LUKIJALLE
Olen akateemisen kodin kasvatti. Molemmat vanhempani ovat tieteilijöitä, ja yliopiston professoreita tätä nykyä. Olen oppinut objektiivisen ajattelun varhaislapsuudessa, viiden iässä olin jo järkevämpi kuin kumpikaan vanhemmistani. Siksi olen varsin vankalla pohjalla näistä asioista kirjoittaessani. Akateemisen objektiivisen ajattelun tunnen myös oman älyllisesti vaativan koulutukseni kautta.
Mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä enemmän objektiivinen ajattelu alkaa muistuttaa muita elämän alueita: etenkin käsitöitä ja luonnossa liikkumista. Siksi uskon näiden ohjeiden sopivan erityisen hyvin maanviljelijöille yms.
Onnea matkaan!
Ystävällisin terveisin Hannele Tervola
Opi joukko keinoja korottaa ÄLYÄsi!
(Havainnoinut ja kirjoittanut Hannele Tervola)
HAVAINNONTEKO, MUISTIN JÄRJESTÄMINEN JA MUISTIAINEKSEN LÄPI KÄYMINEN OVAT AJATTELUA OLENNAISIMMILLAAN:
* Ajattelu on havaitsemista, hyvin pitkälti aistimisen kaltaista.
Mitä ajattelu on? Ajattelu on paikkansapitävän kuvan muodostamista maailmasta.
Ajattelu perustuu häiritsemättömiin havaintoihin: “Tämä on tällainen ja tuo on tuollainen!”
Ajattelu ei perustu sanoihin, termeihin tai käsitteisiin vaan tavallisiin paikkansa pitäviin aistihavaintoihin ja niiden muistoihin. Elämänkokemuksemme perusteella muodostamme kuvan ympäröivästä todellisuudesta, elinympäristöstämme ihmissuhteineen. Kaiken ajattelun lähtökohtana ovat siis käytännön havainnot, muistikuvat todellisuudesta, jokapäiväisestä elämästämme.
* Puutarhatyöntekomoodi: ajattele käytännönläheisesti kuin aistisit muististasi ja mielikuvituksestasi.
Paras havainnontekotapa ajatteluun on kuin mieluisia puutarhatöitä tekevällä: kouriintuntuva selvään havittu lähiympäristö, jossa kaikkea voi tarkastella monin aistein, vaikkapa käsin kääntelemällä ja koettelemalla, ja lisäksi tietoisuus koko maisemasta, jossa puutarhatöitä tekee. Samalla tavoin ajattelussa on kovin hyvä, jos voit kuvitella muististasi ajateltavan asian kouriintuntuvana kuvana aivan eteesi, jossa voit sitä parhaiten tarkastella, kenties koetellakin, samalla, kun tiedostat, havaitset kyseisen asian paikan maailmassa laajemmalti, olet ikään kuin zoomannut itsesi maisemassa kyseisen asian ympäristöön. Tällöin voit tehdä mahdollisismman selkeitä havaintoja: “Tämän asian havaitsen selvästi, mutta tuosta toisesta en voi tietää, sillä se ei näy kuvassani.”
* Kokonaiskuva maailmasta: tässä asun, tuolla on kauppa jne., tulevaisuus nousevana jonona ilmaan, elämänkokemus ikään kuin vana tuolla kartalla: tässä olen kulloinkin.
Järjestä elämänkokemuksesi näköaistin avulla kartaksi koko maailmasta. Jotkin osat siitä tunnet tarkkaan (ne kuvaa elämänkokemuksesi) ja joitakin et ollenkaan (ne jäävät tyhjiksi).
“Tässä olen, edessäni pöytä, tunnen kotini huone huoneelta ja esine esineeltä, ikkunasta näkee ulos, ovi on tuolla, sieltä pääsee pihalle, naapurit asuvat vähän matkan päässä tuolla ja tuolla, kauppa on siellä ja siellä, matkan varrella puita niin ja niin,…” Rakenna näin vähitellen kuva koko maailmasta. Aseta kaikki tuntemasi oikeille paikoilleen kokonaisuudessa, niin kuin elämänkokemuksestasi tiedät niiden tällä vaistomaisella kartalla sijoittuvan, ja täydennä karttaasi oikeilla kartoilla aina maapallokarttaan asti. Näin saat koko maailman mahtumaan samaan kuvaan. Menneen ajan voit sijoittaa maan alle sitä alemmas mitä kauemmasta menneisyydestä on kyse, ja tulevaisuuden ilmaan. Näin voit nähdä oman elämänkokemuksesi vanana, joka kiemurtelee tuossa maisemassa nousten aina vain ylemmäs, aina maan pinnan tasolle asti, ja tulevaisuus jää ilmaan.
* Voit ajatella mitä tahansa maailmankuvassasi, jos zoomaat siihen ja sen ympäristöön.
Voit nähdä mitä tahansa omasta maailmankuvastasi, kun zoomaat siihen kohtaan kartassasi, ja koko maailman kerralla, kun zoomaat ulos ison kokoluokan maapallokarttaan. Näin sinulla on yksi paikkansa pitävä kokonaiskuva maailmasta, mittasuhteet oikein, mikä on kovin hyvä lähtökohta objektiiviselle ajattelulle ja eräs tärkeimmistä objektiivisen ajattelun tavoitteista: objektiivinen kokonaiskuva maailmasta.
* Jos haluat ajatella tiettyä asiaa kokonaisuudesta, värjää se väliaikaisesti jotenkin niin, että se nousee esiin ja on helppo tarkastella, kuitenkaan kadottamatta sen paikkaa maailmassa.
Kun sinun sitten tarvitsee, tai haluat, ajatella jotakin tästä kaikesta, värjää se väliaikaisesti jollakin huomiotasi kiinnittävällä värillä, jotta havaitset sen helpommin, ja katsele sitä puutarhatöiden tapaan, kuten edellä neuvoin. Tällöin näet sekä kyseisen asian, että sen paikan maailmassa, mikä on ymmärryksellesi kovin hyväksi.
* Kouriintuntuvat asiakeskeiset mielleyhtymät ajattelukeinoina asiasta toiseen siirryttäessä ja kokonaiskuvaa jär jestettäessä.
Saat kokonaiskuvasi järjestettyä mielekkäästi, jos liikut siinä asiakeskeisten mielleyhtymiesi mukaan: maatilamme -> meidän traktorimme -> sen korjaustyöt viimeaikoina ja lähitulevaisuudessa -> rahanmeno korjaustöihin -> rautakauppa -> naapurin isännän viimekertaiset ostokset -> hänen traktorinsa -> heidän perheensä kokonaisuudessaan -> mitä meillä on samalaista ja mitä eroja -> miten kukin elää tyylillään -> elämän kirjo -> mikä elämässä on tärkeää -> onni, ja onnettomuuksien karttaminen -> ymmärrys siinä apuna.
* Luontokuva taustalla auttaa monimutkaisten asioiden yksinkertaisessa hahmottamisessa ajattelua varten.
Joskus asiat tuppaavat käymään liian monimutkaisiksi. Silloin on hyvä kuvitella ajattelemansa asian taustalle luontomaisema tai edes yksityiskohtaisesti hahmotettu yksittäinen puu tuomaan vertailukohtaa, joka on paljon, paljon, paljon monimutkaisempi kuin ajatuskuvasi ja kuitenkin helposti hahmottuva. Vertaat siis ajatusta luontoon, luontokuvan monimutkaisuuteen sijoittaen kunkin ajatuksen yksityiskohdan jonkin luontokuvan yksityiskohdan viereen. Katsot ensin luontokuvaa ja sitten pokkana alunperin monimutkaiselta vaikuttanutta ajatustasi ikään kuin se olisi helppo luontokuvan avulla hahmotettuna – ja se onkin!
* Liukuva katse ja kokonaiskuvan muodostaminen, älä anna katseen hyppelehtiä.
Tähänastisissa ohjeissa on siis ollut ideana käsitellä kaikki ajatukset kerralla, jotta pääsee helpolla eikä joudu tankkaamaan ja luo jonkinlaista loputonta mosaiikkia ajatuksistaan esim. siksi, että sanallistaa ne.
Koulutettu ajattelija liikkuu aiheesta toiseen hitaan varovaisesti, ikään kuin liu’uttaa katsettaan ajateltavaa asiaa pitkin ja varoo, ettei tee yhtään hyppäystä – ei edes vaikka keskustelun toinen osapuoli niin tyypillisesti tekisi. Näin siksi, että jokaisen hyppäyksen kohdalla katoaa helposti ajatuksen punainen lanka ja niin ollen ajattelun luotettavuuskin katoaa melkein kokonaan.
Anna siis katseesi tarkan näön alueen liukua ajateltavaa aihetta pitkin samalla, kun muodostat kokonaiskuvaa ajateltavana olevasta aiheesta ja sen roolista maailmassa, ikään kuin maisemakuvaa kyseisestä aihepiiristä. Tämä on kaiken objektiivisen ajattelun perustaitoja, perussääntöjä. Tuosta näin syntyvästä maisemakuvasta näet myöhemmin helposti, mikä on mitenkin.
* Yleistykset ja muistista haku kuin nostaisit silmillä maisemasta esiin tietynväriset tai –muotoiset läikät: kaikki asiat muistista tai vaikkapa juuri sanavarastostasi tai objektiivisesta koulumaisesta maailmankuvastasi, joissa on ne piirteet, jotka juuri haluat kuvata.
Jos haluat yleistää jotakin, esim. kissa -> kaikki kissat, se käy helpoiten, jos nostat muististasi esiin kaikki samanlaiset, samat piirteet omaavat oliot aivan kuten silmilläsi kykenet nostamaan esiin kaikki nähdyn maiseman tietynlaiset läikät, esim. punaiset läikät, lehmät, leijat ym. esineet puiden oksissa, linnut,… Tee samoin muististasi ja maailmankuvastasi: nosta esiin kaikki, millä on haluamasi piirteet.
Voit sitten jälkikäteen rajata alueen, esim. sanoihin nostamalla ko. joukosta kaikki sanat esiin – näin voit harjoittelun myötä nopeasti löytää sanat mille tahansa, mitä haluat ilmaista.
PÄÄTTELY ELI HAVAINNONTEKO KOKEMUSPIIRIN ULKOPUOLISESTA MUISTETUN ELÄMÄNKOKEMUKSEN AVULLA:
* Katso, mikä pätee missäkin.
Jos haluat tietää kokemuksesi pohjalta asioista, joista sinulla ei ole kokemusta, on sinun yleistettävä ja katsottava samalla, miten laajalti yleistys pätee ja missä se ei ainakaan enää päde – mikä pätisi siellä?!
Yleistys käy kiinnittämällä huomio yksinomaa niihin piirteisiin, jotka haluaa yleistää, esim. kissa on nelijalkainen -> nelijalkaisuus (= eräs yleistys nelijalkaiselle kissalle). Mikä näyttäisi pätevän kaikkiin nelijalkaisiin: kissoihin, koiriin, hiiriin, elefantteihin, kilpikonniin, puumiin, tiikereihin,…? Ainakin seisovat tukevasti neljällä tassulla ja osaavat yleensä liikkua kolmellakin. Tai: kissan hyvä hämäränäkö -> hyvä hämäränäkö yleensä, kaikilla, joilla sellainen sattuu olemaan. No, näkee hyvin hämärässä: huomaa monta asiaa, jotka huonosti hämärissä näkeviltä jää puuttumaan -> hyöty selviytymisessä ja metsästyksessä. Mahdollinen silmien valoherkkyys.
Yleistyksiensä oikeaanosuvuutta voi tarkistaa nostamalla muististaan esiin kaikki ne, joita yleistys koskee, ja katsomalla, onko osunut oikeaan kussakin tapauksessa. Jos on, niin hyvä: yleistys pätee. Jollei ole, niin on korjattava virheellinen yleistys. Yleensä silloin on jäänyt mainitsematta jokin tekijä, josta kyseinen johtopäätös oli kiinni. Mainitse se ääneen itsellesi (esim. “tervesilmäiset eläimet”), ja tarkista uudelleen: menikö nyt oikein? Jos meni, niin hyvä, luultavasti olet aivan oikeassa. Jollei, niin seuraa edellistä ohjetta toiseen kertaan ja etsi kenties muita virheitä käymällä asia uudestaan alusta asti (tai ainakin epävarmoilta kohdiltaan) läpi ollen tällä kertaa hiukan huolellisempi ajattelussasi.
Näin kuvasi tilanteesta tarkkenee: huomaat useampia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten asiat ovat. Ne on hyvä luokitella sen mukaan, miten paljon ne vaikuttavat, ts. paljon vai vähän vai suorastaan olemattoman vähän, jolloin ne voi jättää huomiotta.
Helpointa on yleistää aivan varmoja arkijärkisiä yksinkertaisia asioita. Niiden avulla voi maailmaa ymmärtää jo valtavan pitkälti. Elämän perusasiat, pääpiirteet, ovat olennaisia myös ajattelussa, koko maailman ymmärtämisessä. Esimerkiksi: Tarvitsen ruokaa. -> Kaikki tarvitsevat välttämättä ruokaa. Näin ollen ruuan järjestäminen koko ihmiskunnalle on maailman tärkeimpiä kysymyksiä.
ONGELMANRATKAISU:
* Yleiskuvasta yksityiskohtiin: mitä ratkaisuun tarvitaan, mistä sen voisi rakentaa, onko niitä palikoita, rakenna!
Moni yrittää ratkaista ongelmia kokeilemalla, mitä saatavailla olevista palikoista saisi rakennettua. Jollei saa, niin luovuttaa. Helpompi, tehokkaampi tapa ratkaista ongelmia on tehdä se ratkaisulähtöisesti: Mieti, mitä ratkaisuun tarvittaisiin, millaisia rakenteita, ja mistä ne saisi rakennettua. Etsi sitten nuo palikat muististasi ja maailmankuvastasi edellisessä kohdassa kuvattuun tapaan silmillä esille nostamalla. Ja rakenna! Näin tiedät, mitä tarvitset ja miten sen saat, eikä aikasi kulu hukkaan!
* Ajattelukykyään ja/tai objektiivisuutta ei voi tavoittaa koulumaisuutta matkimalla.
Ihminen on luonnonvalinnan myötä sopeutunut elämään yhteydessä luontoon, joten ajattelukyky saa tukea kouriintuntuvista käytännön töistä (-> puutarhatyöntekomoodi), aisteista (-> varmat havainnot) ja luonnollisesta paikkatajusta (-> kartta). Objektiivisuutta ei siis voi tavoittaa matkimalla koulumaisuutta tai rakennettua ympäristöä vaan elämällä sovussa oman aistivan ja aistien maailmankuvaa rakentavan luontonsa kanssa. Koulumaisuus on saanut tunnuspiirteensä kirjoitetusta kielestä, ei ajattelusta, ja kirjoitettu kieli on vain muistiinmerkitsemisen väline, se ei ole ajattelun keino!
* Älä ajattele sanoin vaan kokemusten muistoin, kokonaiskuvilla!
Sanat ovat viestinnän apukeino. Ne eivät ole ajattelun tapa vaan kaikki havainnot tehdään joka tapauksessa aistein, tuntein ja tuntemuksin. Niinpä sanat pirstovat ajatukset loputtomaksi mosaiikiksi, johon eksyy, näyttää kenties monimutkaiselta mutta sehän ei ole itsetarkoitus. Sanallisesti ajatteleva on kuin putkinäköinen. Esimerkki: katsopa huonetta tai mitä hyvänsä maisemaa talouspaperirullan läpi niin, että näet vain yhden esineen kerrallaan, muttet esineiden yhteyksiä, paikkoja maailmassa. Saat mosaiikin, johon eksyt helposti. Maisema muuttuu liian monimutkaiseksi käsitellä. Sen sijaan jos katsot suoraan omilla silmilläsi, ilman rullaa, näet koko huoneen helposti, kaiken kerralla, kaikkine esineineen etkä eksy lainkaan!
* Rentoudu!
Joskus on pää kovin sumuinen, ajattelu ei luista. Se liittyy usein keskivartalon jännityksiin, etenkin niskan ja hartioiden sekä mahdollisesti selän ja vatsanseudun jännityksiin. Keksi siis jokin keino rentouttaa kehosi: voimistele, venyttele, käy saunassa (Heti saunassa käymisen jälkeen keho on keskittynyt kuulostelemaan ympäristön lämpötilaa ja mielikin niin ollen varattu, mutta sitten kun keho on taas kokonaan tottunut huoneenlämpöön, on mieli yleensä kirkas.) tai lenkillä. Yritä muuttaa sosiaaliset suhteesi ystävällisiksi ja vähemmän muodollisiksi, sillä se rentouttaa ja tekee onnellisemmaksi ja älykkäämmäksi, suorastaan viisaaksi. Älä yritä ajatella pakertamalla vaan innostuksen voimin.
Muistaminen on usein kiinni siitä, että eläytyy samaan näkökulmaan, jota käytti muistiin painaessaan. Sekin käy siis helpommin rennoin kehoin, sillä rentous helpottaa eläytymistä parantaen siten myös sosiaalisia taitoja.
Muistiin painaminen käy sitä helpommin mitä kiinnostuneempi aidosti olet kustakin asiasta.
* * * * *
* Extra: kuinka voittaa kokoomuslainen väittelyssä:
Pane merkille se asia, joka sinua eniten kokoomuslaisen väitteessä häiritsee/kaihertaa, yleensä se on jokin laiminlyöty huono puoli, joka ilmenee ainakin ikävänä tunteena, jonka aiheen voi pukea sanoiksi, mainita kaikessa laajuudessaan objektiiviseksi syyksi hylätä tuo hänen väitteensä, ja sanoa sitten lyhyesti ja objektiivisesti oma varmasti kunnollinen mielipiteensä asiasta voittaen niin väittelyn.
* Muista vastuuntunto!
Kompassi (= tavoitteiden valinta, kulkusuunta, käytännössä noudatetut elämänarvot, moraali) on tärkeä eikä vain vauhti (=äly)!
VANHA KIRJOITELMANI
Tässä on vielä lisäksi vanha akateemiselle lukijakunnalle tarkoitettu kirjoitelmani samankaltaisesta aiheesta siltä varalta, että se selventää koulumaisen ajattelun ja yllä olevassa ohjeessa kuvatun kaltaisen, niin ikään objektiivisen, ajattelun yhteyksiä:
Objektiivisuudesta
1. Mitä objektiivisuus on?
Ihmisen luontoon kuuluu kyky muodostaa kuva ympäröivästä todellisuudesta, paitsi aistein havaiten, myös kokemansa perusteella päätellen. Ajattelu perustuu siis havaintoon, käytännön kokemukseen maailmasta, jossa elämme, itsestämme ja sosiaalisesta ympäristöstämme sekä suhteestamme näihin. Omien kokemustensa perusteella ihminen muodostaa kuvan koko maailmasta kaikkine puolineen: maailmakuvan, jota jatkuvasti testaa uusien kokemustensa valossa, hyläten paikkansapitämättölmät puolet, korjaten virheet, tarkentaen epämääräisyyksiä ja oppien koko ajan taitavammaksi havaintojensa tekemisessä ja niiden pohjalta päättelemisessä.
Koska ajattelu perustuu koettuun, on kokemusten järjestäminen muistissa olenbnainen osa ajattlua. Meillä kaikilla on vaistomainen kuva huoneesta, jossa olemme: "Tässä istun minä, allani on tuoli, pöytä edessäni, ikkuna tuolla ja ovi tuolla, oven takana on käytävä ja reitti, jota tulin tänne,... Ulkona on katu. Sitä pitkin, niin ja niin, pääsen kotiin. Kotini tunnen vastaavasti. Lähikauppa kotini luona on kulman takana toisella kadulla, lasteni ystävien kodit siinä lähistöllä ja puistikko vähän matkan päässä..." Tällä tavoin tunnemme koko maailman summittain, ja tiedämme, mitkä asiat tiedämme tarkkaan ja varmasti ja mitkä vain summittain, muutaman hassun muistikuvan palasen varassa. Kun yhdistää tämän kokonaiskuvan karttaan kaupungista, lähiseudusta ja jopa koko maailman pallokarttaan, saa objektiivisen kokonaiskuvan maailmasta, joka on oman kokemuksesi perusteella jäsentynyt: voit sijoittaa siihen koko elämäntarinasi vanaksi tuossa 3 1 (avaruus aika) -ulotteisessa kuvassa koko maailmasta. Vastaavasti voit lisätä koko tieteellisen (ja muun) maailmankuvasi: tarkkaan katsoessa voi havaita elollisten koostuvan soluista ja mikroskoopilla nähdä aineen hienorakenteen, sosiaalisesta elämästä voi tunnistaa piirteet, jotka ihmisillä ovat samat kuin eläimillä: aistit, tunteet, vaistot, ymmärryksen, muistin, sosiaalisuuden jne. Näin sinulla on objektiivinen kokonaiskuva maailmasta, joka sisältää kaiken, mitä tiedät ja kaiken, mitä olet kokenut.
Tällaista maailman kuvaa on helppo käsitellä kouriintuntuvien asiakeskeisten mielleyhtymien avulla seuraavasti: koirani -> koirani elämä -> yhteinen kävelymme tänään -> koiran vaikutus elämääni -> kaikki lemmikit omistajilleen -> erot lemmikkilajien välillä. Tai: koirani elämä -> koirani kesämökillä -> kesämökkimme elämässämme -> luontosuhteen tärkeys ihmiselle -> luontosuhteen kehitys aikojen muuttuessa -> luontosuhteeseen vaikuttavat tekijät -> ihmiskunnan ja eliökunnan yhteinen tulevaisuus ja ihmisen vaikutus siihen. Tai vain: Kesämökkimme -> kyseinen järviseutu -> tämä maa -> tämä maanosa -> kulttuurierot maanosien välillä -> yhteinen Maamme. Näin asiakeskeiset mielleyhtymät tarjoavat oivan pohjan objektiiviselle kokonaiskuvin ajattelulle.
Muistista haku käy samalla tavoin kuin vaikkapa maiseman kaikkien punaisten tai vihreiden läikkien tai kaikkien maiseman ympyröiden etsiminen, ne silmillä ikään kuin ylös nostaen. Minä -> elämäni vana -> sen päätapahtumat ja pääpiirteet (esim. tärkeimmät ihmissuhteet ja niiden vaikutus kulloiseenkin elämääni). Vastaavasti voi etsiä, paitsi saman kokonaisuuden osia, myös kaikki saman piirteen omaavat yksilöt maailmankuvastasi, esim. kaikki lemmikkilinnut, ts. tehdä yleistyksiä ja testata niitä omaan kokemuspiiriinsä ja tietämykseensä vertaamalla.
2. Mitkä ovat objektiivisen ajattelun päätavoitteet?
Objektiivisen ajattelun projektina on rakentaa maailmasta paikkansa pitävä kokonaiskuva, jonka varassa ohjata toimintaa, niin omaa kuin koko yhteiskunnan ja suurten systeemienkin toimintaa. Olisi kyettävä ratkomaan ihmiskunnan ja eliökunnan kohtalonkysymykset ja päättämään suuret suuntalinjat, joita niissä noudattaa, sekä ohjaamaan yksilön elämää selviytymisen ja onnen tavoittelun osalta.
Olen akateemisen kodin kasvatti. Molemmat vanhempani ovat tieteilijöitä, ja yliopiston professoreita tätä nykyä. Olen oppinut objektiivisen ajattelun varhaislapsuudessa, viiden iässä olin jo järkevämpi kuin kumpikaan vanhemmistani. Siksi olen varsin vankalla pohjalla näistä asioista kirjoittaessani. Akateemisen objektiivisen ajattelun tunnen myös oman älyllisesti vaativan koulutukseni kautta.
Mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä enemmän objektiivinen ajattelu alkaa muistuttaa muita elämän alueita: etenkin käsitöitä ja luonnossa liikkumista. Siksi uskon näiden ohjeiden sopivan erityisen hyvin maanviljelijöille yms.
Onnea matkaan!
Ystävällisin terveisin Hannele Tervola
Opi joukko keinoja korottaa ÄLYÄsi!
(Havainnoinut ja kirjoittanut Hannele Tervola)
HAVAINNONTEKO, MUISTIN JÄRJESTÄMINEN JA MUISTIAINEKSEN LÄPI KÄYMINEN OVAT AJATTELUA OLENNAISIMMILLAAN:
* Ajattelu on havaitsemista, hyvin pitkälti aistimisen kaltaista.
Mitä ajattelu on? Ajattelu on paikkansapitävän kuvan muodostamista maailmasta.
Ajattelu perustuu häiritsemättömiin havaintoihin: “Tämä on tällainen ja tuo on tuollainen!”
Ajattelu ei perustu sanoihin, termeihin tai käsitteisiin vaan tavallisiin paikkansa pitäviin aistihavaintoihin ja niiden muistoihin. Elämänkokemuksemme perusteella muodostamme kuvan ympäröivästä todellisuudesta, elinympäristöstämme ihmissuhteineen. Kaiken ajattelun lähtökohtana ovat siis käytännön havainnot, muistikuvat todellisuudesta, jokapäiväisestä elämästämme.
* Puutarhatyöntekomoodi: ajattele käytännönläheisesti kuin aistisit muististasi ja mielikuvituksestasi.
Paras havainnontekotapa ajatteluun on kuin mieluisia puutarhatöitä tekevällä: kouriintuntuva selvään havittu lähiympäristö, jossa kaikkea voi tarkastella monin aistein, vaikkapa käsin kääntelemällä ja koettelemalla, ja lisäksi tietoisuus koko maisemasta, jossa puutarhatöitä tekee. Samalla tavoin ajattelussa on kovin hyvä, jos voit kuvitella muististasi ajateltavan asian kouriintuntuvana kuvana aivan eteesi, jossa voit sitä parhaiten tarkastella, kenties koetellakin, samalla, kun tiedostat, havaitset kyseisen asian paikan maailmassa laajemmalti, olet ikään kuin zoomannut itsesi maisemassa kyseisen asian ympäristöön. Tällöin voit tehdä mahdollisismman selkeitä havaintoja: “Tämän asian havaitsen selvästi, mutta tuosta toisesta en voi tietää, sillä se ei näy kuvassani.”
* Kokonaiskuva maailmasta: tässä asun, tuolla on kauppa jne., tulevaisuus nousevana jonona ilmaan, elämänkokemus ikään kuin vana tuolla kartalla: tässä olen kulloinkin.
Järjestä elämänkokemuksesi näköaistin avulla kartaksi koko maailmasta. Jotkin osat siitä tunnet tarkkaan (ne kuvaa elämänkokemuksesi) ja joitakin et ollenkaan (ne jäävät tyhjiksi).
“Tässä olen, edessäni pöytä, tunnen kotini huone huoneelta ja esine esineeltä, ikkunasta näkee ulos, ovi on tuolla, sieltä pääsee pihalle, naapurit asuvat vähän matkan päässä tuolla ja tuolla, kauppa on siellä ja siellä, matkan varrella puita niin ja niin,…” Rakenna näin vähitellen kuva koko maailmasta. Aseta kaikki tuntemasi oikeille paikoilleen kokonaisuudessa, niin kuin elämänkokemuksestasi tiedät niiden tällä vaistomaisella kartalla sijoittuvan, ja täydennä karttaasi oikeilla kartoilla aina maapallokarttaan asti. Näin saat koko maailman mahtumaan samaan kuvaan. Menneen ajan voit sijoittaa maan alle sitä alemmas mitä kauemmasta menneisyydestä on kyse, ja tulevaisuuden ilmaan. Näin voit nähdä oman elämänkokemuksesi vanana, joka kiemurtelee tuossa maisemassa nousten aina vain ylemmäs, aina maan pinnan tasolle asti, ja tulevaisuus jää ilmaan.
* Voit ajatella mitä tahansa maailmankuvassasi, jos zoomaat siihen ja sen ympäristöön.
Voit nähdä mitä tahansa omasta maailmankuvastasi, kun zoomaat siihen kohtaan kartassasi, ja koko maailman kerralla, kun zoomaat ulos ison kokoluokan maapallokarttaan. Näin sinulla on yksi paikkansa pitävä kokonaiskuva maailmasta, mittasuhteet oikein, mikä on kovin hyvä lähtökohta objektiiviselle ajattelulle ja eräs tärkeimmistä objektiivisen ajattelun tavoitteista: objektiivinen kokonaiskuva maailmasta.
* Jos haluat ajatella tiettyä asiaa kokonaisuudesta, värjää se väliaikaisesti jotenkin niin, että se nousee esiin ja on helppo tarkastella, kuitenkaan kadottamatta sen paikkaa maailmassa.
Kun sinun sitten tarvitsee, tai haluat, ajatella jotakin tästä kaikesta, värjää se väliaikaisesti jollakin huomiotasi kiinnittävällä värillä, jotta havaitset sen helpommin, ja katsele sitä puutarhatöiden tapaan, kuten edellä neuvoin. Tällöin näet sekä kyseisen asian, että sen paikan maailmassa, mikä on ymmärryksellesi kovin hyväksi.
* Kouriintuntuvat asiakeskeiset mielleyhtymät ajattelukeinoina asiasta toiseen siirryttäessä ja kokonaiskuvaa jär jestettäessä.
Saat kokonaiskuvasi järjestettyä mielekkäästi, jos liikut siinä asiakeskeisten mielleyhtymiesi mukaan: maatilamme -> meidän traktorimme -> sen korjaustyöt viimeaikoina ja lähitulevaisuudessa -> rahanmeno korjaustöihin -> rautakauppa -> naapurin isännän viimekertaiset ostokset -> hänen traktorinsa -> heidän perheensä kokonaisuudessaan -> mitä meillä on samalaista ja mitä eroja -> miten kukin elää tyylillään -> elämän kirjo -> mikä elämässä on tärkeää -> onni, ja onnettomuuksien karttaminen -> ymmärrys siinä apuna.
* Luontokuva taustalla auttaa monimutkaisten asioiden yksinkertaisessa hahmottamisessa ajattelua varten.
Joskus asiat tuppaavat käymään liian monimutkaisiksi. Silloin on hyvä kuvitella ajattelemansa asian taustalle luontomaisema tai edes yksityiskohtaisesti hahmotettu yksittäinen puu tuomaan vertailukohtaa, joka on paljon, paljon, paljon monimutkaisempi kuin ajatuskuvasi ja kuitenkin helposti hahmottuva. Vertaat siis ajatusta luontoon, luontokuvan monimutkaisuuteen sijoittaen kunkin ajatuksen yksityiskohdan jonkin luontokuvan yksityiskohdan viereen. Katsot ensin luontokuvaa ja sitten pokkana alunperin monimutkaiselta vaikuttanutta ajatustasi ikään kuin se olisi helppo luontokuvan avulla hahmotettuna – ja se onkin!
* Liukuva katse ja kokonaiskuvan muodostaminen, älä anna katseen hyppelehtiä.
Tähänastisissa ohjeissa on siis ollut ideana käsitellä kaikki ajatukset kerralla, jotta pääsee helpolla eikä joudu tankkaamaan ja luo jonkinlaista loputonta mosaiikkia ajatuksistaan esim. siksi, että sanallistaa ne.
Koulutettu ajattelija liikkuu aiheesta toiseen hitaan varovaisesti, ikään kuin liu’uttaa katsettaan ajateltavaa asiaa pitkin ja varoo, ettei tee yhtään hyppäystä – ei edes vaikka keskustelun toinen osapuoli niin tyypillisesti tekisi. Näin siksi, että jokaisen hyppäyksen kohdalla katoaa helposti ajatuksen punainen lanka ja niin ollen ajattelun luotettavuuskin katoaa melkein kokonaan.
Anna siis katseesi tarkan näön alueen liukua ajateltavaa aihetta pitkin samalla, kun muodostat kokonaiskuvaa ajateltavana olevasta aiheesta ja sen roolista maailmassa, ikään kuin maisemakuvaa kyseisestä aihepiiristä. Tämä on kaiken objektiivisen ajattelun perustaitoja, perussääntöjä. Tuosta näin syntyvästä maisemakuvasta näet myöhemmin helposti, mikä on mitenkin.
* Yleistykset ja muistista haku kuin nostaisit silmillä maisemasta esiin tietynväriset tai –muotoiset läikät: kaikki asiat muistista tai vaikkapa juuri sanavarastostasi tai objektiivisesta koulumaisesta maailmankuvastasi, joissa on ne piirteet, jotka juuri haluat kuvata.
Jos haluat yleistää jotakin, esim. kissa -> kaikki kissat, se käy helpoiten, jos nostat muististasi esiin kaikki samanlaiset, samat piirteet omaavat oliot aivan kuten silmilläsi kykenet nostamaan esiin kaikki nähdyn maiseman tietynlaiset läikät, esim. punaiset läikät, lehmät, leijat ym. esineet puiden oksissa, linnut,… Tee samoin muististasi ja maailmankuvastasi: nosta esiin kaikki, millä on haluamasi piirteet.
Voit sitten jälkikäteen rajata alueen, esim. sanoihin nostamalla ko. joukosta kaikki sanat esiin – näin voit harjoittelun myötä nopeasti löytää sanat mille tahansa, mitä haluat ilmaista.
PÄÄTTELY ELI HAVAINNONTEKO KOKEMUSPIIRIN ULKOPUOLISESTA MUISTETUN ELÄMÄNKOKEMUKSEN AVULLA:
* Katso, mikä pätee missäkin.
Jos haluat tietää kokemuksesi pohjalta asioista, joista sinulla ei ole kokemusta, on sinun yleistettävä ja katsottava samalla, miten laajalti yleistys pätee ja missä se ei ainakaan enää päde – mikä pätisi siellä?!
Yleistys käy kiinnittämällä huomio yksinomaa niihin piirteisiin, jotka haluaa yleistää, esim. kissa on nelijalkainen -> nelijalkaisuus (= eräs yleistys nelijalkaiselle kissalle). Mikä näyttäisi pätevän kaikkiin nelijalkaisiin: kissoihin, koiriin, hiiriin, elefantteihin, kilpikonniin, puumiin, tiikereihin,…? Ainakin seisovat tukevasti neljällä tassulla ja osaavat yleensä liikkua kolmellakin. Tai: kissan hyvä hämäränäkö -> hyvä hämäränäkö yleensä, kaikilla, joilla sellainen sattuu olemaan. No, näkee hyvin hämärässä: huomaa monta asiaa, jotka huonosti hämärissä näkeviltä jää puuttumaan -> hyöty selviytymisessä ja metsästyksessä. Mahdollinen silmien valoherkkyys.
Yleistyksiensä oikeaanosuvuutta voi tarkistaa nostamalla muististaan esiin kaikki ne, joita yleistys koskee, ja katsomalla, onko osunut oikeaan kussakin tapauksessa. Jos on, niin hyvä: yleistys pätee. Jollei ole, niin on korjattava virheellinen yleistys. Yleensä silloin on jäänyt mainitsematta jokin tekijä, josta kyseinen johtopäätös oli kiinni. Mainitse se ääneen itsellesi (esim. “tervesilmäiset eläimet”), ja tarkista uudelleen: menikö nyt oikein? Jos meni, niin hyvä, luultavasti olet aivan oikeassa. Jollei, niin seuraa edellistä ohjetta toiseen kertaan ja etsi kenties muita virheitä käymällä asia uudestaan alusta asti (tai ainakin epävarmoilta kohdiltaan) läpi ollen tällä kertaa hiukan huolellisempi ajattelussasi.
Näin kuvasi tilanteesta tarkkenee: huomaat useampia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten asiat ovat. Ne on hyvä luokitella sen mukaan, miten paljon ne vaikuttavat, ts. paljon vai vähän vai suorastaan olemattoman vähän, jolloin ne voi jättää huomiotta.
Helpointa on yleistää aivan varmoja arkijärkisiä yksinkertaisia asioita. Niiden avulla voi maailmaa ymmärtää jo valtavan pitkälti. Elämän perusasiat, pääpiirteet, ovat olennaisia myös ajattelussa, koko maailman ymmärtämisessä. Esimerkiksi: Tarvitsen ruokaa. -> Kaikki tarvitsevat välttämättä ruokaa. Näin ollen ruuan järjestäminen koko ihmiskunnalle on maailman tärkeimpiä kysymyksiä.
ONGELMANRATKAISU:
* Yleiskuvasta yksityiskohtiin: mitä ratkaisuun tarvitaan, mistä sen voisi rakentaa, onko niitä palikoita, rakenna!
Moni yrittää ratkaista ongelmia kokeilemalla, mitä saatavailla olevista palikoista saisi rakennettua. Jollei saa, niin luovuttaa. Helpompi, tehokkaampi tapa ratkaista ongelmia on tehdä se ratkaisulähtöisesti: Mieti, mitä ratkaisuun tarvittaisiin, millaisia rakenteita, ja mistä ne saisi rakennettua. Etsi sitten nuo palikat muististasi ja maailmankuvastasi edellisessä kohdassa kuvattuun tapaan silmillä esille nostamalla. Ja rakenna! Näin tiedät, mitä tarvitset ja miten sen saat, eikä aikasi kulu hukkaan!
* Ajattelukykyään ja/tai objektiivisuutta ei voi tavoittaa koulumaisuutta matkimalla.
Ihminen on luonnonvalinnan myötä sopeutunut elämään yhteydessä luontoon, joten ajattelukyky saa tukea kouriintuntuvista käytännön töistä (-> puutarhatyöntekomoodi), aisteista (-> varmat havainnot) ja luonnollisesta paikkatajusta (-> kartta). Objektiivisuutta ei siis voi tavoittaa matkimalla koulumaisuutta tai rakennettua ympäristöä vaan elämällä sovussa oman aistivan ja aistien maailmankuvaa rakentavan luontonsa kanssa. Koulumaisuus on saanut tunnuspiirteensä kirjoitetusta kielestä, ei ajattelusta, ja kirjoitettu kieli on vain muistiinmerkitsemisen väline, se ei ole ajattelun keino!
* Älä ajattele sanoin vaan kokemusten muistoin, kokonaiskuvilla!
Sanat ovat viestinnän apukeino. Ne eivät ole ajattelun tapa vaan kaikki havainnot tehdään joka tapauksessa aistein, tuntein ja tuntemuksin. Niinpä sanat pirstovat ajatukset loputtomaksi mosaiikiksi, johon eksyy, näyttää kenties monimutkaiselta mutta sehän ei ole itsetarkoitus. Sanallisesti ajatteleva on kuin putkinäköinen. Esimerkki: katsopa huonetta tai mitä hyvänsä maisemaa talouspaperirullan läpi niin, että näet vain yhden esineen kerrallaan, muttet esineiden yhteyksiä, paikkoja maailmassa. Saat mosaiikin, johon eksyt helposti. Maisema muuttuu liian monimutkaiseksi käsitellä. Sen sijaan jos katsot suoraan omilla silmilläsi, ilman rullaa, näet koko huoneen helposti, kaiken kerralla, kaikkine esineineen etkä eksy lainkaan!
* Rentoudu!
Joskus on pää kovin sumuinen, ajattelu ei luista. Se liittyy usein keskivartalon jännityksiin, etenkin niskan ja hartioiden sekä mahdollisesti selän ja vatsanseudun jännityksiin. Keksi siis jokin keino rentouttaa kehosi: voimistele, venyttele, käy saunassa (Heti saunassa käymisen jälkeen keho on keskittynyt kuulostelemaan ympäristön lämpötilaa ja mielikin niin ollen varattu, mutta sitten kun keho on taas kokonaan tottunut huoneenlämpöön, on mieli yleensä kirkas.) tai lenkillä. Yritä muuttaa sosiaaliset suhteesi ystävällisiksi ja vähemmän muodollisiksi, sillä se rentouttaa ja tekee onnellisemmaksi ja älykkäämmäksi, suorastaan viisaaksi. Älä yritä ajatella pakertamalla vaan innostuksen voimin.
Muistaminen on usein kiinni siitä, että eläytyy samaan näkökulmaan, jota käytti muistiin painaessaan. Sekin käy siis helpommin rennoin kehoin, sillä rentous helpottaa eläytymistä parantaen siten myös sosiaalisia taitoja.
Muistiin painaminen käy sitä helpommin mitä kiinnostuneempi aidosti olet kustakin asiasta.
* * * * *
* Extra: kuinka voittaa kokoomuslainen väittelyssä:
Pane merkille se asia, joka sinua eniten kokoomuslaisen väitteessä häiritsee/kaihertaa, yleensä se on jokin laiminlyöty huono puoli, joka ilmenee ainakin ikävänä tunteena, jonka aiheen voi pukea sanoiksi, mainita kaikessa laajuudessaan objektiiviseksi syyksi hylätä tuo hänen väitteensä, ja sanoa sitten lyhyesti ja objektiivisesti oma varmasti kunnollinen mielipiteensä asiasta voittaen niin väittelyn.
* Muista vastuuntunto!
Kompassi (= tavoitteiden valinta, kulkusuunta, käytännössä noudatetut elämänarvot, moraali) on tärkeä eikä vain vauhti (=äly)!
VANHA KIRJOITELMANI
Tässä on vielä lisäksi vanha akateemiselle lukijakunnalle tarkoitettu kirjoitelmani samankaltaisesta aiheesta siltä varalta, että se selventää koulumaisen ajattelun ja yllä olevassa ohjeessa kuvatun kaltaisen, niin ikään objektiivisen, ajattelun yhteyksiä:
Objektiivisuudesta
1. Mitä objektiivisuus on?
Ihmisen luontoon kuuluu kyky muodostaa kuva ympäröivästä todellisuudesta, paitsi aistein havaiten, myös kokemansa perusteella päätellen. Ajattelu perustuu siis havaintoon, käytännön kokemukseen maailmasta, jossa elämme, itsestämme ja sosiaalisesta ympäristöstämme sekä suhteestamme näihin. Omien kokemustensa perusteella ihminen muodostaa kuvan koko maailmasta kaikkine puolineen: maailmakuvan, jota jatkuvasti testaa uusien kokemustensa valossa, hyläten paikkansapitämättölmät puolet, korjaten virheet, tarkentaen epämääräisyyksiä ja oppien koko ajan taitavammaksi havaintojensa tekemisessä ja niiden pohjalta päättelemisessä.
Koska ajattelu perustuu koettuun, on kokemusten järjestäminen muistissa olenbnainen osa ajattlua. Meillä kaikilla on vaistomainen kuva huoneesta, jossa olemme: "Tässä istun minä, allani on tuoli, pöytä edessäni, ikkuna tuolla ja ovi tuolla, oven takana on käytävä ja reitti, jota tulin tänne,... Ulkona on katu. Sitä pitkin, niin ja niin, pääsen kotiin. Kotini tunnen vastaavasti. Lähikauppa kotini luona on kulman takana toisella kadulla, lasteni ystävien kodit siinä lähistöllä ja puistikko vähän matkan päässä..." Tällä tavoin tunnemme koko maailman summittain, ja tiedämme, mitkä asiat tiedämme tarkkaan ja varmasti ja mitkä vain summittain, muutaman hassun muistikuvan palasen varassa. Kun yhdistää tämän kokonaiskuvan karttaan kaupungista, lähiseudusta ja jopa koko maailman pallokarttaan, saa objektiivisen kokonaiskuvan maailmasta, joka on oman kokemuksesi perusteella jäsentynyt: voit sijoittaa siihen koko elämäntarinasi vanaksi tuossa 3 1 (avaruus aika) -ulotteisessa kuvassa koko maailmasta. Vastaavasti voit lisätä koko tieteellisen (ja muun) maailmankuvasi: tarkkaan katsoessa voi havaita elollisten koostuvan soluista ja mikroskoopilla nähdä aineen hienorakenteen, sosiaalisesta elämästä voi tunnistaa piirteet, jotka ihmisillä ovat samat kuin eläimillä: aistit, tunteet, vaistot, ymmärryksen, muistin, sosiaalisuuden jne. Näin sinulla on objektiivinen kokonaiskuva maailmasta, joka sisältää kaiken, mitä tiedät ja kaiken, mitä olet kokenut.
Tällaista maailman kuvaa on helppo käsitellä kouriintuntuvien asiakeskeisten mielleyhtymien avulla seuraavasti: koirani -> koirani elämä -> yhteinen kävelymme tänään -> koiran vaikutus elämääni -> kaikki lemmikit omistajilleen -> erot lemmikkilajien välillä. Tai: koirani elämä -> koirani kesämökillä -> kesämökkimme elämässämme -> luontosuhteen tärkeys ihmiselle -> luontosuhteen kehitys aikojen muuttuessa -> luontosuhteeseen vaikuttavat tekijät -> ihmiskunnan ja eliökunnan yhteinen tulevaisuus ja ihmisen vaikutus siihen. Tai vain: Kesämökkimme -> kyseinen järviseutu -> tämä maa -> tämä maanosa -> kulttuurierot maanosien välillä -> yhteinen Maamme. Näin asiakeskeiset mielleyhtymät tarjoavat oivan pohjan objektiiviselle kokonaiskuvin ajattelulle.
Muistista haku käy samalla tavoin kuin vaikkapa maiseman kaikkien punaisten tai vihreiden läikkien tai kaikkien maiseman ympyröiden etsiminen, ne silmillä ikään kuin ylös nostaen. Minä -> elämäni vana -> sen päätapahtumat ja pääpiirteet (esim. tärkeimmät ihmissuhteet ja niiden vaikutus kulloiseenkin elämääni). Vastaavasti voi etsiä, paitsi saman kokonaisuuden osia, myös kaikki saman piirteen omaavat yksilöt maailmankuvastasi, esim. kaikki lemmikkilinnut, ts. tehdä yleistyksiä ja testata niitä omaan kokemuspiiriinsä ja tietämykseensä vertaamalla.
2. Mitkä ovat objektiivisen ajattelun päätavoitteet?
Objektiivisen ajattelun projektina on rakentaa maailmasta paikkansa pitävä kokonaiskuva, jonka varassa ohjata toimintaa, niin omaa kuin koko yhteiskunnan ja suurten systeemienkin toimintaa. Olisi kyettävä ratkomaan ihmiskunnan ja eliökunnan kohtalonkysymykset ja päättämään suuret suuntalinjat, joita niissä noudattaa, sekä ohjaamaan yksilön elämää selviytymisen ja onnen tavoittelun osalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä helvetiä?
Huu ja haa!
Perustele nyt edes jotenkin väitettäsi, että viiden iässä olit järkevämpi kuin omat vanhempasi. Aloita urakka vaikka määrittelemällä käsitteet järkevä' tai 'älykäs'. Jos teet sen hyvin, kuuntelemme sinua jatkossakin. Ei riitä, että sanot osanneesi lukea jo viisivuotiaana. Tai että mielestäsi osasit tuossa samassa iässä antaa parempia neuvoja perheenne rahojen sijoittamiselle kuin vanhempasi. Tai avioliittoneuvoja:-) Minäkin senverran osasin.
Mitenkä älyä voidaan muuten korottaa? Itse kun aikoinani testeihin osallistuin, niin väittivät, että kovin kovin vähän tuloksiin voi kovastikaan harjoittelemalla vaikuttaa. Älykkyystesti kun ei ole sama asia kuin matematiikan koe tai loogisen käytännönläheisen ajatusketjun jatkuvuustestaus. Jälkimmäisessä omasta mielestäni saattaisin pärjätä huippuhyvin. Anteeksi tämä aloituspuhenvuoroon nähden vajavainen -ja lyhyt- kommentti. Olen ehkä lukuhäiriöinen, enkä jaksanut lukea 'ihmejuttua' kovin pitkälle...
No, järkevämpi siinä mielessä, että tein ajattelun mukaisia päätöksiä silloinkin, kun olin suurten tunteiden vallassa - tietenkin unohtamatta seurata tunteita. Ja siinä mielessä, että osasin miettiä asiat läpi sivupoluille eksymättä ja asioita väärin painottamatta.
Kyse ei muuten ollut siitä, että olsin vain väittänyt älyä voitavan korottaa, vaan neuvoin, kuinka se tehdään minun tavallani. Äly on taito siinä missä muutkin taidot. Kun sen osaa, niin sen voi neuvoa muillekin, JOS näillä vain on rakentava asenne ja tahtoa oppia. Jos ei kuuntele neuvoja vaan vain luottaa jonkin huonommin tietävän sanaan, niin ei tietenkään opi. Itselläni oli ÄO 170 Mensan testissä, luokkaa 1/700 ihmisestä, eikä se edes ole vahvin puoleni älyllisesti. Paras vahvuuteni lienee kokonaiskuvin ajattelu ja useiden (kymmenien) näkökulmien käyttö yhtä aikaa. Joten joudun opetustaidoillani nostamaan ihmisten ajattelukykyä, joa haluan keskustella heidän kanssaan edes jollain tavoin älyllisesti mielekkäästi. Ajattelussa on väliä sillä, mitä katsoo sielunsa silmin ja hypyttääkö katsettaan ollenkaan (ei saa hypyttää). Tarkkanäköisyys sen sijaan on havainnontekotavasta kiinni: kokonaiskuva ja tunnelmataju yhdessä näköaistin kanssa on parhaasta päästä (riippuen siitä, miten hyvin ymmärräy ohjeen). Näin ollen 'älyä VOI opettaa - lue vain tekstini: se kuvaa helpolla tavalla, mitä tehdä ja miten se tehdä - huomaamattasi pääset pitkälle!
mä luin kirjoituksen ja en pysty kertakaikkiaan suoralta kädeltä tuomitsemaan tätä näkökulmaa. olisihan tuossa paljon ns mentaalista hyödykettä ihmiselle jos sen vaan osaa valjastaa käyttöönsä.
mun mielestä ei kauheasti kannata provosoitua yksittäisen ihmisen kirjoitelmasta -uskon, että tarkoitus on kuitenkin hyvä eikä paha. miksi kukaan kirjoittaisi tuntemattomille ihmisille hyviä käytännön ohjeita elämänhallintaan/objektiivisen ajattelun kehittämiseksi jos tarkoitusperä olisi paha?
:) avarakatseista kesän jakoa kaikille.
elisa
Ei mitään tolkkua. Ei millään pahalla.
en jaksanut lukea loppuun
Siitä olen samaa mieltä että sanat ovat pirun vaarallisia ja ajattelussa niitä pitää varoa, mutta niiden oikeanlainen käyttäminen väärinymmärrysten välttämiseksi on kuitenkin meidän ihmisten välisessä kommunikaatiossa tärkeää mikä käykin hyvin ilmi tästä ketjusta.
Itse tiivistäisin viestisi mielestäni oleellisimman sisällön yhteen lauseeseen:
Ymmärtääkseen maailmaa sitä pitää katsoa sellaisena kuin se on.
Joskun nuorna poikasena yritin kehittää huonoksi kokemaani muistiani erilaisilla mielikuvaharjoitteilla ja esim. kehittämällä lukunopeutta. Kärsimättömyys vei voiton. En tuntenut kehittyväni yhtään mihinkään ja tulin siihen tulokseen ettei ajattelua voi "parantaa". En vielä tutustunut tekstiisi, koska haen vielä kokonaiskuvaa teikäläisen maailankuvasta. Maailman parantaminenko saa älykkään ihmisen kertomaan ajatuksiaan suomi kaksnelosen palstoilla, jossa kovin moni ei varmaan ole kiinnostunut älykkyytensä kehittämisestä?