kyrsiikö kotona olo?

Mä kyllä viihdyn tosi hyvin kotona.

Vauvasi varmaan nukkuu yöt hyvin, kun jaksat käydä noinkin paljon ulkona?

Tässä jotain tekemistä kotiin:

käy joka ikinen kaappi läpi. Jokainen tavara kerrallaan. Heitä kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen ne, joilla et enää tee mitään. Tuossa kuluu jo monta viikkoa. Järjestä kaikki kaapit, tavarat ja vaatteet jne. Vauvan pieneksi jääneet omaan pussiin jne. Keittiön kaikki kaapit läpi. Eteisen jne. tähän ei sitten ole enää aikaa kun on töissä. Mä ainaki saan päivät kulumaan ihan järjestelyn ja siivouksen merkeissä. Vauva kantoliinassa.

..kyrsii se välillä töissäkin. Viihdyn kotona 2 vuotiaan sekä vauvan kanssa todella hyvin vaikkakin päivät ovat "sitä samaa". Kävin töissä lasten välissä ja siitä vaiheesta en tykännyt pätkääkään. Kotona ollessa saan itse määrätä tahdin ja tehdä päivistäni juuri sellaisia kuin haluan, lasten ehdoilla ja päivärutiinin mukaan tietenkin. Kesää odotan jo innolla, voidaan ulkoilla ja kyläillä pienemmällä vaivalla, hypätä autoon ja pöräyttää vaikka torille=)

lapsi on 8kk. Ihaninta aikaa tämä eka elinvuosi, kun lapsi oppii koko ajan uutta! Toki täytyy pitää huoli, että välillä pääsee äiti tuulettumaan ja harrastuksiin sekä äidin ja isän omaa aikaa pitää olla...mutta ei todellakaan käy aika pitkäksi kotona. On mielestäni aika huono homma, jos koti on sellainen paikka missä ei viihdy!!

Suosittelen tutustumaan muihin alueen äiteihin. Käy heidän kanssa kävelyllä ja kyläilemässä tai sitten ilman lapsia kahvilla tms.
Harrasta omia juttuja. Liiku. Ulkoile. Näe ystäviäsi. Niin sitten taas elämä maistuu kotosallakin. =)

mistä päin olet? Minä välillä kyrsii mutta ystävät piristää minulla on 2 lasta. Jos oot läheltä niin vois vaikka nähdä ja vaihtaa kuulumisia ;)

neiti täyttää pian 7kk ja kotona olo on aika ajoin ottanut päähän enemmän tai vähemmän. olen käynyt kyllä omissa harrastuksissa viikoittain ja pyrkinyt liikkumaan ihmisten ilmoilla aina kun jaksanut. neiti on nukkunut tolkuttoman huonosti tähän saakka (heräillyt noin 3-30 kertaa yössä)joten kyläilykään ei aina kiinnosta. ja omat kaverit eivät ole päivällä kotona. uusien kavereiden hankkiminen tuntuu kovin työläältä, kun on puolen vuoden ynivelat päällä. olen koittanut miehelle ehdottaa, että jäisi kotiin ja lähtisin itse takaisin töihin, mutta ei ole vielä onnistunut. vauvan viihdyttäminen on se mikä itseäni eniten rassaa. ei nimittäin viihdy ollenkaan yksin.. eikä vieä osaa liikkua, joten ei osaa viihdyttää itseään riittävästi. mutta ei kai tässä auta, kun odottaa parempaa huomista.

niin.. sen verran täytyy vielä lisätä, että lapsi oli ihan toivottu.

Kun laitoin viestin, otti pannuun todella. Keli oli kamala, ei voinut ulkoilla. Ja lapsukainen, todella rakas sellainen, ei nukkunut kuin pari puolen tunnin pätkää koko päivän aikana. Häntä täytyy myös koko ajan viihdyttää ja keksiä tekemistä. Ei oikeen onnistu kaappien siivous ja se ei olekaan minun lajini ollenkaan, siivoan välttämättömät vain.

Yöt meillä menee parilla syötöllä ja parilla tutinantoreissulla. Poika käy nukkumaan illalla seitsemän korvilla ja herää puoli neljä- puoli viisi. Aamut tuntuvat meillä tosi pitkiltä.

Minulla on todella haastava työ ja nyt olen ollut jo 7 kk sieltä pois. Työ on minulle ennen kaikkea henkisen kasvun paikka, täällä kotona vallan tylsistyy...