Me vanhuksiksi sanotut muistamme ajan, jolloin nuoret olivat sileäposkisia ja kauniita, vanhat taas ryppyisiä, omalla tavallaan kauniitakin, "vuosirenkaineen".
Entäs nyt? Kauneuskirurgit kiristävä ikääntyneiden naishenkilöiden kasvonahkaa niin, että pian rintakarvatkin näkyvät.
Näky ei mielestäni ole kaunis vaan jotakin muuta. Ei 7-kymmpisestä tule 17-vuotiasta leikkauksilla tai restauroinnilla. Kaulan "heltat" ainakin kertovat totuuden.
Kyllä ihminen on kauneimmillaan omana itsenään, hopeahiuksisena ja ryppyisenäkin.
Miehet eivät tietääkseni kauneusleikkauksia suuremmin harrasta. Ehkäpä huonmuotoisen "klyyvarinsa" korjauttavat on se sitten synnynnäinen tai naapurin nyrkistä muotoutunut.
Entäs nyt? Kauneuskirurgit kiristävä ikääntyneiden naishenkilöiden kasvonahkaa niin, että pian rintakarvatkin näkyvät.
Näky ei mielestäni ole kaunis vaan jotakin muuta. Ei 7-kymmpisestä tule 17-vuotiasta leikkauksilla tai restauroinnilla. Kaulan "heltat" ainakin kertovat totuuden.
Kyllä ihminen on kauneimmillaan omana itsenään, hopeahiuksisena ja ryppyisenäkin.
Miehet eivät tietääkseni kauneusleikkauksia suuremmin harrasta. Ehkäpä huonmuotoisen "klyyvarinsa" korjauttavat on se sitten synnynnäinen tai naapurin nyrkistä muotoutunut.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mielestäni Esko Aho menetti identiteettinsä leikkauttaessaan söpöset silmänympäryksensä.
Hän alkoi näyttää persoonattomalta.
Tunnen muitakin n.k. "leikkauttajia", joilla lerppuluomet haittasivat näkökenttää. Kun se tulee nuorehkolle henkilölle, ei voi ajatella, että kyllä tässä rollaattorin turvin vielä kymmenen vuotta...
sain 60-vuotispäivilläni tokaisemalla aiheesta tyynesti:"Minulla on vain yksi ryppy ja sen päällä tanakasti istun!" Iloista iltapäivää!
esimerkki oli, en edes enää muista nimeä, mutta joka kilpaili Obaman kanssa presidenttiydestä. Hänellä oli kasvot kireät, kuin viulun kieli.
Hymykin oli kamala.
Julkkisnaisia jotenkin ymmärrän ja jos haittaa esim. näkökenttää tai muulla tavalla norm. elämää.
"Tavallisen" ihmisen, niin kuin me suurin osa ollaan, ei mielestäni kannata eikä tarvitse moiseen rahaa uhrata. Luonnollinen kauneus on kaunista.
Kannan vuosirenkaani ilman minkäänlaista häpeää. Koska olen syntyjäni "metsäläinen", ihailen suuria honkia, niitä, joissa on sitkeäsi vielä elinvoimaa jäljellä. Taistelevat sellaisina vuosikymmeniä. Myös honkia, jotka ovat kuivettuneet, mutta jatkavat vaan uljaina, kieryvät rungostaan elämänsä myllerryksessä.
Vaikka en täytä niitä mittoja, aina voi ajatella, että olisinpa minäkin sellainen.
oli kuin vahanukke. Ällötti todella.
Katselin TV:sta tuota "kauneusohjelmaa". Siinä annettiin ymmärtää, että ryppyisyys on luuserin merkki. Siis elämässä epäonnistuneen merkki. Silloin heidän mukaansa näkyy naamasta tyytymättömyys.
Ymmärinköhän oikein? Jos tuota botuliinia pistetään ihon alle ryppyjä oikaisemaan, niin eiköhän sitä pidä panna sinne yhtenään. Ihottaa ajatuskin, että jotain vierasta ainetta laitetaan ihon alle.
Eihän tämä naama nyt ihan hehkeimmillään ole enää tässä iässä, mutta näkyyhän siinä elämisen merkit.
Kun ei ole kiristelty, uskaltaa nauraakin täysin rinnoin.
Tietyssä länsimaassa korjataan miehet firman
laskuun, klyyvareita hiusimplantteja ym.
Armeijan korkeimmalla kastilla on myös tämä etuoikeus.
Nuoret miehet laitattavat lihaksia esim pohkeita.
Kyllä ne kaularypyt ja kämmenselkämyksetkin
sileäksi saadaan, eivät paljasta.
Minun nenä vähän hajosi työtapaturmassa ja sen rustoja vähän korjailtiin, jotta henki kulkisi paremmin. Ulkonäkö ei korjaantunut, muuten leikkaus onnistui hyvin ja tuulenhalkaisuominaisuudetkin säilyivät ennallaan.
Kannatan luomua täyspäiväisesti. Onhan se sekä itselle että kanssaihmisille mukavampaa katsottavaa, kun ulkonäöstään ja vaatetuksestaan huolehtii ja on positiivinen, niin mielestäni riittää.
Mutta ihmiset ovat laumasieluja, kun joku asia tulee muotiin niin vääjäämättä sitä sitten halutaan..määki..määki..mulja..mulja(turkulaisittain). Ilmeisesti kun varakkuus lisääntyy, niin kauneusleikkauksetkin lisääntyvät. Onko nuo moneen kertaan kiristetyt kasvot sitten mukavan näköiset, ei minusta. Silmät ovat kummallisesti kuopalla tuijottamassa.
Eipä tarvita silokoneja rintoihinkaan, kun ei luurangoiksi itseä laihduteta.
Ihan paikalleen tulivat sanasi vaatetuksesta. Tilasin juuri tänään vaatteen yli varojeni laadukasta ohutta villaa. Uskon vahvasti sen häikäisyyn, etteivät ulkoiset puutteeni ketään häiritse.
Klyyvaria mietin pitkään, mikä se on. Selvishän se nenäksi. Komea, hieman epäsymmetrinen pienehkö nykerö on minulla. Naapurin Moppe putosi pentuna sängyn päältä. Vinoksi jäi musta nenänpää.
esiintyi alastonkuvassa,
olikohan nuoruuden kuva sillä kaunis, sorja tyttö oli.
Kyllä kelpaisi taiteilijan malliksi.
Kyllä meillä oli vielä sinun iässä
kauniimpi kielenkäyttö.
H e i k k i ä katselisin vaikka viikon syömättä.
Tuli nuoruus mieleeni, haikeaksi veti.
Kyllä komea mies voi olla upea!
Varsinkin uikkareissa, niin kuin Heikki lauantaina.
vilauttiko ?
Heikki oli paljon komeampi, pitempi ja upeampi.
Onhan olemassa karismaattisia ihmisiä - onneksi. Heitä löytyy kaikista sosiaaliryhmistä, niin nuorista kuin vanhoistakin. Jotkut näkevät tällaisten henkilöiden ympärillä auran, he säteilevät. Esiintyvillä taiteilijoilla sitä kutsutaan lavasäteilyksi.
Sillä ei ole juurikaan tekemistä ns. kauneuden kanssa. Karismaattinen henkilö on aina kaunis vaikka olisi kuinka ruma. Tunnetuin tällainen lienee ollut Sokrates.
Karismalla ei ole todellakaan mitään tekemistä ulkonäön kanssa, se kun tulee sisältäpäin kaunistamaan ihmisen. Se on näitä henkimaailman juttuja, joita ei voi tieteelliseti analysoida.
Vaikka ikää minulla jo jonkin verran onkin, en sentään ole nähnyt Sokratesta kuten sinä - (kuten huomaat yritän olla nokkela ja vitsikäs).:) Siksi en osaa ottaa kantaa Sokrateen karismaattisuuteen, jonka karisma on kuitenkin meille historiankirjoittajien varassa.
Mutta ihan todella joskus aivan yllättävän pienimuotoinen esitys voi olla henkeäsalpaavan hieno, kun esittäjänä tai esiintyjänä on karismaattinen henkilö. On niitä tavallisten tuttujenkin joukossa, joten karismaattinen voi kuka vain. Sellaisen ihmisen läsnäolossa virkistyy.
Negatiivisia, marisevia, itsekkäitä ihmisiä nimitetään myös energiasyöpöiksi, sillä heidän seurassaan väsyy, ahdistuu ja vähintäänkin kiusaantuu. Valovoimaisesta ihmisestä uhkuu terve itseluottamus, positiivisuus ja rauhallisuus, suoranainen valo hymyssä. Valovoimaisuutta ei edusta tekopirteä, positiivisuutta kaikessa hokeva, murheet mitätöivä, koko ajan äänessä oleva tyyppi. Suurin osa meistä lienee siinä välillä, valovoimaisuus vaihtelee elämäntilanteiden ja jopa vuodenaikojen mukaan.
Ulkonäköä emme voi valita, tosin sitä kuuluu vaalia hengen temppelinä. Negatiivisuudesta voi opetella pois.
Rakkaat ihmiset näyttävät kauniilta, vanhuksinakin.
Energiasyöppöjä oli vielä työelämässä ollessa vaikea välttää, mutta nyt villinä ja vapaana voi jo paremmin valita, kenen kanssa viettää aikansa. Yksi energiasyöppö voi pilata koko työyhteisön mielialan.
Valovoimaisuutta ei voi teeskennellä, se näkyy läpi. Se vaatii rauhaa itsensä kanssa ja kuten sanoit myönteistä asennoitumista elämään yleensä. Eräs työtoverini oli ylipositiivinen tavalla, josta puuttui uskottavuus. Sekin oli tosi ärsyttävää, koska näki, että hän puhui toisin kuin itse asiassa asiat koki. Tuli mieleen, että taisi pettää enemmänkin itseään kuin muita ja olisi varmasti voinut paremmin olemalla sitä, mitä oikeasti oli.