Ei kosketusta, ei halausta. Ei pitkiä suudelmia tuskin suukkojakaan. Ei kauniita sanoja. Hellyyttä vain tahtoisin lisää. Erotiikkaa kaipaisin...
Onko se liikaa?
Olen yrittänyt pitää itsestäni huolta enkä ole nalkuttava vaimo. Siinäköhän se virheeni juuri onkin?
Älkää sanoko, että mikset puhu asoista. Olen yrittänyt.
Vieraasta sylistä näitä saisi.
Vaan kun en tahdo näitä muilta kuin sydämeni valitulta.
Avioliitossa...yksin.
Onko se liikaa?
Olen yrittänyt pitää itsestäni huolta enkä ole nalkuttava vaimo. Siinäköhän se virheeni juuri onkin?
Älkää sanoko, että mikset puhu asoista. Olen yrittänyt.
Vieraasta sylistä näitä saisi.
Vaan kun en tahdo näitä muilta kuin sydämeni valitulta.
Avioliitossa...yksin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä vastuu omasta surkeudestasi on yksin ja ainoastaan sinulla.
Sinä olet sen valinnan aikoinasi tehnyt ja mitkä sitten ovatkaan olleet sen valintaan johtaneet syyt.
Liian moni ihminen lähtee suhteeseen , jossa ei muuta yhdistävää tekijää kun kemiallinen tunne.
Jäänyt on kaikki tärkeät keskustelut elämän arvoista mitkä on tärkeitä huomioida jo suhteen alussa.
Sinulla on vain kaksi tietä joko muuttaa itsesi hyväksymällä tilanne tai hakea itsellesi parempi elämä.
Lähteä muuttamaan toista ihmistä mieleisekseen on tuhoon tuomittua.
Ettei ketään voi muuttaa mieleisekseen. En minäkään ole täydellinen. Minussakin on vikani ja puutteeni.
Meitä yhdistää kyllä muutkin asiat kuin kemia. Olemme uusioperhe ja lapsia 5 joista yksi yhteinen.
Keskustelimme paljonkin suhteemme alussa arvoista ja totesimme että halumme sitoutua toisiimme ja lapsiin ja yhteiseen arkeen oli molemmille itsestään selvyys.
On jotenkin raskasta kun on itse vain se antava osapuoli. Toinen toteaa vain asiat eikä tee mitään muutosta niiden eteen. Se rasittaa. Minä en jaksa johdatella jatkuvasti miestäni tekemään sitä ja tätä. Kyllä hänestäkin pitäisi lähteä tahto antaa vaikkapa se halaus aamuisin. Kun tarpeeksi monta kertaa huutaa eikä kukaan vastaa sitä väsyy ajan mittaan huutamaan.
Miten minun vielä pitäisi muuttaa itseäni? Ruveta kekkaloimaan sukkanauhoissa pitkin iltaa ja vilauttelemaan persettä television edessä? Pitäisikö ryhtyä valvomaan yli puolen yön ja katsoa mitä sitten tapahtuisi? Mies tuijottaa televisiota kaiket illat kun salilta tulee kotiin.
Anna vihjeitä miten minun pitäisi muuttaa itseäni, jos kerran tiedät?
on vain sinun valinta.
Kerroit että olette molemmat sitoutuneet, mutta kuitenkaan mies ei ole sitä noudattanut, joten eikö olisi aika katsoa peiliin ja todeta asioitten todellisuus.
On ikävä tilanne sinulla. Onko tilanne ollut tuollainen jo kauankin?
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta. Molemmilla yksi pitkä suhde takana. Joskus tuntuu kuin veljen kanssa asuisi. Minä en oikeasti tiedä mitä teen. Vai teenkö mitään. Jatkan vain omia juttujani ja annan asian olla. Tai sitten lisään niin paljon harrastuksia ja muuta touhua ettei tarvitse toista kohdata lainkaan vaan voi hyvällä omallatunnolla kaatua kuolemanväsyneenä illalla vuoteeseen.
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehet ovat oikeasti parhaimmillaan vapaina. Seurustelusuhteen alussa. Mies ehdottaa menoja yhdessä ja hemmottelee naista. Seksi on taivaallista. Joka paikassa ja kiihkeää.Kun sitoudutaan ei tarvitse mistään enää välittää. Luullaan, että kyllä se nainen siinä pysyy kun kerran saatu se retkuun. Kyllä parisuhteen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi. Kolmatta kertaa en enää miehiin sekoa jos tämä liitto karahtaa karille. Miksi ostaa koko lehmä jos tarvit vain litran maitoa?
Olen hyvin pahoillani. Tuollainen tilanne mitä sinulla eipä ole mieltäylentävää eikä mukavaa.
Miehesi pitäisi ryhdistäytyä. Hänen kannattaisi ajatella ennenkuin on sinut menettänyt. Luulisi hänen sitten osaavan ottavan sinut huomioon ja kohtelevan sinua niinkuin pitääkin. Yritä vielä puhua hänelle, vielä kerran. En tiedä, olen huono neuvomaan, ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu.
Monesti olen juuri tätä miettinyt että miksi pitää muuttaa yhteen kun silloin siihen suhteeseen tulee väistämättä se arki. Ja varsinkin silloin jos on jo yhden kerran eron kokenut. Arki sujuu lasten kanssa hyvin ja sitä aikuista tarvitisin vain niihin mukaviin hetkiin. Miksi tuhlata nämä mukavat hetket arkeen? Jostain syystä miehiä ei tällainen suhde näytä innostavan. Taitaa olla niin että miehet haluaa sen arjen pyörittäjän jotta itse pääsee helpommalla, varsinkin eronneet miehet.
Itse taas ajattelen, että aika luonnollista, että haluaa muuttaa yhteen. Haluaa jakaa toisen kanssa juuri sen tavallisen arjen. Ihminen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen.
Ja vaikka suhteeseen arki tuleekin niin kyllä siihen kuuluu huomaavaisuus. Ei toiseen yhdentekevästi tai piittaamattomasti saa suhtautua.
Ei tuota voi miesten kohdalla yleistää, että se on juuri noin, että mies haluaa vain arjen pyörittäjän.
Onko sitten niin kun on jo kerran eronnut niin ei sitten enää pitäisi yrittää uudelleen?
että monet epäonnistuneet suhteet monelle on tie parempiin ihmissuhteisiin.
Voi olla noinkin, en osaa oman kokemukseni perusteella sanoa, olen ollut saman miehen kanssa pian jo 21 vuotta.
Ensimmäinen ja ainoa parisuhteeni kesti 27 vuotta ja nyt tuntuukin että ei sitä tässä iässä enää anna tunteille niin paljon valtaa jotta edes miettisi parisuhde- ja uusperhekuvioita. Toki sitä toista ihmistä lähelleen kaipaa mutta ei välttämättä halua jakaa sitä arjen rumbaa kun siitä on oppinut yksin selviämään.
Pelottaa myös toinen epäonnistuminen; jos en onnistunut ensimmäistäkään miestä pitämään tyytyväisenä "tuon pitempään" niin miten ihmeessä onnistuisin uudessa ihmissuhteessa.
kannattaa varoa kaikkea mahdollista, että se pysyisi tasaisen harmaana.
Kyllä tässä uudessa elämässä värejä piisaa mutta parisuhteeseen en enää usko enkä näillä näkymin koskaan siinä tule enää elämään. Mutta kyllä minä osaan elämästäni nauttia ja miksi ostaa koko lehmä kun tarvitsee litran maitoa. Niinhän taisi joku jo täällä kirjoittaakin ja tätä noudatan uudessa elämässäni. Se ei sotke minun ja lasten arkea vaan tuomaa mukavaa vaihtelua ja väriä arjen harmauteen.
suhteenne? Puuttuiko läheisyys jo ennen yhteisen lapsen syntymistä vai vasta silloinko suhteen intiimiyden ylläpito jäi harteillesi?
Kirjoittamasi perusteella ei voi kuin arvailla mikä hiertää, mutta kokeeko miehesi suurperheen elättämisen liian raskaana tai onko hänellä stressaava työ?
Jokainen ihminenhän elää jatkuvasti jonkinlaista henkilökohtaista kehitysvaihetta. Onko miehelläsi ehkä meneillään "4-kympin kriisi", kun on uudelleen sitoutunut, arki kolahtaakin tietoisuuteen ja halutaan vapautta, omaa tilaa.
Onko edellinen eroprosessi jäänyt käsittelemättä ja vaikuttaa alitajuisesti uuteen suhteeseen?
Onko miehesi vaikea käsitellä äiti/huora-yhdistelmää l. ei kiihkeää seksiä oman biologisen lapsen äidin kanssa?
Elämänkokemuksellasi varmasti tiedät, että nainen tarvitsee hellyyttä/rakkautta voidakseen antaa seksiä ja mies taas tarvitsee seksiä voidakseen antaa hellyyttä/rakkautta.
Kirjoittamasi perusteella tuon vanhan viisauden oravanpyörä pyörii parastaikaa. Älä siis aliarvioi sukkanauhojenkaan merkitystä, jollain se pyörä olisi pysäytettävä.
Mutta ilman kunnollista keskusteluyhteyttä ei seksikään pitemmmän päälle suju. Unohda vieraat sylit ja nosta kissa uudelleen pöydälle... ja miksei puhuminen onnistuisi, heittäytyykö miehesi mykäksi vai poistuu kokonaan paikalta?
Ellei selvittely keskenään onnistu, menkää yhdessä pariterapiaan. Kokemuksesta voin sanoa, että suomalaisen miehen sinne saaminen kyllä yleensä vaatii jo melkoisen kriisin.
Kaikkea hyvää kevääseesi!
Ajatuksella on mahtava voima. Luin kirjan Salaisuus (Rhonda Byrne) ja siinä sanottiin, että kaikki se mitä meillä on, on seurausta siitä, että olemme vetäneet sen puoleemme.
Pelkäsitkö kadottavasi läheisyyden?
Pyörivätkö ajatuksesi epäonnistumisen ja ongelmien ympärillä?
Muuta siis ajatuksiasi. Omia ajatuksiasi.
Ajattele vain myönteisiä (vaikka se vaikeata olisikin).
Näe vain onnistumiset (koko perheen osalta).
Visualisoi paras vaihtoehto mielessäsi.
Menetelmä on yksinkertainen:
1. Ajattele hyvää
2. Usko vahvasti
3. Ole valmis ottamaan vastaan se mitä tapahtuu
Muuta asennettasi ja tunteitasi.
Kuulostaa lapselliselta ja yksinkertaiselta - ja sittenkin mahdottomalta. Jos ei voi nähdä hyvää, on parempi olla "tutussa ja turvallisessa helvetissä". Rohkeutta vaatii vain se, että haluaa sen hyvän, jonka on ansainnut!
Onnea elämääsi ja aurinkoa kevääseesi.