Huh! Kyllä kesti.. Sori että jouduitte oottaan, vaikka onhan täällä parempiakin juttuja kuin omani.=)Oli tossa yhes kohtaa viruski koneessa jne. Tulin muuten just leffasta, kävin tsekkaamassa Matrixsin. Oli hyvä!;) Samaa rymistelyä alusta loppuun.. Mutta nyt se luku..
11 luku: Vastaisku.
"Hei, Kimberly! Herää!"
Jack ravisteli Kimberlyä hereille.
"Mi-mitäh?.." Kimerly nousi varovasti istumaan. "Mitä sinä nyt?"
"Sitä vain että hän on tulossa", Jack sanoi hermostuneena ja auttoi Kimberlyn ylös.
"Kuka hän?" Kimberly ihmetteli, sillä hänellä ei ollut mitään muistikuvaa viime tapahtumista.
"No... hän. Se mies", Jack sanoi.
Mies? Mikä mies? Mutta sitten Kimberly muisti: Adromeda. Mies oli Adromeda. Jack oli auttanut Kimberlyn pois hänen luotaan, mutta sitten oli tapahtunut jotain.. Räjähdys ja sitten... pelkkää pimeää.
"Adromeda!" Kimberly henkäisi. "Adromeda on tulossa!"
"Hänen nimensä on siis Adromeda?" Jack kummasteli outoa nimeä.
"Meidän on lähdettävä.. Pian!" Kimberly sanoi ja samassa huoneen täytti pimeys.
Valo kaikkosi ja varjot peittivät seinät.
Kimberly vilkuili ympärilleen.
"Adromeda on täällä.." Hän sanoi hiljaa.
Jack ei ollut varma kuinka vakavaa Adromedan kohtaaminen olisi, mutta äkisti hänetkin valtasi kymyys.
"Meidän on paettava", Kimberly etsi katseellaan mahdollista pakoreittia. "Tuonne!"
Kimberly ja Jack juoksivat kohti lähintä ovea. Kimberly kiskoi raskaan oven auki ja hän ja Jack astuivat pimeään käytävään.
"Eihän täällä näe mitään!" Jack puuskahti. "Ei olisi mitään millä valaista käytävä?"
"Ei kannata sytyttää mitään valoja, sillä se houkuttelisi Adromedan helpommin luoksemme. Vaikka Adromedan vahvuus onkin pimeys, niin ei hänellä mitään pimeä näköä ole", Kimberly kertoi.
Jack tuijotti Kimberlyä, vaikka tuskin erotti tämän kasvoja.
"Taidat todella tuntea sen hullun", Jack sanoi.
"Paremmin kuin uskotkaan", Kimberly huokaisi melko surullisesti.
He lähtivät vähin äänin kävelemään pitkin käytävää. He kävelivät lähekkäin, jotteivat kadottaisi toisiaan.
Jack pysyi kauan hiljaa. Hän olisi toivonut Kimberlyn kertoneen enemmän Adromedasta. Mutta jostain syystä hän ei vain kehdannut kysyä mitään.
Kimberly taisi jotenkin vaistota Jackin kiinnostuksen ja kysyikin:"Haluatko että kerron Adromedasta?"
Jack mietti hetken aikaa.
"No, en sanoisi etten haluaisi... mutta kerro vain.." Jack sanoi vihdoin.
"Hyvä on", Kimberly veti syvään henkeä."Ensinnäkin, minä ja hän-"
"Etkai aio kertoa tekemisistämme, Kimberly?" Kuului ääni pimeydestä. Adromedan ääni.
Kimberly hätkähti, samoin Jack.
"Oliko se Adromeda?" Jack kysyi hermostuneena.
"Ikävä kyllä", Kimberly vastasi vilkuillessaan ympärilleen.
"Kimberly, luulin että ilahdut kun kuulet ääneni", Adromedan kaikuva ääni sanoi muka pettyneesti.
Kimberly pysyi hiljaa. Vähiten hän ilahtui Adromedan tapaamisesta.
"E-eikö pitäisi lähteä?" Jack kysyi ja tuntui olevan enemmän peloissaan, kuin Kimberly.
Samassa Kimberly tarttui Jackiin ja veti hänet mukaansa.
"Mennään!"
He juoksivat puolisokeina käytävää pitkin Adromedan äänen kaikuessa seinillä:"Ette voi paeta.. Kukaan ei voi paeta varjosta, ei kukaan.."
Kimberly kiihdytti vauhtiaan ja Jackin oli vaikea pysyä hänen perässään. Sitten käytävän päässä näkyi valoa ja sinne Kimberly halusi. Valoon.
He juoksivat kunnes saapuivat pieneen huoneeseen jossa valoa toi lattialla oleva pieni, siniliekkinen kynttilä.
"Mitä?.." Jack tuijotti typertyneenä pientä kynttilää.
"Tämä oli ansa", Kimberly kuiskasi.
Äkisti huone pimeni täysin, pieni kynttilä sammui. Kimberly ei nähnyt Jackia enää.
"Olette säälittäviä", Adromedan ääni kuului. "Pimeydessä seuraatte valoa, valoa joka on ainoa lämmön lähde ja tienvitta. Kun taas valossa seuraatte pimeyttä, joka on silloin mielestänne ainoa tie hyvään."
Kimberlystä alkoi tuntua että Adromeda oli oikeassa, mutta hän tiesi mitä kävisi jos hän taas uskoisi Adromedan sanoja.
"Mitä haluat meistä?" Kimberly kysyi.
"En minä halua teistä mitään, vaan varjo.." Adromeda sanoi ja samassa pari vahvoja käsi tarttui Kimberlyyn.
Kimberly paiskattiin lattialle, eikä hän päässyt otteesta irti.
"Jack!" Kimberly huusi. "Jack auta minua!"
Sitten käsien ote irtosi ja kuului korvia vihlova rääkäisy. Se ei ollut ihmisen.
Kuului selviä tappelun ääniä, mutta sitten hetken hijaisuus ja laukaus. Ja hiljaisuus.
"Jack!" Kimberly huusi nieleskellen itkua.
"Varjo sai hänet, Kimberly", Adromedan ääni kuului. "Hän jätti sinut."
11 luku: Vastaisku.
"Hei, Kimberly! Herää!"
Jack ravisteli Kimberlyä hereille.
"Mi-mitäh?.." Kimerly nousi varovasti istumaan. "Mitä sinä nyt?"
"Sitä vain että hän on tulossa", Jack sanoi hermostuneena ja auttoi Kimberlyn ylös.
"Kuka hän?" Kimberly ihmetteli, sillä hänellä ei ollut mitään muistikuvaa viime tapahtumista.
"No... hän. Se mies", Jack sanoi.
Mies? Mikä mies? Mutta sitten Kimberly muisti: Adromeda. Mies oli Adromeda. Jack oli auttanut Kimberlyn pois hänen luotaan, mutta sitten oli tapahtunut jotain.. Räjähdys ja sitten... pelkkää pimeää.
"Adromeda!" Kimberly henkäisi. "Adromeda on tulossa!"
"Hänen nimensä on siis Adromeda?" Jack kummasteli outoa nimeä.
"Meidän on lähdettävä.. Pian!" Kimberly sanoi ja samassa huoneen täytti pimeys.
Valo kaikkosi ja varjot peittivät seinät.
Kimberly vilkuili ympärilleen.
"Adromeda on täällä.." Hän sanoi hiljaa.
Jack ei ollut varma kuinka vakavaa Adromedan kohtaaminen olisi, mutta äkisti hänetkin valtasi kymyys.
"Meidän on paettava", Kimberly etsi katseellaan mahdollista pakoreittia. "Tuonne!"
Kimberly ja Jack juoksivat kohti lähintä ovea. Kimberly kiskoi raskaan oven auki ja hän ja Jack astuivat pimeään käytävään.
"Eihän täällä näe mitään!" Jack puuskahti. "Ei olisi mitään millä valaista käytävä?"
"Ei kannata sytyttää mitään valoja, sillä se houkuttelisi Adromedan helpommin luoksemme. Vaikka Adromedan vahvuus onkin pimeys, niin ei hänellä mitään pimeä näköä ole", Kimberly kertoi.
Jack tuijotti Kimberlyä, vaikka tuskin erotti tämän kasvoja.
"Taidat todella tuntea sen hullun", Jack sanoi.
"Paremmin kuin uskotkaan", Kimberly huokaisi melko surullisesti.
He lähtivät vähin äänin kävelemään pitkin käytävää. He kävelivät lähekkäin, jotteivat kadottaisi toisiaan.
Jack pysyi kauan hiljaa. Hän olisi toivonut Kimberlyn kertoneen enemmän Adromedasta. Mutta jostain syystä hän ei vain kehdannut kysyä mitään.
Kimberly taisi jotenkin vaistota Jackin kiinnostuksen ja kysyikin:"Haluatko että kerron Adromedasta?"
Jack mietti hetken aikaa.
"No, en sanoisi etten haluaisi... mutta kerro vain.." Jack sanoi vihdoin.
"Hyvä on", Kimberly veti syvään henkeä."Ensinnäkin, minä ja hän-"
"Etkai aio kertoa tekemisistämme, Kimberly?" Kuului ääni pimeydestä. Adromedan ääni.
Kimberly hätkähti, samoin Jack.
"Oliko se Adromeda?" Jack kysyi hermostuneena.
"Ikävä kyllä", Kimberly vastasi vilkuillessaan ympärilleen.
"Kimberly, luulin että ilahdut kun kuulet ääneni", Adromedan kaikuva ääni sanoi muka pettyneesti.
Kimberly pysyi hiljaa. Vähiten hän ilahtui Adromedan tapaamisesta.
"E-eikö pitäisi lähteä?" Jack kysyi ja tuntui olevan enemmän peloissaan, kuin Kimberly.
Samassa Kimberly tarttui Jackiin ja veti hänet mukaansa.
"Mennään!"
He juoksivat puolisokeina käytävää pitkin Adromedan äänen kaikuessa seinillä:"Ette voi paeta.. Kukaan ei voi paeta varjosta, ei kukaan.."
Kimberly kiihdytti vauhtiaan ja Jackin oli vaikea pysyä hänen perässään. Sitten käytävän päässä näkyi valoa ja sinne Kimberly halusi. Valoon.
He juoksivat kunnes saapuivat pieneen huoneeseen jossa valoa toi lattialla oleva pieni, siniliekkinen kynttilä.
"Mitä?.." Jack tuijotti typertyneenä pientä kynttilää.
"Tämä oli ansa", Kimberly kuiskasi.
Äkisti huone pimeni täysin, pieni kynttilä sammui. Kimberly ei nähnyt Jackia enää.
"Olette säälittäviä", Adromedan ääni kuului. "Pimeydessä seuraatte valoa, valoa joka on ainoa lämmön lähde ja tienvitta. Kun taas valossa seuraatte pimeyttä, joka on silloin mielestänne ainoa tie hyvään."
Kimberlystä alkoi tuntua että Adromeda oli oikeassa, mutta hän tiesi mitä kävisi jos hän taas uskoisi Adromedan sanoja.
"Mitä haluat meistä?" Kimberly kysyi.
"En minä halua teistä mitään, vaan varjo.." Adromeda sanoi ja samassa pari vahvoja käsi tarttui Kimberlyyn.
Kimberly paiskattiin lattialle, eikä hän päässyt otteesta irti.
"Jack!" Kimberly huusi. "Jack auta minua!"
Sitten käsien ote irtosi ja kuului korvia vihlova rääkäisy. Se ei ollut ihmisen.
Kuului selviä tappelun ääniä, mutta sitten hetken hijaisuus ja laukaus. Ja hiljaisuus.
"Jack!" Kimberly huusi nieleskellen itkua.
"Varjo sai hänet, Kimberly", Adromedan ääni kuului. "Hän jätti sinut."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli tota lukuu tehdessä vähä typistettävä sitä, ku tuli tos pikkase kiire... ja siit tuliki paljon, paljon huonompi kuin edellisestä. No, ehkä on ens kerralla kirjotettava vähä paremmin... ja älkää pelätkö, en kirjota tota samaista juttuu uudestaan! =)