa hoitajia.
Parantajanlahjan omaavaa voidaan verrata muuhun lahjakkuuteen, jota voi käyttää omaksi ja toisten hyödyksi, niin kuin laulaja omaansa, Lahjakkuutta voidaan kehittää ja laajentaa kukin omien kykyjensä mahdollisuuksiensa mukaan. Ellei laulajalla ole laulunlahjaa ei hän kovallakaan harjoittelulla ja opiskelulla kovin suurta suosiota saavuta, se ei vain kuulosta kovin hyvältä vaikka opettaja kuinka kehuisi ja mainostaisi oikeaoppisesta työskentelystä.
Parantajan lahjan omaavia täytyisi kannustaa omien lahjojen käyttöön, joka luo uskoa asiaan, silloin voidaan puhua kansanparannuksesta, oikeanlaisesta terveydenhoidosta ruohonjuuritasolla ja terveemmästä yhteiskunnasta, jossa jokaisella on oma asema ja tehtävänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parantajan lahja, sehän olisi tässä toiminnassa erittäin toivottava lahja ja apu ihmisiä hoidettaessa.
Haluttaessa hoitaa jopa tuloksellisesti!
Mutta.
Kuinkahan yleistä terveydenhoidossa työskentelevistä tällaista lahjaa on havaittavissa?
Voi olla että ylivoimaisesti suurin osa on ilman tätä lahjaa, eivätkä ole aiheesta edes kiinnostuneita.
Ei edes kuulemaankaan!
Löytyykö Suomen vaihtoehtoisten hoitojen tai parantajaliikkeiden piiristä kulttimaisia piirteitä? Vrt. Suomen Lääkärilehti 3/1999 vsk 54 s. 203 - 208. Raija Hukkanen: Katsaus kulttimuotoisiin ilmiöihin terapiassa ja koulutuksessa.
Otteita: "Karismaattiseen, kulttimaisia piirteitä omaavaan ryhmään kuuluvien jäsenien tunnuspiirteinä on kuvattu olevan (8):
1) Kiinnittyminen yksimieliseen uskomussysteemiin
2) Vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpito ryhmässä
3) Ryhmän käyttäytymisnormien voimakas vaikutus yksilön käyttäytymiseen
4) Uskomus ryhmän tai ryhmänjohtajan karismaattiseen (tai pyhään) voimaan. Lisäksi on todettu, että tällaisella ryhmällä on taipumus eriytyä valtakulttuurista. Heillä on tunne totuuden tai viisauden löytämisestä muihin verrattuna. Tyypillistä on myös vahvan ryhmäkokemuksen tuottama tunne muuttuneesta tietoisuuden tasosta, jonka merkitys tulkitaan ryhmän ideologiaa tukevaksi (8,9). Osa jäsenistä kokee ryhmään kuulumisen aikana suotuisia muutoksia psyykkisissä oireissa ja osan oireet pahenivat (9). Suotuisat muutokset liittyivät suoraan verrannollisesti ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteen asteeseen ja jäsenen tunteeseen yksimieliseen ryhmään kuulumisesta. Tällöin ulkomaailma koettiin herkästi pahaksi tai uhkaavaksi. Psyykkiset oireet lisääntyivät silloin, kun jäsen osoitti ryhmäideologiasta poikkeavaa käytöstä tai pyrki lähtemään ryhmästä (8,9)."
"TERAPIAKULTTIEN TUNNUSPIIRTEITÄ
(2). Vahingollisilla terapiakulteilla on seuraavanlaisia yhteisiä piirteitä toiminnassaan (2,3):
1) Psykoterapiakieltä ja käsitteitä käytetään toimintaa esiteltäessä ja apua tarjottaessa
2) Toiminta on pääsääntöisesti ryhmämuotoista
3) Johtaja esittäytyy ammatillisesti pätevänä. Hän on karismaattinen, dominoiva persoonallisuus, jolla on narsistisia ja grandiooseja piirteitä.
4) Ryhmän jäsenet kohottavat johtajan karismaattiseen asemaan ja idealisoivat häntä. He pitävät itseään etuoikeutettuina ryhmään kuuluessaan. Idealisoivaa transferenssia ei käsitellä terapiassa.
5) Ryhmän jäsenet tekevät henkilökohtaisia uhrauksia johtajan ja ryhmän puolesta. Henkilökohtainen elämä ryhmän ulkopuolella kutistuu.
5) Vahva ryhmäidentiteetti kehittyy
6) Kehittyy vahva paine ryhmän normeihin ja käytäntöihin myöntymiseen ja sopeutumiseen
7) Ryhmä on epäluuloinen, mitätöivä tai vihamielinen muita hoitotyön ammattilaisia kohtaan. Riippuvuus ryhmän sisällä lisääntyy ja kriittinen ajattelu vähenee.
8) Terapiaan liittyvillä henkilöillä on ollut kehityksellinen tai muunlainen muutosvaihe lämässään, jolloin identiteetin ja turvallisuuden tarve on ollut suurin - esimerkiksi silloin, kun henkilö valmistuu ammattiin.
Kulttimaiseen terapiaan liittymiseen vaikuttaa omalta osaltaan inhimillinen, syvä tarve tuntea yhteenkuuluvuutta jonkin ihmisryhmän kanssa. Kaipuu varhaiseen vuorovaikutukseen on jäänteenä
aikuisessakin."
"Suomessa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) hyväksymien ja valvomien psykoterapiamuotojen ja psykoterapeuttien lisäksi on parina viime vuosikymmenenä versonut erilaisia terapiasuuntauksia ja henkisen kasvun ja itsensä löytämisen ryhmiä, joiden toiminnan arvioinnista ja valvonnasta ei vastaa kukaan. Terapeutin, kouluttajan, ohjaajan ym. nimikkeillä toimii kirjavan ja välillä suhteellisen vähäisen koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka järjestävät terapiaa ja koulutusta. - Raija Hukkanen."