Leipää ja sirkushuveja

Roomassa aikanaan oli sanonta, leipää ja sirkushuveja kansalle, tosiasiassa tämä tarkoitti sitä, että kansa sai ilmaiseksi leipää ja sirkushuveja.

Rooman keisarit huomasivat jo valtakunnan alkuaikoina, että järjestyksen ylläpito ja vakaan yhteiskuntajärjestyksen luominen edellytti sitä, että kansa sai ruokaa ja sillä oli hauskaa.

Tämä etu koski tietenkin vain niitä, joilla oli Rooman kansalaisuus, tosin Italian niemimaan asukkaista oli noin puolet orjia, joten kansalaiset olikin syytä pitää tyytyväisenä ja aseissa, mahdollisten kapinoiden takia.

Vilja tuotiin pääasiassa Egyptistä, myöhemmin myös entisen Karthagon alueelta, vilja maksettiin valtion kassasta ja homma toimi kuin junanvessa melkein tuhat vuotta, kunnes valloitettujen alueiden kultavarannot oli syöty.

Nykyinen EU on suorajatko toisen maailmansodan jälkeen tehdylle "Rooman sopimukselle", jossa nämä maataloustuet sovittiin ensimmäisenä.

Historiasta on opittu, jotta tärkeintä on järjestää kansalle leipää ja sirkushuveja, maksoi mitä maksoi, muuten ei valtakunta pysy kasassa, ei uusi eikä vanha.

Maataloustuet on se tapa, millä elintarvikkeiden hinnat pidetään niin matalina, että tavallinen kansa ei ala napista, ero muinaiseen Roomaan on ehkä se, että nyt kansalaisuus on kaikilla.
Saa nähdä kuinka kauan tämä valtakunta kestää tämän rasituksen, tosin tuottavuus on kyllä toisella tasolla kuin muinaisessa orjayhteiskunnassa, jossa tuottavuus ei oikeastaan koskaan kehittynyt mihinkään.