meillä on vajaa 2vuotias sekarotuinen uroskoira joka tuli meille n. vuosi sitten. lenkillä rasittavaa kun vetää ja rähjää jokaiselle vastaantulevalle koiralle, pari kertaa näykkässyt mua jalkaan kun oon ollut välissä, ei rähinähetkellä näe eikä kuule mitn. kuonopannalla oon saanut pidettyä jotenkin aisoissa, ilman sitä olis hankalaa lykkiä samalla rattaita. miten ihmeessä lähtisin hoitamaan tätä käyttäytymistä?? ja onko se "normaalia", että koira on niin raivoissaan että saattaa purra tilanteessa? meillä myös 4v. narttu joka on monesti saanut oman osansa tästä rähjääjän raivosta. kiitos jo etukäteen neuvoista.
remmirähjäri
vinkkejä?
5619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäinen asia minkä itse tekisin niin on että tekisin lenkit ilman toista koiraa ja lasta matkassa. Eli vain ja ainoastaan tämän koiran kanssa ja keskittyisin siihen ja sen ongelmiin.
Oletko missään vaiheessa nähnyt miten se reagoi vastaantulevaan, jos pääsee nuuskaisuetäisyydelle? Tuleeko tappelu poikkeuksetta vai sietääkö ylipäätään ketään?
Oma koirani oli kanssa remmiräyhäri, mutta se loppui yleensä kuin seinään, jos pääsi moikkaamaan toista. Kysyin tietysti aina luvan että sopiiko, ja jos/kun sopi, niin pidimme vastaantulleen omistajan kanssa kuitenkin ohjat tiukilla valmiina nyppäämään koirat erilleen jos kemiat ei pelanneet. Nyt vajaan parin vuoden kuluttua voin tyytyväisenä todeta että työ on tuottanut tulosta. Vain pari sellaista koiraa joihin ei silloin alkuvaiheessa päässyt tutustumaan(omistajansa tahdosta), tai joiden kanssa ei vain kemiat pelanneet, niin niiden kanssa on edelleen skismaa. Nyt päästään usein jo ohi ilman isompaa showta ja koira saattaa olla jopa täysin välinpitämätön toista kohtaan.
Mitä muuta tähän sitten tarvittiin, oli myös se ikävämpi vaihtoehto: Jos lenkillä ollessa alettiin räyhätä, niin lenkki peruuntui. Toisin sanoen palattiin takaisin kotiin vaikka sata kertaa kunnes ymmärrettiin homman juoni. Ilman räyhäämistä matka jatkui, ja saattoi jopa saada moikata vastaantulijaa sekä räyhähengen kanssa matka peruuntui.
Mutta se mikä tuossa kuvauksessasi laittaa miettimään on se että sanoit koiran purreen sua jalkaan kun olet ollut välissä ja että myös teidän toinen koiranne on saanut oman osansa raivosta. Meillä ei sentään koskaan niin pitkälle mennyt, vaan ainoa kerta kun olen saanut omaltani kynsille oli kun menin erottamaan päällehyökkäävää irtonaisena ollutta pikkurakkia tappelemasta omani kanssa. Joten tuo pistää toki hiukan miettimään onko teillä kyse jostain ihan muusta kuin siitä että "mää haluun, äiskä, mää haluun"-asenteesta, joka meillä oli pinnan alla. Ehkä voisit varovasti testata sitä jonkun vastaantulijan kanssa joka suostuu ottamaan riskin, onko kyse yllämainitusta asenteesta. Vai onko kyse jostain pysyvästä stressistä tai kenties aggressiivisuutta aiheuttavasta aivovammasta sillä.
Ongelmakoirakouluttajat sitten tietysti saattaa tietää ja havaita paremmin mistä on kysymys, mutta niitäkin kai on monenlaisia tiedoiltaan ja taidoiltaan. Kuten varmaan tulet huomaamaan tämän kirjoitukseni jälkeen tulevista kommenteista.
Mutta toivottavasti tästä olis nyt apua alkuun...
joo, meitin uros kyl tulee toisten koirien kanssa toimeen jos pääsee haisteleen, sen takia käytöstä ihmettelenkin. toisaalta joskus oon kysynyt toisen koiran ulkoiluttajalta, että voisko koirut nuuskia mutta ei oikein olla suostuttu, kait ne on aatellu et meitin koiralla on joku raivotauti... :) mutta kiitos vinkistä, täytyy kokeilla.
Eli meillä tosiaan oli varsin paljolti sama juttu, ihmiset alkuun vähän empi päästää koiriaan yhteen omani kanssa, mutta sitkeesti kun yritettiin niin saatiin ennenpitkää yhä useammilta se lupa haisteluun.
Varovasti vaan piti aina edetä uuden tuttavuuden kanssa, kun koskaan ei voinut olla varma pelaako kemiat.
Meillä haukku ei ollut koskaan se joka sitten sen reuhaamisen siinä tutustumisvaiheessa aloitti, mutta jos toinen haukahti, niin ei kyllä sanattomaksi jäänyt.
Kyllä siinä sai monen monta puhuttelua pitää rekulle, kuinka pitää käyttäytyä, eikä niissä puhutteluissa perkeleitäkään säästelty.
Mutta tänä päivänä tosiaan ei ole enää kuin jotkut usean koiran laumat(joissa pieni hento naisihminen yrittää selvitä neljänkin vasikan kanssa) sekä sitten muutama sellainen keneen ei ole koskaan päässyt tutustumaan, joista vähän riehaantuu. Tosin nyt kolmevuotisena alkaa olemaan jo rauhoittunut senverran että pelkkä karjaisu oikealla hetkellä saattaa riittää siihen että aikomus peruuntuu.
Joten jos tämä kuvaukseni tuntuu jotenkin sopivan teidän tessuun, niin jatka vain yrityksiä tutustua muihin.
Jotkut urokset vaan on niin s******n luupäitä machoja, vaikka todellisuudessa ovat enemmänkin epävarmoja, ja sitä sitten kompensoidaan tolla öykkäröinnillä. Vrt. n.20-25-vuotinen suomalaismies nakkikioskin jonossa puolenyön pahemmalla puolella.
Ja kannattaa nyt vain keskittyä tähän yhteen koiraan ja sen ongelmiin kerralla, ja tee vain joka kerta selväksi että käytös ei ole hyväksyttävää ja että siitä voi seurata myös jtn. todella ikävää. Kyllä sieltä vielä on hyvä koira puhkeamassa esiin jos vain kärsivällisyyttä riittää.
Meillä on kaikki ollut koviakin räyhääjiä hihnassa. Yksi omistani on myös tarrannut ranteestani kiinni räyhätessään ja ovat hyökkäilleet toistensa päällekkin tavatessaan toisia koiria.
Kokemusta on myös koirasta joka rähjätessään saattoi tarttua kovaakin ulkoiluttajansa nilkkaan, reiteen tai mihin nyt vain sattuu hampaansa saamaan.
Meillä kokeiltiin vaikka mitä, erikseen ulkoilutusta, nameja, toisten kiertämistä, paikalla oloa ohituksen aikana jne.
Mutta räyhätessä kun koiran huomio on aivan muualla ja tosiaan koira muuttuu "kuuroksi" niin käskyt eivät menneet perille, ja toisten koirien kiertäminen taas alkoi olemaan niin stressavaa ja hankalaakin kun aina ei ollut paikkoja mihin kiertää eikä lenkeistä tullut mitään kun joutui aina kääntyilemään takaisin.
Tuossa reilu kuukausi sitten löysin sitten tavan mikä ainakin meillä on tehonnut jokaiseen kolmeen koiraani ja räyhääminen on saatu aisoihin.
Nyt pystyn viemään koiria yhdessä ulos eikä tarvitse enää pakoilla toisia koiria, meillä vastaus oli "PET CORRECTOR".
Omasta kokemuksestani ja monen muun tuntemani ihmisten/koirien kokemuksista pystyn sanoa että toimii. Ei tietenkään kaikilla mutta ainakin useimmilla koirista mitä itse tunnen plus kaikilla omillani.
"PET CORRECTOR":in pystyy ostamaan eläinkaupoista eikä maksa paljoa, yksi taskuun mahtuva pullo mukana kannettava pullo kestää kolmella omalla koirallani kuukauden. Alussa tietenkin joutu käyttämään useammin mutta nykyjään pelkkä pullon näkeminen saa koirat hiljenemään.
Kyseessä on siis painetta sisältävä suihkepullo, jossa on siis ilmaa sisällä eikä haise eikä maistu millekkään. Suihketta ei suihkuteta koiran naamaan vaan kevyt painallus saa aikaan suhahduksen joka kiinnittää koiran huomion jolloin koiraa pystyy sitten komentamaan (ja tietenkin kehumaan kun keskeyttää esim. rähinöinnin).
Liian lähellä koiran kasvoja, etenkin korvia pulloa ei kannata pitää sillä sieltä tosiaan vapautaa painetta ja liian kova painallus sattaa vapauttaa kovaakin painetta.
Itse hölmönä ekoina kertoina painoin pulloa liian lähellä omaa korvaani ja noh huomasin kyllä että painetta tuli ja korva meni hetkeksi lukkoon :)
"PET CORRECTOR" tehoaa myös esim. sisällä haukkumiseen, päälle hyppimiseen, ruuan varastamiseen jne. Suihkeen idea on siis keskeyttää ei-toivottu käyttäytyminen ja saamaan koiran huomio itseensä.
Hanki paineilmapullo, jota käytät koulutuksessa. Aina toisen koiran tultaessa kiellät koiraasi murisemasta yms. jos ei tottele suihkutat kylmää ilmaa pullosta koirasi päälle ja rähiset. Toisella kerralla uskon sen riittävän, että sanot vain ei tai jonkin muun käsky sanan. jos ei auta teet saman uudelleen. meillä ainakin toiminut erittäin hyvin.