Nuorna ollessani avoimet avioliitot olivat muotia. Avoimella avioliitolla ymmärrettiin, että muunkin kuin puolison "kaa saa olla sillä lailla", mutta yhdessäkin ollaan, ei sidota toinen toistaan. Tämä tietysti asettaa kysmyksen: miksi yleensä ollaan aviossa? Siihen en saanut koskaan vastausta. Itse en olisi kyennyt moiseen avoimuuteen, vaikka aviossa aikoinaan olin.
Mies kauhistui ajatusta miesten rationaaliseen tapaan jo senkin vuoksi,että "..eihän sitä sitten tiedä, kenen lapsia tässä joutuisi elättämään". Huoli oli kyllä täysin turha, koska sitä yhtäkään omaansa hän ei elättänyt.
Miten nyt, onko täällä yhtään sellaista paria,joiden avoin avioliitto on kestänyt vuosia? Tai niitä, jotka ovat vastikään solmineet täysin avoimen suhteen? Jollet ole kokenut avointa liittoa, hyväksytkö avoimen suhteen? Onko tällainen avoimuus oikeasti mahdolista, vai suunnatonta teeskentelyä ?
Mies kauhistui ajatusta miesten rationaaliseen tapaan jo senkin vuoksi,että "..eihän sitä sitten tiedä, kenen lapsia tässä joutuisi elättämään". Huoli oli kyllä täysin turha, koska sitä yhtäkään omaansa hän ei elättänyt.
Miten nyt, onko täällä yhtään sellaista paria,joiden avoin avioliitto on kestänyt vuosia? Tai niitä, jotka ovat vastikään solmineet täysin avoimen suhteen? Jollet ole kokenut avointa liittoa, hyväksytkö avoimen suhteen? Onko tällainen avoimuus oikeasti mahdolista, vai suunnatonta teeskentelyä ?
Vastaukset 58
Vanhimmat
meikäläisen avioliitto oli toispuolisesti avoin vain miehelle. Nuorena oli järkytys huomata että miestä kiinnosti kaikki piirakat,kaikki jotka tielle sattu, ihme kumma kaikki oli sitä hänelle tarjoilemassakin.
Itse olin yhden miehen nainen, vaimo.
Avioliitto kesti viisikymmentä vuotta, että tarinoita on monen laisia.(pidin naisia naurettavana jotka juoksi mieheni perässä, en voinut heitä arvostaa ihmisenä )
Tuttavissani on eräs naisenpuoli, joka harrastaa aviomiehiä. Yleinen miesten selitys näissä ikäluokissa on, että oma vaimo ei ns. anna ja että kotona ei ole minkäänlaista sukupuolista toimintaa. Sehän ei välttämättä ole totta. Lieneekö sellaista miestä syntynytkään (paitsi homoseksuaalit),jota kaikki piirakat eivät kiinnostaisi otollisissa olosuhteissa. Eri asia on, ryhtyykö tai pystyykö toimeen.
On miehiä, joiden perässä naiset juoksevat ja on naisia, joiden perässä miehet juoksevat, myös aviomiehet. Tiedän kyllä, että naiset tarjoilevat itseään aika avoimesti, kun mies on vetävä. Olen aikoinaan ollut todistamassa ex-mieheni flaksia sivummalta ja kyllä tuo kaupaksi hyvin kävi. Vetovoiman lait ovat ihmeelliset.
Jännitteet ovat liian suuret. Jossain vaiheessa jommaltakummalta kantti pettää.
Parempi on olla normaalissa avioliitossa ja vannoa ikuista uskollisuutta. Eri asia ollaanko uskollisia, mutta kun ei olla, on syytä olla kertomatta puolisolleen sellaista minkä varmasti tietää, että hän ei halua kuulla ja tietää.
En halua itsekään tietää onko hän ollut vieraissa.
Maailma on täynnä, näitä ns, avoimia liittoja.
Usein vaimo haluaa pitää miehensä, ja avioliittonsa. Sulkee silmänsä, vaikka tietää.
Niin näkyi täälläkin jo vastauksessa.
edessä, vaikka ihmiset eroavat se liitto kestää kunnes kuolema erottaa.Se on sanottu raamatussa, siis henkinen side, sitä ei kukaan voi katkaista vaikka on erottukin. Jokainen sen tietää kohdallaan vaikka sen kieltää, se aina muistuttaa jotenkin ihmistä elämän eri vaiheissa.
Kannattaa miettiä kuinka sotkee elämänsä toisten liittoihin, se tuo VAIN suurta kärsimystä kaikille osapuolille.
Maistraatti vihkii ihmisiä, ilman mitään lätinöitä, jostain taruolennosta.
olemassaolevan sananvapauden. Kummallisen rasistisia muutamat, kun ei yhtään kestetä eriävää mielipidettä!
Vaikka mitä mieltä itse olisit, tosi on avioliiton sitovuus kuolemaan asti. Eri asia on sitten, kuka pystyy noudattamaan Raamatun opetuksia. Totuus on taruakin ihmeellisempi... Eikä pala tulessakaan.
Sori, tuomari vihkinyt, useammankin kerran, eikä todellakaan höpötetä mistään tuollaisesta.
Kysytään vaan tahdotko, ja julistetaan mieheksi ja vaimoksi.
Ei luvata rakastaa kuolemaan asti.
Kuka ei hyväksy, sinäkö? Montako liittoa purkautuu? Kolmasosa vähintään, oli joku aika sitten lähes puolet.
Rakasta sinä vaan loppuikäsi, kyllä se minulle sopii, kunhan et tuputa sitä muille.
on henkilökohtainen ominaisuus. Avioliiton solmiminen ei muuta suhtautumista tähän asiaan. Luulen, että mieheni ja minun suhde olisi toiminut ilman virallista vahvistusta. Lasten kannalta oli parempi juridisista syistä avioitua. Nykyään minulla on seurustelusuhde, etäisyyttä 200 km. Vietämme yhdessä noin viikon kuukaudessa ja käymme yhdessä sukujuhlissa ja muissa tärkeissä tapahtumista. Emme selittele toisillemme jokaista askelta, jonka teemme. Tyytyväisiä olemme.
Eroja uusia liittoja.
Kun uudessa liitossa on mies uusi ja naisella murrosikäisiä lapsia.
On tapahtunut että mies käyttää ,,,,,,
nuorta hyväkseen.
Minä mietin joskus näitä.
On tyttöja ja on kai poikia.
Minä en vain voi ymmärtää miten aikuinen ihminen.
Ja oma osäkin voi käyttää omaa lastaan.
olet elänyt? Tuollaisia liittoja en ole kuullut olevankaan.
Olen toiminut ravintola elämässä misä ihmiset toteuttivat avointa oloaan???
suuri aukko sivistyksessäni, kun nuorempana, tai nytkään, en tiedä/tunne yhtään avointa liittoa.
Miksi mennä yleensä naimisiin, jos ei edes aio yrittää elää yksiavioisesti?
Toisaalta, miksei yritä elää ja rikastuttaa avioliittoaan, antaen energiansa sen hyväksi, vaan hakee koko ajan jotain parempaa, enempää, suurempaa tunnetta?
Joitain pariskuntia tiedän, joissa miehellä on lapsi/a toisen naisen kanssa, ja hän osallistuu täysin avoimesti heidän kasvatukseensa, ja hyvinvointinsa varmistamiseen.
Sekäänhän ei tietenkään ole mikään avoin järjestely, jossa ilmeisesti ei onnen ja kokemusten etsimistä koskaan keskeytetä.
Taitaa etsiminen, ei eläminen olla tärkeintä, vanhaa sanontaa lainaten.
sitten nainen kyllästyi ja teki uuden löydön. Ei tainnut ihan onnistua, viides avio on menossa ja suntio ehti jo myyntimatkalle: "Kun olis edusllisia krematiopaikkoja tarjolla". Suuntio kuulemma sai vauhtia eikä tullut 6.mies:)
Muuten olen sitä mieltä, että se on vähän isompi asia kuin auton osto mennä kysymään "tahdotko myötä ja vastamäet". Ei se ole vain sitä viehätystä tai seksiä, vaan kumppanuutta ihan sille viimeiselle rastille, mikä sitten on kiveen hakattuna kiviaidan sisäpuolella,
me kokeilimme parin vaihtoa ja koimme sen myönteiseksi es vähenti mustasukkaisuutta. olemme olleet naimisissa 46v.vaihtoparista jäi lämmin kuva vaikka aikaa on kauan.
Olette ilmeisesti vahva ja tasapainoinen pari,onnea!!
Monet haluaisivat yrittää, mutta (viisainako) eivät uskalla sitä tehdä. Tiedän tutuistani, että se on seikka joka saattaa nousta esille joka ikisessä pienessäkin kränässä. Ja lumivyöryn alku on valmis. Ja se paisuu ja paisuu.. Ja loppu onkin jo sitten lähellä.
onnistu vaikka joku kuinka sitä kehuis, mullakin pitkä liitto takan ja nyt yksin vietän loppuelänää. Nyt sitä ajatellessani yksiksenikään en hyväksyisi piristykseksi. Mielestäni ei oikeassa avioliitossa mitään piriteitä tarvitse jos ihmiset on henkisesti kehittyneet ikänsä myötä kuuluvalla tavalla. Kyllä vanhentuvakin aviopari voi viettää mukavaa antoisaa elämää kahdestaan, hyväksymällä oman normaalin vanhenemisen, sitä kun ei pääse pakoon.Miehillä nyt aina on niitä haaveita, mutta totuus siinäkin tulee vastaan, ei seiso niin ei seiso, vaikka kuinka hemaseva olis tarjolla. Miksi sitten rikkoa oma parisuhde moisella yrityksellä ,kun se ei onnistu kuitenkaan. Vaimoilla ei siinäkään ole fyysistä estettä kuten miehillä vanhenmuuten, mutta naiset on järkevämpiä kuin miehet, eivät ala sotkemaan hyvää elämäänsä höpötyksillä.
Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei perinteisessä avioliitossa elävä pari voisi olla onnellinen. Se vain ei ole tämän keskustelun aiheena.
Oletko kokeillut avointa liittoa, kun tiedät, ettei se voi onnistua? Jos et ole kokeillut, mistä voit tietää?
Avointa liittoa ei pidä sekoittaa pettämiseen, kuten joku edellinen kirjoittaja näyttää tehneen. Ketään ei petetä, jos toimitaan niin kuin on liittoon mentäessä sovittu.
Avioliiton perimmäinen tarkoitus on rakastaa tai edes yrittää rakastaa kunnes kuolema eroittaa.
Käsitykseni mukaan vain osa ihmisistä tässä onnistuu. Suhde, jota rakkaus ohjaa näkyy onnellisena jo kilometrien päähän. Näitä avioliittoja on vain vähän.
Suurin osa liitoista ovat epätyydyttäviä jossakin tai useammassa mielessä. Merkittävin epätyydyttävyys lienee seksualinen tyytymättömyys ja sen myötä läheisyyden puute puolin tai toisin tai molemmin puolin.
Epätyydyttävässä suhteessa voi elää. Epätyydyttävässä suhteessa on kuitenkin mahdollista löytää tyydyttävä olotila liiton ulkopuolella eroamatta liitosta. Tämä tyydyttävä tilanne liiton ulkopuolella on puolin tai toisin tai molemminpuolin mielestäni hyvä ratkaisu, jos liiton säilyttämiseen löytyy riittävästi muita perusteita.
Ongelmaksi lähes aina muodostuu tämän ulkopuolisen suhteen salainen luonne ja sen mukanaan tuomat vaikeudet, jotka saattavat olla suuruusluokaltaan niin suuret, että liitto on purettava tai mahdollisesti luovuttava tästä tyydyttävästä suhteesta.
Useinmiten salainen suhde tuo mukanaan kosolti vaikeuksia ja sen ylläpitäminen kymmeniä vuosia lienee harvinaista, vaiksei välttämättä mahdotonta.
Tyydyttävän suhteen ylläpito epätyydyttävän suhteen rinnalla saattaa antaa hyvin paljon miellyttävää elämänsisältöä, joka saattaa olla sen mukanaan tuomien vaikeuksien arvoinen.
Asiaa voisi arvottaa myös siltä pohjalata, että jokaisella tulisi olla oikeus rakkauteen ja rakastetuksi tulemiseen. Avioliitto sulkee usein tämän oikeuden pysyvästi ja lopullisesti pois.
olet säveltänyt. Mulla aivan eri käsitys.
Viitsisitkö kertoa, millä perusteella väität kirjoittajan pohdintoja vääriksi. Minusta teksti oli perusteltua.
Rakastamisen tarve on voimakas, sen saaminen myös.
Miksi muuten ihmiset turvautuisivat pulloon, väkivaltaan, pirullisuuteen toisiaan kohtaan?
Puuttuu se tärkein, rakkaus. Yksin ei ole hyvä olla, ja sitä monet kokevat myös avioliitoissaan.
Vaikka ei etsisikään, voi silti löytää.
Saadakseen, on annettava.
Liian usein ihminen kuvittelee voivansa omistaa toisen.
Valinnat joutuu jokainen tekemään itse, aina se toisen paras, ei olekaan toiselle sitä.
Rakkaus on väkevä voima, älkäämme vähätelkö sitä.
On kahden ihmisen sopimus miten tiukat rajat on sovittu kumppanuudesta.Ne rajat pitäisi todella tehdä selväksi jo seurustelun alkuvaiheessa.
Aika usein mustankipeys iskee jompaan kumpaan vaikka on vannottu vapaasta liikkumisesta liitossa. Vaati kypsän,aikuistuneen yksilön jotta suo kumppanilleen sen saman tilan vapauteen kuin mitä itse noudattaa.
Elämä on arvaamatonta. Kun ja jos kulkee aistit avoinna elämässään ei ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tarkoituksella ei kai kukaan tahdo loukata lähimmäistään. Se on kova paikka ja iso loukkaus kumppania kohtaan kun pettäminen tulee yllätyksenä. Ainakin silloin kun toinen suhde on toiminut vuosikausia puolison tietämättä.
Satunnaiset iloittelut on kai helpompi antaa anteeksi. Eikä mielestäni tarvitse pahoittaa toisen mieltä edes kertomalla merkityksettömästä pettämisestä.
Kun sitten rakastuu kunnolla ei se pysy salassa lähimmäiseltä kovin kauan. Rakkaus muutta käyttäytymistä niin suuresti. Ihmisen silmät eivät voi viestiä valheita.
Sitten on kyllä erikseen nämä narsistit ja ammattihuijarit jotka ovat kuolettaneet aidot tunteensa.
höpön höpöä,ei yksikään avioliitto ilman SUURTA kärsimystä kestä ulkopuolisia seksuaalisia suhteita.Eikä se ulkopuolinen suhde ole sen tyydttävämpi kuin oman puolisonkaan kanssa, aivan turha sitä puolustella millään tavalla.
Joka ei pysty uskolliseen avioliittoon, olkoon menemättä koskaan naimisiin.
Avioliitto on tahdon asia,joten kannattaa harkita ja ottaa kaikki asiat huomioon ennenkuin TAHTOO avioliittoon.
Yleensä joka puolustelee avioliiton ulkopuolisia suhteita, on itse yksi osapuolinen jonkun avioliitossa, siis "kolmas pyörä". Yleensä se on turhia toiveita elättävä nainen, joka roikkuu jonkun toisen naisen miehessä kuin iilimato. Milloin naiset ymmärtää jättää toisten avioliitot rauhaan, sillä he sotkevat ittensä ja toisten elämän, lopuksi kärsii kaikki, turha väittää mitään muuta. Jos joku väittää että avioliitto ei ole tyydyttävä,ottakoon eron, mutta jos se ei ratkaisuksi kelpaa silloin väittämä on VALHETTA.
haluaa toisen osapuolen olevan onnellinen. Omaa avioliittoa häiritsi tällainen iilimato. Sanoin miehelleni, että jos hän luulee olevansa onnellisempi jonkun toisen kanssa, en ole esteenä. Hän pysyi luonani ja avioliittomme oli erittäin onnellinen hänen kuolemaansa asti. Periaatteeni on, että toisen omasta en ole kiinnostunut. Se on toiminut hyvin koko elämäni ajan.
Kuinka kukaan voi tietää, mikä on toiselle hyväksi ja oikein? Jotenkin vielä ymmärrän uskovaisia, jotka lukevat ohjeensa suoraan Raamatusta, mutta että joku ihan omasta päästä latoo ainoat oikeat käyttäytymismallit. Selitykseksi ei riitä, että niin on tehty ennenkin, koska silloin polttaisimme poikkeavia ihmisiä noitina vielä tänäkin päivänä.
Julistuksesi sisältää moralistisia opetuksia, yleistyksiä ja perustelemattomia väitteitä. Varmuuden vuoksi epäät oikeuden vastaväitteisiin:
"aivan turha sitä puolustella" ja "turha väittää mitään muuta". Lopuksi mustamaalaat mahdollisesti eri mieltä olevat muiden avioliittojen rikkojiksi.
Tällä tavoinko keskustellaan rakentavasti?
ihminen joka ITSE määrittelee kuinka ihminen voi käyttäytyä.
Mielestäni ei tule käyttäytyä niin että se aiheuttaa kanssaihmisille vaikeuksia,surua, huolia, särkee toisten ihmisten avio suhteita.
Usein lapset kärsii eniten liitoissa joissa on kolmas pyörä tai useampi.
Ihminen on muista piittaamaton tunkeutuessaan toisten liittoihin.
Sanoinkin, jos avioliitto ei ole tyydyttävä, niin erotkoon, silloin ainakin lastenkannalta elämä rauhoittuu.
Jos joku väittää ettei avioliitto ole tyydyttävä, ja jatkaa silti liittoaan kymmeniä vuosia VALEHTELEE.
Perusteluna sanon, rikollinen toiminta avioliitossa,(uskottomuus avioliitossa on avio rikos) kuin myös yhteiskunnassa aiheuttaa kärsimystä sivullisille syyttömille ihmisille.
Ei tarvitse katsoa muuta kuin nyky koululaisia, kuinka he kärsivät koulu kiusaamisesta ym. pahasta.
Kaikki tämä on heijastusta perheitten huonovointisuudesta.
Ei siis kannata tätä honovointisuutta lisätä huonolla käytöksellään, esm sekaantumalla seksuaaliseen suhteeseen avioliitossa eläviin ihmisiin. KAI sinullakin jokin MORAALI käsitys on ihmisyydestä? Vai oletko piittaamaton kuinka toiset ihmiset kokee sinun huonon käytöksen?
Mottoni on - "käyttäydy niin kun tahtoisit toisten käyttäytyvän sinua kohtaan".
Sinä itse määrittelet tässä ja monessa muussa viestissäsi kuinka meidän tulee käyttäyä. Luetko kirjoittamaasi ajatuksella vai etkö huomaa malkaa omassa sismässäsi?
Oletko vahvasti uskossa vai mistä nuo katkerat vuodatukset syntyvät?
En usko että lasten pahoinvointi tulee rakastavasta kodista. Päinvastoin jos sinulla ei ole rakkautta ,ei sinulla mitään ole. Sitäpaitsi suurin osa lapsista ja nuorista voi erinomaisen hyvin.
ihminen joka ITSE määrittelee kuinka ihminen voi käyttäytyä.
- Vain oman itseni kohdalla.
Mielestäni ei tule - - särkee toisten ihmisten avio suhteita.
- Hyvää avioliittoa ei voi särkeä ulkoa päin.
Usein lapset kärsii eniten liitoissa joissa on kolmas pyörä tai useampi.
- Perustelu?
- - jos avioliitto ei ole tyydyttävä, niin erotkoon
- Emmeköhän kuitenkin jättäisi ratkaisun asianosaisille.
Jos joku väittää ettei avioliitto ole tyydyttävä, ja jatkaa silti liittoaan kymmeniä vuosia VALEHTELEE.
- Onnettomia liittoja ei siis ole? Vain valehtelijoita.
- - rikollinen toiminta avioliitossa,(uskottomuus avioliitossa on avio rikos)
- Suomen rikoslaki ei tunne mainitsemaasi rikosta.
Ei tarvitse katsoa muuta kuin nyky koululaisia, kuinka he kärsivät koulu kiusaamisesta ym. pahasta.
- En näe asiayhteyttä avoimiin liittoihin.
Kaikki tämä on heijastusta perheitten huonovointisuudesta.
- Minusta lasten pahoinvoinnista.
Vai oletko piittaamaton kuinka toiset ihmiset kokee sinun huonon käytöksen?
- Minun käytökseni ei kuulu keskusteluun. Vain mielipiteeni.
Mottoni on - "käyttäydy niin kun tahtoisit toisten käyttäytyvän sinua kohtaan
- Niin minunkin. Toinen mottoni on:
"Ei itsekäs ole se, joka tekee niin kuin tahtoo, vaan se, joka vaatii muita tekemään, niin kuin itse tahtoo." Olikohan Oscar Wildeltä?
silti ne eivät pääty eroon. Kyllä epätyydyttävässä liitossa elää voi.
tyydytys ulkopuolista suhteista. Muista piittaamatta.
haetaan?
Peiliin katsomisen paikka ehkä?
selväksi, että olemme täydelliset vastakohdat.
Lukemani perusteella, tulin siihen tulokseen että olet hyvin itsekäs ja itseriittoinen, voi olla että sinä peilaat samoin minusta, mutta olen täysin erimieltä kanssasi joka kohdasta, sallin sen sulle koska epäilen ettei sulla ole kokemusta muusta kuin rakastajattarena /rakastajana olemisesta, eli olet ilmeisesti se kolmas pyötä, näin epäilen, siltä pohjalta ymmärrän sinun mielipiteesi.
Mutta minulla on elämän kokemusta AIVAN KAIKESTA, pitkästä avioliitosta että sen tuomasta lieveilmiöistäkin ja tiedän mitä rakkaus avioliitto tuo tullessaan, se tuo KAIKEN, rakkautta = vihaan ja kärsimyksen = onnen, helvetin ja taivaan päälle maan.
Siksi tiedän mistä puhun.
Se voi olla sinulle vaikea käsittää jos esm. olet narssistinen tunteeton, piittaamaton ihminen, kuten epäilen sinun olevan, ainaki vaikutat hyvin itsekeskeiseltä.
Älä ota tätä tietona, vaan lähinnä kysymyksenä oletko. Minkälainen on sinun henhilökotainen elämän kokemuksesi?
Minulla on hyvin koulutetut lapset ja yliopistossa lapsenlapset, elämä ei ole ollut itsetään selvää, on ollut kärsimykiä mutta kaikesta on luojan avulla selvitty.
ole lukemaansa ymmärtänyt, lueppa uudelleen.
Vai oletko ihminen joka on kolmantena osapuolena jossakin toisen avioliitossa, aiheuttamassa turhaa kärsimystä ympristöön? Tämä on kysymys?
Ainakin siitä, että ajattelemme asioista eri tavoin.
Minun henkilöni ei millään tavoin liity tähän keskusteluun. Pidän myös itseäni jäävinä arvioimaan itseäni, joten luotan sinun arvioosi. Elämästäni voin kertoa sen, että minulla on takana 30 pääosin onnellista vuotta avointa avioliittoa, joten minullakin lienee aiheesta kokemusperäistä tietoa.
elämässäsi, toivottavasti olet ollut onnellinen, ja valintoihisi tyytyväinen. Toivottavasti et ole tuottanut ikävyyksiä kellekkään käytökselläsi avoimessa liitossasi. Kaikkea hyvää elämääsi tolla sinun maailman katsomuksella varustettuna,toivottavasti olet onnellinen ja onnistunut. Minulla on toisenlainen maailmankatsomus ja sillä olen onnistunut elämään hyvän elämän.
Juurihan oot valitellu, kuinka kamalaa ja vaikeeta on ollut.
Ja nyt, yht'äkkiä onkin hyvä.
Haaahhhaaaaaaaaa
Sanailuanne tässä ohikulmain seurailin. Kyllähän näistä teksteistä jo hyvinkin voi vetää johtopäätöksiä millaisia persoonia olette.
Toinen on selkeästi enemmän ajattelultaan minunkin tyyliseni, toinen sitten ei. Eikä nyt ole kyse mielipiteistä vaan siitä miten asioista keskustellaan. Se onkin taitolaji. Tsemppiä ajatustoverille... joka kyllä itsensä tunnistaa :-D ilman tarkempaa yksilöintiäkin.
Taidan silti jättää vakinickin pois... olen liian arkajalka keräämään vihamiehiä näillä palstoilla.
hysteerinen ilmentymä, ei elämäsi ilmeisestikkään ole ollut niin ihana kuin olet sitä yrittänyt esittää avoimessa liitossasi, en ihmettelis laisinkaan jos olet joutunut kokemaan arvostelua ja pettymyksiä, mutta sehän on ollut valintasi, että naurut vain itsellesi.Heh heh heee.
Nauran sun jutuilles, enpä oo tähän teiän sanailuunne puuttunut.
mut lukea osaan, ja oon lukenut sun valitukses, kuinka vaikeeta on ollut. Voivoi
voei voeiiii voi OLET HAUSKA ? HA HAAA HHAAAAAA
Olen elämääni aivan tyytyväinen. Uskoakseni aika harva saa kokea näin pitkän ja hyvän avioliiton, suljetun tai avoimen.
JK. Olen käyttänyt tässä keskustelussa - kuten aina - koko ajan samaa nikkiä.
Jokunen kommentoija ehti jo ihmetellä omalla tyylillään, onko tällaista avointa liittoaikaa ollut olemassa eli mihin aikaan muka olen nuoruuttani elänyt. Eletty on ja -70-luvulla, jolloin suurin osa avioliitoista solmittiin maistraatissa ja varsin arkisin menoin. Outoa, että tämä aika ei ole teille tuttua, olettehen te kaikki olleet ymmärtääkseni nuoria juuri silloin.
Avoin avioliitto oli tuolloin ja ainakin suurimissa kaupungeissa ajan trendi, yhtä hyvin kuin sokea vasemmistolaisuus ja moni muukin sen ajan ilmiö. Avoimella liitolla ei suinkaan tarkoitettu salaisia suhteita vaan sitä, että annettiin toiselle hyväksyminen muihinkin suhteisiin, käytti toinen "vapauttaan" tai ei. Kyllä tämä ilmiö muuallakin tunnettiin ja sieltä se suuresta maailmasta tänne piskuiseen Suomeen rantautui. Ideana perimmältään oli kaiketi jonkinlainen suuri suvaitsevaisuus.
Minkään tietämäni tällainen liitto ei kestänyt muutamaa kuukautta tai vuotta pitempään. Kun muita suhteita oli,muihin kumppaneihin myös rakastuttiin ja se oli sitten sen entisen menoa... Raskauksien suhteen oli paljon riitoja ja toki myös sukupuolitauteja tuli ja meni ym. Mielenkiintoista oli, että miehet olivat innokkaita toteuttamaan avointa liittoa, mutta hyväksyivät huonosti sen,että vaimo käytti ns. vapauttaan samoin hyväkseen.
Henkilökohtaisesti en silloin enkä nyt usko näin suvaitsevaiseen liittoon tai muuhun suhteeseen. Kun toisesta tykkää ja on suhteen solminut, oletuksena on uskollisuus.
Useat meistä, ei tietenkään kaikki, elivät nuoruuttaan kylläkin 60luvulla.
Minulla oli jo kolme lastakin silloin, ja erosin jo 72 avioliitto kesti 9v.
eli, jos on syntynyt 39-49 mikä on tämän palstan ikäväli niin ei kovin moni nuoruuttaan 70 luvulla elänyt.
sanottiin selevällä suomenkielellä huoraamiseksi. Nyt on hienosti salarakkaita. Mutta ei se miksikään ole muuttunut. Petos on petosta sanoipa sitä millä lirkuttelukielellä hyvänsä. Kärsimyksen määrä on mittaamaton, kun tällaiseen rypemiseen lähtee. Valheita ja valheita joka suuntaan, kyyläämistä, salaamista, onko se ihmisarvoista elämää?
Kysynpä missä on nykyisin moraalimme menossa? Se on samassa veneessä alasajossa koko muunkin yleisen mädännäisyyden kanssa. Millään ei ole enää mitään väliä. Täytyy vaan saada oma mielihyvä mksimoitua, toisen kärsimys ei satuta.
Minulle kaikki nyt!
Jos on syntynyt esimerkiksi vuonna 1947 eli kuuluu suuriin ikäluokkiin, on minun laskutaitoni mukaan vuonna 1970 ollut 23-vuotias, 1948 syntynyt oli silloin 22-vuotias ja 1949 syntynyt 20-vuotias. Jos oli syntynyt 1939, ikää oli 31-vuotta vuonna 1970. Mielestäni alta kolmikymmenvuotiaat ovat ja ovat olleet nuoria.
Mainitsemani kausi sijoittui aivan 60-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun. Jospa sinä olet ollut silloin vanhana syntynyt nuori - ?
Nuoriksi kutsuttiin silloin 15-20v ihmisiä. Viimeistään täysi-ikäisiä 21v ei luettu mitenkään nuorisoon, nuoriin.
Meidän ikäluokastamme suurin osa oli jo 15v töissä, ja elätti itsensä.
Maalta tultiin suurin joukoin kaupunkeihin töihin.
Silloin oli vain kansakoulu ja jatkokoulu 2v. Eli koulua kävimme 8v.
Toki 30% pääsi oppikouluun, mutta siitäkin sakista vain 15% pääsi yliopistoon.
Moni luki iltaisin töiden lomassa sitten.
ja 47 syntyneet kuuluu suuriin ikäluokkiin. 45 taisi olla suurin, en nyt tarkastanut.
Lapsia saimme useat jo 18-22v senkin voit tarkistaa.
1970-luvulla koeaika tulevan mieheni kanssa. Periaate oli, että jos parempi löytyy, niin siitä vaan. Seurustelimme 11 vuotta. Minulle valkeni, millainen aarre mieheni oli. Hän oli paras ja pysyi parhaana.
Itse hoitelin omaisiani lapsena ja nuorena. Siinä sivussa opiskelin. Vasta opiskeluaikana yli kakskymppisenä aloin olla enemmän poikien kanssa tekemisissä. Tulevan mieheni kohtasin 25-vuotiaana. Lapset sain 37- ja 40-vuotiaana. Vielä riittää virtaa, lie myöhäisen aloituksen ansio?
Kirjoitinhan ei kaikki, ajatellen juuri sinua.
Sinun lastentekoikäisenä sain jo kolmannen satsin.
Vanhin lapsenlapsi on saman ikäinen kuin oma nuorimmainen.
Jaksan vielä hänenkin lapsiensa kanssa.
Vierekkäisillä ikäpalstoilla lapseni kanssa, hän vasta mummo, kun minä jo iso mummokin.
Suuret ikäluokat alkoivat syntyä noin 9 kk miesten rintamalta kotiuttamisen jälkeen. Koen itseni "saappaat jalassa tehdyksi", meitä oli melkoinen rypäs luokallamme, heinä-elo-syyskuussa -45 syntyneitä; kaikkia sotilaita ei suinkaan kotiutettu samana päivänä? Suurin ikäluokka taisi olla -47 syntyneet.
Mutta avoimesta liitosta: ensimmäisen kerran kuulin mokomasta (maalla syntynyt ja kasvanut kun olen) vasta 80-luvun puolella. Silloin työtoverini - sievä vaalea nuori nainen - kertoi, että vähän minua vanhempi naimisissa oleva mies oli hänelle jutellut elävänsä avoimessa avioliitossa. Ko. herran tuntien ymmärsin, että lähinnä taisi olla syynä yritys saada tämä neitokainen sänkyyn ilman syyllisyydentunteita. Ei ole tietoa (eikä kiinnostakaan) mitä kyseisen herran avoimelle avioliitolle kuuluu.
Enpä usko että olisin avointa avioliittoa kohdallani hyväksynyt. Jos/kun kerran oikeasti rakastutaan ja päätetään perustaa perhe, niin se on sitten siinä. Tärkeintä lie kuitenkin, että lapset kasvatetaan sovussa, oli vanhempien keskinäiset sopimukset tai perhemalli sitten mikä hyvänsä.
Nyt kuuskymppisenä asialla ei ole enää niin suurta väliä, koska lapset ovat jo maailmalla.
Me 46 syntyneet taidetaan olla niitä "kumipulan" aikoina tuotettuja,
Jokohan siihen aikaan oli "soojagummeja"
made in finland. (Hietsu)
Eiköpähän "kumipula" kestänyt ainakin 50-luvun puolelle asti, tai ainakin kumin laatu lie ollut huono? Siitä me suuret ikäluokat saamme maailmaan tuloamme suurelta osalta kiittää. Niin ja tietysti sitä että isät pääsi pois rintamalta.
Eipä ole menoa haitannut. Tässä sitä pähkäillään avo- ja avioliittojen sekä jopa avointen avioliittojen järkevyyttä ja oikeutta täysin rinnoin.
ainutkertainen. Kaikilla erilainen. Voi olla, ettei minusta tule koskaan mummoa. Olen sanonut lapsilleni, ettei minun takiani tarvitse kiirehtiä. Jos heille jostain syystä ei tule lapsia, niin se on sitten sillä tavalla. Kyllä maailmassa ihmisiä riittää. Oma äitini hoiti itse lapsensa, äiti ja anoppi eivät auttaneet. Nuorimpani syntyi muutama kuukausi mummojen kuoleman jälkeen. Palkkasin hoitajan, jos iltaisin tai viikonloppuisin oli pakollisia menoja eikä miehenikään voinut olla paikalla.
Että meitä ihmisiä on niin erilaisia.
Olen saanut elää "monta elämää". Ja nauttinut.
Olen ollut pullantuoksuinen äiti, sekä työssäkäyvä äiti.
Molemmissa omat hyvät puolensa.
Olin itse ainoa lapsi, sitä en halunnut omilleni.
Olen syntynyt vuonna 1947. Kyllä minä olin nuori 23-vuotiaana. Nuoria olivat myös 1970-luvulla 21-vuotiaat, mitä aikaa mahdat muistella? Kts. loppuun.
Naimisiin mentiin ja lapsia laitettiin -70-luvulla myöhemmin eli reilusti päälle kaksikymppisinä, harvemmin alle. Jos mentiin avioon alle kaksikymppisenä,syy oli tavallisesti pakkonaiminen eli morsmaikun raskaus. Arvostimme sitä, että naiset saisivat koulutuksen avulla oman ammatin. Päätavoite ei ollut päästä naimisiin eli mies, rouvuus ja lapset, kotirouvuus varsinkaan. Sitä pidettiin luusereiden hommana.
Viistoistakesäisenä oltiin meidän piireissä töissä, mutta kesätöissä ja lomatöissä, koska muutoin käytiin koulua. Keskikoulu päättyi n. 17-vuotiaana sekin. Ikäluokastani suuri osa opiskeli edelleen päälle kaksikymppisenä ja iso osa nimenomaan töiden ohella.
Oli tärkeää, että myös akateemisiin ammatteihin valmistuttiin, eikä pelkästään ammattikoulujen kautta. Varsinkin, koska akateemisten ammattien uskottiin takaavan paremman palkan ja mahdollisuudet uralla etenemiseen myös naisille. Ihan niin se ei ole mennyt, kuten esimerkiksi opettajien liksoista voimme todeta.
Koska opiskelu tuolloin oli Suomessa kallista ja mahdollista päätoimisesti vain lainarahoilla, avoliitot alkoivat yleistyä. Samoin nämä avoimet systeemit joko avoliitossa tai avioliitossa. Usein avoliittoon tai avioliittoon mentiin käytännön syistä. Kahden tai useamman parin talous tuli halvemmaksi kuin yksin eläminen. Tavallista oli myös,että useampi pari asui isompaa asuntoa yhdessä, kun opiskeltiin.
Eiköhän anneta kummallekin oikeus olla omaa mieltään. Et sinä voi kieltää, että totta ei muka olisi se, mitä kerron enkä minä sitä, että sinun mielestäsi asiat olivat silloin sinun piireissäsi tai mielikuvissasi toisin. Oikeassa ovat molemmat omalla tavallaan.
Tietysti oman ikäluokkani nuorista osa meni suoraan kansakoulusta, keskikoulusta tai lukiosta töihin, mutta olisi vääristelyä väittää, että kaikki niin yleisesti tekivät. Maaseudulla mentiin myös ammattikouluihin kansakoulun päätteeksi. Pikkurouva-mentaliteetti ja äitinä olo ei ollut huudossa, jos nytkään. Taatusti 21-vuotiaat olivat nuoria ja kuuluivat nuorisoon. Etkö muka muista tuon ajan poliittista järjestötoimintaa ja liikehdintää lainkaan?
Samasta ajasta voi itsekullakin olla monenlaisia muistoja ja käsityksiä, se tässä paljastui. Kannamme mukanamme oman arvomaailmamme uskomuksia ja luuloja. Kirjoituksestasi kuitenkin välittyy, että meistä sinä et ole syntynytkään vuosina, joista kirjoitat. Tilastotiedot on helppoa onkia mistä vaan. Mutta, kun asiat sinua näyttävät kiinnostavan, mikäpäs siinä. On vaan rumaa valehdella vanhalle rouvalle.
Jäitkö luokallesi, jos keskikoulu loppui vasta 17v?
Minä kirjoitin silloin.
Ajokortin sain 18v, ja täysi-ikäisyyden vasta 21v.
Suurin osa tuttavistani, myös minä itse, avioiduin nuorena.
Olisin loukkaantunut, jos minua olisi pidetty nuorisona
Nuorena tutustuin moniin kymmeniin, maalta tulleisiin tyttöihin, jotka olivat piikomassa, täysipäiväisesti perheissä. Ikää 15-16v.
Samoin kauppojen puotipuksuina, oli heitä paljon.
Sinä puhut 70luvusta. Minä kuusikymmen.
-62 ylioppilas
-66 täysi-ikäinen ja avioon.
Tuo nuoriso joka sai paljonkin viestimissä huomiota, oli lopulta aika pieni osa. Me muut elimme normaalia elämää, perheenperustamisineen, lasten saamisten, ja espanjanmatkojen ja työn merkeissä.
Normaalista elämästä ja sen käsitteestä voidaan olla montaa mieltä. Sinun käsityksesi siitä on omansa,mutta vain yksi ja aika rajoittunut. Suljet pois kaiken, mikä syystä tai toisesta ei sinulle sovi. Pelkäätkö muistella oikeasti,mitä silloin tapahtui, koska käsityksesi on kuin olisit elänyt tynnyrissä. Kai sitten on mahdollista, että nuorenakaan ei seuraa lehtiä, uutisia, lue mitään ja elää vain "normaalia elämää". Minulle se olisi ollut hyvin epänormaalia elämää.
Puhun 60-luvun lopusta eli vuosista 1968, 1969 ja 1970-luvun alusta. Siksi, että aihe oli avoimet avioliitot (ja avoliitot). Se tuli jo aikaisemmin selväksi, mutta meni sinulta ohi. En muistellut koko nuoruuttani 60-luvulla, koska tämä ei ole elämänkerta. Kymmenen vuotta ajassa on paljon ja tuona aikana se oli todella paljon. Älä siis sotke asioita, puhun edelleen kuusikymmenluvun lopusta eli vuosista 68-69 ja seitsenkymmenluvun alusta. En pysty taivuttamaan rautalangasta, sorry.
Muistanet, että Suomessa oli tuolloin keskikoulua kahta sorttia, yhteiskoulut ja poika- ja tyttökoulut. Yhteiskoulussa keskikoulu päättyi vuotta aikaisemmin kuin mainituissa erityisopilaitoksissa. Onko luokalle jäämisessä jotakin erityisen paheksuttavaa, kaikkien olisi pitänyt kirjoittaakin 17-vuotiaina, että olisi elänyt normaalia elämää?
Harvalla 25-vuotiaalla oli vuonna 1970 varaa matkustella mihinkään paitsi ehkä kotiin maalle lomilla. Palkat olivat pienet ja ne menivät työssä käyvilläkin yleisesti vuokraan, osamaksuihin (huonekalut, pesukone, tv jne)ja ruokaan. Monilla oli asuntovelkaa, joten elintaso ei ollut kummoinen, jolleivät vanhemmat rahoittaneet. Meidän piireissä piti itse tienata rahansa. Ei matkusteltu.
Sinun ikäisiäsi oli mukana poliittisissa piireissä lapsineen ja puolisoineen paljon, niin myös ay-toiminnassa työpaikoilla vielä enemmän. Ja kyllä heitä nuoriksi kutsuttiin. Varmaan ovat vielä tänäpäivänäkin siitä sydämistyneitä.
Ikävä kyllä nyt on niin, että se poliittinen liikehdintä, joka mielestäsi oli "pienen joukon aikaansaamaa", oli kansainvälistä. Suomessa "pieni joukko" tarkoitti koululaisia, opiskelijoita ja osaa työssä käyvistä opskelijoita ja osaa työssäkäyvistä. Nuorisoa oli mukana aina teini-ikäisistä lähes 30-vuotiaisiin. Ei niinkään pieni joukko. Kansanliikettä se enemmän muistutti.
Onko sinulta mennyt kokonaan sivu Suomen vasemmalle suuntautunut politiikka Kekkosen valtakaudella? Ihmeellistä, miten voikin joku varjeltua uutisilta ja asioiden seuraamiselta. Kiersit siis tahkoa, ei muuta - ?
Pidä toki käsityksesi, se on eräs osa muistoja nuoruudesta,sinun nuoruudestasi,mutta vain osa, ei koko totuus. Etkö vieläkään seuraa uutisia ja maailmanmenoa ? Loukkaannutko vieläkin, jos sinua kutsutaan nuoreksi vai siitä,että sanotaan vanhaksi?
Muuten, nimitys kauppojen puotipuksut -? Ollaanko sitä oikein paremmista piireistä, kun ollaan peräti student? Olet järkyttävän asenteellinen.
parhaan miehen ansaitsee!